Tim pystyy tekemään vaikeita asioita!
Tim oli hyvä patikoija. Mutta tämä patikointi tuntui hyvin pitkältä. Hän ja hänen perheensä olivat patikoineet aina järvelle saakka. Timistä oli kivaa nähdä vedessä pieniä kaloja. Hän piti kivien heittelemisestä järveen. Mutta nyt hän oli väsynyt ja nälkäinen. Patikoiminen oli vaikeaa!
”Kannatko minua?” hän kysyi isältä.
”En voi”, isä sanoi. ”Minun pitää kantaa pikkuveljeäsi.”
Tim alkoi itkeä. Hän oli kamalan väsynyt. Hän ei halunnut enää kävellä.
”Kannatko sinä minua?” hän kysyi äidiltä.
”Minun pitää kantaa Mia-vauvaa”, äiti sanoi. ”Mutta voin pitää sinua kädestä. Kävellään yhdessä.”
Äiti piti Timiä kädestä. ”Sinä pystyt tähän, Tim. Me pystymme tekemään vaikeita asioita.”
Kun Tim väsyi, äiti osoitteli värikkäitä kukkia. He pysähtyivät juomaan vähän vettä.
Sitten he patikoivat vähän lisää. ”Me voimme tehdä vaikeita asioita”, äiti sanoi Timille. ”Sinä pärjäät tosi hienosti.”
Pian Tim näki auton. ”Katso! Me ollaan melkein perillä!”
Kun he pääsivät takaisin autolle, äiti halasi Timiä lujasti. ”Sinä teit sen!” hän sanoi. ”Sinä todella pystyt tekemään vaikeita asioita.”
Tim hymyili. Hän oli tosi ylpeä. Hän oli patikoinut koko matkan!
Myöhemmin samalla viikolla Timin oli tehtävä toinenkin vaikea asia. Hän opetteli ajamaan pyörällä. Hänen piti harjoitella yhä uudestaan. Hän jopa kaatui pyörällä.
”Haluatko jatkaa yrittämistä?” isä kysyi.
Tim ajatteli patikointiretkeä. Sekin oli ollut vaikeaa. Mutta hän oli tehnyt sen.
”Kyllä!” Tim sanoi. ”Minä pystyn tekemään vaikeita asioita!”
Tim nousi takaisin pyörän päälle. Hän halusi yrittää uudelleen!
Kuvitus Rachael ja Philippa Corcutt