Danilon isä
Kuinka isä pystyi olemaan välittämättä poikien ilkeistä sanoista?
Danilo kiiruhti läpi koulun käytävien. Hänen edellään isä oli tyhjentämässä roskakoria. Danilo toivoi, ettei isä näkisi häntä. Hän painoi päänsä yrittäen sulautua muiden oppilaiden joukkoon. Häntä nolotti, että hänen isänsä oli koulun talonmies.
”Hyvää huomenta, poika”, isä sanoi, kun Danilo meni hänen ohitseen.
Danilo käveli nopeammin teeskennellen, ettei kuullut. Mutta muut pojat olivat jo huomanneet.
”Hei Danilo”, yksi pojista huusi. ”Tuo on sinun isäsi, koulun lakaisija! Ehkä hän tarvitsee apuasi.”
”Älä ole ilkeä Danilolle”, toinen poika säesti. ”Herra Santos osaa tehdä paljon muutakin kuin vain lakaista. Katso, hän osaa tyhjentää roskakorejakin!”
Kaikki pojat nauroivat.
Danilo saattoi tuskin odottaa pääsyä yläkouluun seuraavana vuonna. Ehkä silloin kiusaaminen loppuisi. Hän vilkaisi olkapäänsä yli. Isä teki työtä hymy kasvoillaan. Kuinka isä pystyi olemaan välittämättä poikien ilkeistä sanoista?
Danilo juoksi juhlasaliin. Koulu kokoontui kuulemaan ilmoituksen siitä, kuka olisi vuoden opettaja. Hänen parhaat ystävänsä Nathaniel ja Frances olivat säästäneet hänelle paikan.
”Kenet arvelette opettajien valinneen?” Nathaniel kysyi.
”Toivon, että se on opettaja Ocampo”, Frances sanoi.
”Hän on todella hyvä”, Nathaniel sanoi. ”Mutta minä pidän eniten opettaja Torresista. Kenen sinä haluat voittavan, Danilo?”
Danilo ajatteli opettajiaan. ”Minä pidän kaikista opettajistani. Olisi vaikeaa valita vain yksi.”
Rehtori nousi seisomaan. Kokoontuminen oli alkamassa!
”On aika ilmoittaa vuoden opettaja”, rehtori sanoi. ”Tänä vuonna meillä on monia hienoja opettajia. Mutta lopulta valintamme oli vähän erilainen.” Hän nosti näkyville palkintolaatan. ”Vuoden opettajamme on herra Santos, koulumme talonmies!”
Danilo ei ollut uskoa sitä! Hänen isänsäkö oli vuoden opettaja? Eihän isä edes ollut opettaja!
Danilon isä käveli juhlasalin etuosaan. Kaikki taputtivat ja hurrasivat hänelle. Rehtori puristi hänen kättään. Sitten rehtori sanoi: ”Jotkut teistä eivät ehkä pidä herra Santosia opettajana. Mutta hän opettaa meitä joka päivä esimerkillään. Joka aamu hän saapuu kouluun ennen muita. Koulun jälkeen hän on usein viimeinen lähtijä. Mikä tahansa työ on kunniallinen, jos tekee työn ahkerasti ja iloisesti. Sen Angelo Santos on meille opettanut. Siksi Angelo Santos on vuoden opettaja.”
Danilo ajatteli isäänsä tyhjentämässä roskakoreja. Hän tiesi, kuinka ahkerasti hänen isänsä teki töitä. Eikä isä antanut sen, mitä muut sanoivat, vaivata häntä. Ehkä isä auttaisi Daniloakin oppimaan sen.
Kun kokoontuminen oli päättynyt, Danilo nousi. ”Menkää ilman minua”, hän sanoi ystävilleen.
Danilo käveli juhlasalin etuosaan. Ihmiset seisoivat kaikkialla hänen isänsä ympärillä puristaen hänen kättään ja taputtaen häntä selkään. Jokainen heistä kiitti isää hänen esimerkistään. Danilo odotti joukon reunamilla, kunnes kaikki olivat lähteneet.
Hänen isänsä kohotti katseensa palkintolaatasta ja hymyili.
”Kuka olisi ajatellut tämän olevan mahdollista?” isä ihmetteli. ”Minulle, koulun talonmiehelle.”
”Olen tosi ylpeä sinusta, isä.” Danilo ryntäsi eteenpäin halaamaan isäänsä. Hänen isänsä. Vuoden opettaja.
Kuvitus Jimmy Holder