Sieniopetus
Kirjoittaja asuu Baijerissa Saksassa.
Annie ja muut lupasivat kuunnella tarkasti.
”Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5).
Annie oli innoissaan. Äiti oli lähdössä sienimetsään ystävänsä Marian kanssa, ja myös Annie pääsisi mukaan! Retkelle lähtisivät myös Annien kolme sisarusta, jotka olivat riittävän vanhoja.
”No niin”, äiti sanoi ennen lähtöä. ”Otan teidät mukaan, koska tiedän, että te osaatte kuunnella tarkasti. Se on erittäin tärkeää sienestäessä. Jotkin sienet ovat herkullisia, mutta osa sienistä on myrkyllisiä. Niistä sairastuu. Lupaatteko siis tehdä juuri niin kuin Maria sanoo?”
”Kyllä!” Annie ja hänen sisaruksensa huudahtivat. Annie, Autumn, Gideon ja Adelaide nappasivat korinsa ja kävelivät metsään tapaamaan Mariaa.
Maria oli sieniasiantuntija. Hänelle oli opetettu, kuinka löytää turvallisia sieniä Baijerin metsistä.
”Hei, lapset!” Maria sanoi. ”Kuka on valmis etsimään sieniä?”
Annie ja hänen sisaruksensa riemuitsivat. ”Minä! Minä!”
”Hienoa!” Maria sanoi. ”Muistakaa, että voitte koskettaa tai poimia vain turvallisia sieniä.”
Annie ja muut lupasivat jälleen kuunnella tarkasti. Sitten he seurasivat Mariaa metsään.
Aurinko paistoi kirkkaasti, kun he kävelivät sammaleen peittämällä maalla. Sieniä oli kaikkialla! Niitä oli oransseja, valkoisia, punaisia ja ruskeita. Jotkin olivat suuria. Jotkin olivat pieniä.
Annien suosikkeja olivat punaiset sienet, joissa oli valkoisia täpliä. Ne olivat kuin satumetsästä. Mutta hän kuunteli Mariaa, joka kielsi häntä koskemasta niihin. Nuo sienet olivat kauniita mutta erittäin myrkyllisiä!
Maria neuvoi heitä huolellisesti. Annie ja hänen sisaruksensa kuuntelivat tarkasti, aivan kuin he olivat luvanneet.
He saivat myös auttaa eri tavoin. Autumn otti kuvia sienistä. Kun Maria löysi syömäkelpoisia sieniä, Gideon poisti niistä varovasti jalan. Sitten Annie ja Adelaide kantoivat niitä koreissaan.
Lopulta tuli kotiinlähdön aika. Maria muistutti, että heidän pitäisi pestä kätensä saippualla heti kotiin päästyään.
”Kiitos, että näytit meille metsää ja autoit löytämään sieniä”, Annie sanoi.
Maria hymyili. ”Kiitos teille, että kuuntelitte tarkasti!
Myöhemmin illalla isä valmisti päivälliseksi perunoita, makkaroita ja munia sekä erityislisukkeen: sieniä!
”Nam”, Annie sanoi ottaessaan toisen suupalan. ”Nämä maistuvat todella hyvältä!”
”Onneksi Maria tiesi, mitä sieniä voi syödä”, äiti sanoi.
”Ja onneksi me kuuntelimme häntä!” sanoi Autumn.
Annie mietti hetken. ”Pitääkö meidän kuunnella vähän samalla tavalla Pyhää Henkeä?” Annie oli valmistautumassa kasteen saamiseen ja konfirmointiin. Hän oli opettelemassa, mitä Pyhän Hengen lahjan saaminen merkitsi.
Äiti nyökkäsi. ”Kyllä! Pyhä Henki voi auttaa meitä ymmärtämään, mikä on oikein ja hyvää. Hieman samaan tapaan kuin Maria auttoi meitä tietämään, mitä sieniä voi syödä.”
”Siksi on tärkeää kuunnella tarkasti Pyhää Henkeä”, isä sanoi.
”Juuri niin”, äiti sanoi.
”Olen iloinen, että Pyhä Henki voi auttaa meitä pysymään turvassa”, Annie sanoi. Hän hymyili ja haukkasi jälleen suuren haarukallisen herkullisia sieniä.