Pioneereja jokaisessa maassa
Carolin kolmivuotinen odotus
Carol toivoi, että hän voisi mennä kasteelle.
Ding-dong! Ovikello soi. Carol ja hänen siskonsa Jacqui juoksivat ovelle. ”Äiti!” Carol huudahti. ”Dee on täällä. Aiomme lähteä kirkkoon!”
”Pitäkää hauskaa”, äiti sanoi.
Carol avasi oven. ”Hei, Dee”, hän sanoi. ”Mennään!”
Carol, Jacqui ja Dee kävelivät bussipysäkille. He olivat innoissaan menostaan uuteen kirkkoon. He olivat lukeneet siitä lehdestä. He kutsuivat muitakin ystäviä tulemaan kanssaan.
Kirkkaanpunainen bussi saapui pysäkille. Tytöt hyppäsivät kyytiin. Lontoossa Carol ja hänen ystävänsä kulkivat bussilla melkein kaikkialle.
Kun bussi pysähtyi matkan varrella, lisää ystäviä nousi bussiin. Vanessa, Sheila ja Angela – he kaikki olivat tulossa!
Bussi pysähtyi kulttuurikeskuksen edessä. Siellä kirkon kokouksia pidettiin. Kun Carol käveli ovista sisään, hän tunsi jotakin erityistä.
Carol kuunteli lauluja, rukouksia ja puheita. Hän oli ollut aiemmin muissa kirkoissa. Mutta tämä kirkko tuntui erilaiselta.
Kun kirkonmenot olivat ohi, tytöt menivät bussilla kotiin. ”Haluatko lähteä taas ensi viikolla?” Dee kysyi.
Carol hymyili. ”Juuri sitä minä ajattelin!”
Tytöt kävivät kirkossa yhä uudelleen. Ihmiset siellä olivat hyvin mukavia. Joskus he pyysivät tyttöjä istumaan viereensä. Ja kun viikolla oli toimintoja, heidät kutsuttiin niihin aina. Carolista tuntui kuin hän olisi osa isoa kirkkoperhettä.
Kun Carol sitten tapasi lähetyssaarnaajat, hän halusi jo mennä kasteelle. Jacqui halusi myös. Mutta Carolin vanhemmat sanoivat ei. Heidän mielestään tytöt eivät olleet tarpeeksi vanhoja tekemään päätöstä kasteelle menosta.
Useimpien Carolin ystävistäkään ei sallittu mennä kasteelle. Mutta joka sunnuntai he kaikki kulkivat bussilla kirkkoon. Carol oli surullinen siitä, ettei muu perhe tullut hänen kanssaan. Mutta hän tiesi, että oli tärkeää mennä.
Kului kolme vuotta. Carol toivoi yhä, että hän voisi mennä kasteelle. Hän halusi tulla ylös vedestä puhtaana ja tahrattomana. Ja hän tiesi, että Pyhän Hengen lahja auttaisi häntä todella paljon!
”Äiti-kiltti”, Carol sanoi yhtenä päivänä, ”voisinko minä mennä kasteelle?”
Äiti oli hetken hiljaa. ”Olen nähnyt sinun muuttuvan sen jälkeen, kun aloit käydä kirkossa”, äiti sanoi. ”Näen, kuinka kovasti yrität joka päivä tehdä hyviä valintoja. Jos isäsi antaa luvan, niin minäkin annan.”
Viimeinkin Carolin ja Jacquin oli mahdollista mennä kasteelle. Kun lähetyssaarnaajat asettivat kätensä Carolin pään päälle konfirmoidakseen hänet, hän tunsi itsensä puhtaaksi ja vahvaksi. Hän oli iloinen siitä, että oli antanut lupauksia Jumalalle. Ja nyt hän oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallinen jäsen!
Carol halasi Jacquita heidän odottaessaan bussia matkalla kotiin. He olivat ensimmäiset kirkon jäsenet suvussaan. He olivat pioneereja! Ja se oli siunaus, jota Carol ei koskaan pitäisi itsestään selvänä.
Englanti on maa Länsi-Euroopassa. Se on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa.
Englannissa on kaksi temppeliä.
Lontoossa, Englannin pääkaupungissa, on yli 8 500 bussia.
Carol oli 11-vuotias, kun hän meni ensimmäisen kerran kirkkoon.
Myös Dee kastettiin myöhemmin. Nykyään Carol ja Dee ovat yhä hyviä ystäviä!
Carol palvelee nyt Nuorten Naisten pääneuvottelukunnan jäsenenä.
Kuvitus Katie Payne