Muistutus oikein valitsemisesta
Kirjoittaja asuu Kuala Lumpurissa Malesiassa.
Kertomus tapahtui Bulacanissa Filippiineillä.
”Tehkää sitä, mikä Herran sanan mukaan on oikeaa ja hyvää” (5. Moos. 6:18).
”Muistakaa, kuka olet ja mitä edustat”, sisar Aquino sanoi.
Raish hymyili kävellessään ulos kappelista. Hän kuuli käytävässä pianomusiikkia. Oli Alkeisyhdistyksen aika!
”Kun mä tahdon tehdä oikein”, Raish lauloi muiden lasten kanssa, ”silloin olla voin onnellinen.”
Laulutuokion jälkeen sisar Aquino seisoi huoneen etuosassa. ”Onko kaikilla edelleen VO-sormuksensa?” hän kysyi.
Raish nosti kätensä ja viittasi. ”Minulla on”, hän sanoi. ”Säilytän sitä kotona lipastossani.”
”Sehän on hienoa, Raish”, sisar Aquino sanoi. ”Kun olin itse nuori, äitini sanoi minulle aina: ’Muista, kuka olet ja mitä edustat.’ Toivottavasti te kaikki teette parhaanne, jotta valitsisitte oikein.”
Kun Raish palasi kirkosta kotiin, hän juoksi lipastolle ja otti VO-sormuksensa esiin. Hän halusi käyttää sitä useammin, jotta se muistuttaisi häntä valitsemaan oikein.
Seuraavana päivänä koulussa Raish kantoi lounaansa pöytään, jossa hänen ystävänsä yleensä istuivat. Hänestä oli aina mukavaa jutella Nadinen ja Bituinin kanssa!
Raish ja hänen ystävänsä nauroivat suosikkiohjelmalleen, kun paikalle saapui uusi tyttö. Hän istui Nadinen viereen. ”Hei”, hän sanoi hiljaa. ”Minä olen Imelda.”
”Öö, anteeksi vain”, Nadine sanoi. ”Tämä on meidän pöytämme.”
Imelda nousi ylös. ”Ai”, hän sanoi nopeasti. ”Anteeksi.” Hän painoi katseensa ja käveli pois.
Raish rypisti otsaansa. ”Miksi sinä noin sanoit?” hän kysyi Nadinelta. ”Meidän pitäisi olla ystävällisiä hänelle. Hän on uusi, ja hän kaipaa varmasti ystäviä.”
”Mutta tämä on meidän pöytämme”, Nadine sanoi.
”Jep”, Bituin sanoi.
Raish katseli ruokaansa. Hänellä oli paha mieli Imeldan puolesta, mutta hän ei uskaltanut sanoa enää mitään. Mitä jos Nadine ja Bituin suuttuisivat hänelle?
Myöhemmin illalla Raish ajatteli edelleen Imeldaa. Hän päätti sanoa rukouksen. ”Taivaallinen Isä, auta minua, että tietäisin, mitä minun pitää tehdä ystävieni kanssa. Auta minua valitsemaan oikein.”
Viikon varrella Raish katseli Imeldaa jokaisella ruokatunnilla. Imelda istui joka päivä yksin. Raish oli surullinen hänen puolestaan. Hän halusi kutsua Imeldan istumaan heidän pöytäänsä, mutta miten hän voisi vastustaa Nadinea ja Bituinia? Raish ei tiennyt, mitä tehdä.
Yhtenä päivänä Raish näki Imeldan kävelevän heidän pöytänsä ohi. ”Katsokaapa uutta tyttöä”, Nadine sanoi kovalla äänellä. ”Hänen lounaansa on kääritty banaaninlehteen. Ällöttävää!”
Bituin nauroi. ”Hänen perheellään ei ole varaa edes eväsrasiaan.”
Imelda puri huultaan. Hän alkoi kävellä nopeammin.
Raish vilkaisi VO-sormusta sormessaan. Hän halusi valita oikein. Sitten hän muisti, mitä sisar Aquino oli sanonut Alkeisyhdistyksessä. Muista, kuka olet ja mitä edustat. Hän halusi olla aina ystävällinen ja tehdä niin kuin on oikein.
Raish kääntyi ystäviensä puoleen. ”Lopettakaa”, hän sanoi. ”Imelda ei ole tehnyt teille mitään pahaa. Jättäkää hänet rauhaan.”
Nadine vilkaisi Raishia vihaisesti.
Raish nousi ylös. ”Minä menen istumaan Imeldan kanssa”, hän sanoi. Hän kantoi lounaansa tyhjään pöytään, jossa Imelda istui. Imelda näytti yllättyneeltä.
”Hei”, Raish sanoi. ”Anteeksi, että olemme kohdelleet sinua ikävästi. Haluan olla ystäväsi.”
Imelda hymyili. ”Kiitos”, hän sanoi hiljaa.
Raish hymyili takaisin. Hän oli iloinen, että voisi olla Imeldan ystävä. Hän oli myös iloinen, että oli valinnut oikein.
Kuvitus Jennifer Eichelberger