Rukous myrskyssä
PUM! Ulkona jyrähti ukkonen. Alexis piiloutui peittonsa alle. Mutta jyrinä ei lakannut. Alexis värisi. Sitten hän nousi ja lähti etsimään isiä.
”Isi”, hän sanoi. ”Minua pelottaa.”
Isi halasi Alexisia lujasti. ”Voi, miten ikävää”, isä sanoi. ”Tiedän, että ukkosmyrskyt voivat olla pelottavia. Mutta me olemme turvassa kodissamme.”
Alexis mietti asiaa. ”Minä en tunne, että olen turvassa juuri nyt. Voisimmeko pitää yhdessä rukouksen?”
”Se on hieno ajatus.”
Alexis ja isi polvistuivat. Isi ojensi kätensä Alexisille ja piteli Alexisin kädestä rukoillessaan.
”Rakas taivaallinen Isä, autathan Alexisia tuntemaan, että hän on turvassa myrskyltä.”
Alexis piti tiukasti kiinni isin kädestä. Hänen sydämessään oli rauhallinen tunne. Hän ei pelännyt enää.
”Minusta tuntuu paremmalta”, Alexis sanoi.
”Hyvä”, isi sanoi. ”Peitelläänpä sinut takaisin vuoteeseen.”
Alexis ryömi vuoteeseen. Isi veti peiton Alexisin leukaan asti. Hän suukotti Alexisin otsaa.
”Minä rakastan sinua, isi”, Alexis sanoi. ”Kiitos, että rukoilit minun kanssani.”
Isi hymyili. ”Eipä kestä. Minäkin rakastan sinua.”
Kuvitus Alessia Girasole