Lukijan teksti

Tapaan veljeni jälleen

Isabella S., 11, Utah, USA

Pikkuveljeni Gabrielin syntymäpäivä oli muutama viikko sitten. Hän olisi täyttänyt seitsemän, mutta hänellä oli CP-vamma ja hän kuoli kaksi vuotta sitten. Lauloimme Alkeisyhdistyksessä laulua ”Getsemanessa”. Sanat olivat selkeät ja merkitykselliset. Huone täyttyi Hengellä.

Laulun jälkeen sisar Webster lausui todistuksen Jeesuksen Kristuksen sovituksesta. Henki tuntui sen jälkeen vieläkin vahvempana. Sitten hän kertoi, kuinka hänen veljensä oli kuollut monia vuosia sitten. Se sai minut ajattelemaan Gabrielia, ja aloin melkein itkeä. Muistelin sitä, kun halasin Gabea viimeisen kerran. Olin surullinen mutta tunsin myös rauhaa.

Sisar Webster kertoi, kuinka iloinen hän oli tietäessään, että näkisi veljensä uudelleen. Hän sanoi tietävänsä, että me kaikki näkisimme vielä meidän rakkaamme, jotka ovat kuolleet.

Alkeisyhdistyksen jälkeen halasin sisar Websteriä. Itkimme yhdessä vähän aikaa. Henki oli hyvin voimakas. Hän sanoi minulle, että tapaisin veljeni uudelleen. Hän sanoi, että Jeesuksen Kristuksen sovitus ei ollut vain pahoja varten vaan myös niitä varten, jotka kärsivät. Hän kysyi, mitä ikävöin eniten Gabessa, ja sanoin todella ikävöiväni hänen nauruaan.

Kerroin sisar Websterille, että olin ollut surullinen, koska Gabrielin syntymäpäivä oli sillä viikolla. Minun piti todella tietää, että näkisin veljeni vielä uudelleen. Hän sanoi minulle, että me itkimme ilon kyyneleitä. Tunsin Hengen, ja tiesin sen olevan totta. Olen varma, että tapaan Gabrielin uudelleen, ja olen siitä hyvin iloinen. Minä rakastan häntä. Tiedän, että Jeesus Kristus rakastaa minua ja että Hän antoi henkensä, jotta voin nähdä Gabrielin uudelleen.