Salaisuuksia ja yllätyksiä
Kirjoittaja asuu Iowassa Yhdysvalloissa.
Oliko oikein pitää Katen salaisuus?
”Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta” (Moroni 7:16).
”Hei, katso!” Kate nosti rypistyneen paperinuken myymälän lattialta. ”Tässä, pane tämä taskuusi.”
”Haluatko, että minä otan sen?” Maddy kysyi.
”Ei tätä voi kuitenkaan myydä”, Kate sanoi. ”Tämä vain heitetään roskiin. Tämä on pelastustehtävä. Me pelastamme tämän nuken!”
Kate hymyili Maddylle. Maddy hymyili takaisin.
”Hyvä on.” Maddy sujautti paperinuken taskuunsa. Tuntui hienolta olla pelastustehtävissä!
Mutta kun he lähtivät pois myymälästä, paperinukke tuntui kuin raskaalta kiveltä hänen taskussaan. Sellaiseltako pelastustehtävän pitäisi tuntua?
Kun he menivät takaisin Maddyn luo, Kate teippasi ja suoristi paperinuken parhaansa mukaan.
”Millaisia vaatteita minun pitäisi tehdä hänelle?” Kate kysyi ottaen värikynän käteensä. ”Miten olisi kaunis tanssiaispuku?”
Maddy nyökkäsi innokkaasti. ”Sitten voimme näyttää sen meidän äidille!”
”Ei! Emme saa kertoa kenellekään”, Kate sanoi. ”Emme ikinä. Se on meidän salaisuutemme, jooko? Lupaa minulle, ettet kerro.”
”Ai… hyvä on. Minä lupaan”, Maddy sanoi. ”Mutta miksi me ei voida kertoa?”
”Jos sinä kerrot, niin äitisi suuttuisi, eikä hän ehkä antaisi meidän enää leikkiä yhdessä.”
”Miksi hän suuttuisi?” Maddy kysyi. Hänen vatsaansa kipristeli hermostuksesta.
Kate laski värikynän kädestään. ”Jos sinä et kerro, niin annan sinun pitää nuken ja kaikki vaatteet, jotka piirrän sille.”
Nyt Maddy tiesi, miksi hänellä oli niin hermostunut olo. ”Me… varastimme sen, eikö niin?” hän kuiskasi.
”Hei, sinähän olit se, joka työnsi sen taskuunsa ja kuljetti sen salaa pois myymälästä.”
”Koska sinä käskit!”
”Enkä käskenyt!” Kate sanoi. ”Minä menen kotiin, ennen kuin sinä saatat minut hankaluuksiin.” Kate nousi ja juoksi ulos ovesta.
Juuri silloin äiti tuli huoneeseen. ”Miksi Kate lähti niin kiireesti?” Hän näki paperinuken Maddyn käsissä. ”Ja mistä tuo tuli?”
Maddy puri huultaan. Hänestä ei tuntunut hyvältä salata asioita äidiltä. Mutta mitä jos Kate oli oikeassa ja äiti suuttuisi?
Kireyden tunne vatsassa ei suostunut häipymään. Hän veti syvään henkeä ja kertoi koko jutun.
”Kate käski minun luvata, että pidän sen salaisuutena”, hän sanoi. ”Mutta se tuntui väärältä.”
Äiti istui Maddyn viereen vuoteelle. ”Useimmat salaisuudet ovat vääriä. Etenkin, jos sinulle sanotaan, ettet saa koskaan kertoa kenellekään. Toisaalta yllätys, kuten lahja tai juhlat, voi olla hyvä asia. Sellaisen on tarkoitus olla hauskaa kaikille.”
Maddy nyökkäsi. ”Kiitos, ettet suuttunut minulle”, hän sanoi. ”Kate sanoi, että sinä suuttuisit.”
Äiti halasi häntä lujasti. ”Minä olen todella ylpeä siitä, että sinä kuuntelit Pyhää Henkeä ja kerroit minulle totuuden.”
”Vietkö minut takaisin myymälään palauttamaan nuken?” Maddy kysyi.
”Tietenkin!” Äiti hymyili. ”Ja kun tulemme takaisin, sinä voit auttaa minua leipomaan yllätyskakun isälle.”
Maddy nauroi. ”No se ainakin tuntuu minusta hyvältä!”
Kuvitus Devin McSherry