Tomoshin lempityö
Tämä kertomus tapahtui Japanissa.
”On aika lähteä kastelemaan kukat”, äiti sanoo.
”Jippii!” sanoo Tomoshi. Hän panee pois lelunsa. On hänen lempityönsä aika. Kahdesti viikossa hän auttaa äitiä kastelemaan kukat kirkolla.
Tomoshi etsii pyöräilykypäränsä. Äiti auttaa häntä sitomaan kengännauhat. Nyt hän on valmis lähtemään!
Tomoshista on hauskaa pyöräillä äidin kanssa. Hänellä on oma istuinkin. Hän näkee paljon hauskoja asioita, kun he ajavat.
”Katso!” Tomoshi sanoo. Hän näyttää kaunista mustaa perhosta.
”Se etsii kukkia”, äiti sanoo. ”Se on yksi Jumalan kauniista luomistöistä.”
”Katso!” Tomoshi sanoo. Hän osoittaa kirkkaanvärisiä kukkia, jotka kasvavat tien vieressä.
Äiti pysäyttää pyörän. Hän nostaa käteensä kukasta pudonneen terälehden. ”Tässä sinulle”, äiti sanoo.
Tomoshi koskettaa pehmeää terälehteä. Hän pitää sitä hellästi kädessään.
Nyt äiti pyöräilee taas. Milloin he pääsevät kukkien luo, jotka he kastelevat?
”Ollaan melkein perillä”, äiti sanoo.
Tomoshi vilkuttaa hymyilevälle vanhalle miehelle, kun he ajavat ohi. Hän vilkuttaa tytölle, joka kulkee käsi kädessä isoäitinsä kanssa.
Ja hän vilkuttaa kirkkorakennukselle, kun he pysähtyvät sen eteen. He pääsivät perille!
Äiti aukaisee Tomoshin kypärän. Hän antaa Tomoshille tämän keltaisen hatun. Tomoshi panee sen päähänsä suojaamaan auringolta.
Sitten Tomoshi auttaa kirkkaanvihreän vesikannun kantamisessa. Äiti täyttää sen vedellä.
Nyt on aika kastella kukat! Tomoshi kastelee keltaiset kukat ja siniset kukat ja vaaleanpunaiset kukat. Hän varmistaa, että jokainen kasvi saa juotavaa.
”Kaikki tehty!” Tomoshi sanoo.
”Kiitos”, äiti sanoo. ”Sinä autat palvelemaan taivaallista Isää. Sinä autat Hänen kirkkoaan näyttämään kauniilta.”
Tomoshi hymyilee leveästi. Hän on iloinen siitä, että voi auttaa.
Kuvitus Fumi Kosaka