Pidän Rufuksen turvassa
Estelle söi viimeisen palan äidin tekemästä herkullisesta enchiladasta ja työnsi tuolinsa pois terassipöydän äärestä. Oli lämmin kesäilta – täydellinen ilma syömiseen ulkona. Ja täydellinen leikkimiseen! Hän malttoi tuskin odottaa, että saisi leikkiä noutamista koiransa Rufuksen kanssa.
Mutta ensin hänen oli tyhjennettävä pöytä. Hän kasasi lautaset korkeaksi pinoksi. Hän tiesi, että pinosta tulisi liian huojuva. Mutta hän ei halunnut tehdä montaa matkaa sisälle.
Estelle tasapainotteli lautaspinoa toisessa kädessään ja avasi oven varovasti toisella. Mutta pino alkoi kallistua. Räts! Kaksi lautasta pirstoutui terassille aivan oven edessä. Isä juoksi katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja lähti hakemaan luutaa. Silloin Estelle näki Rufuksen. Se ravasi kohti ovea.
”Rufus! Älä astu särkyneille lautasille!” Estelle juoksi pöydän ympäri ja hyppäsi Rufuksen eteen. ”Ei! Rufus, seis!”
Mutta Rufus ei pysähtynyt. Se yritti kiertää hänet. Estelle kyykistyi ja nosti kätensä koiran eteen.
”Rufus, minä yritän pitää sinut turvassa”, hän sanoi. ”Palaset ovat teräviä. Ne tekevät haavoja sinun käpäliisi.”
Sitten Estelle sai ajatuksen. ”Missä sinun pallosi on?” ”Haluatko leikkiä noutamista?” Rufus kääntyi etsimään palloaan. Nyt se oli turvassa!
Kun Estelle lakaisi särkyneet lautaset isän kanssa, hän mietti, miksi hän oli sanonut Rufukselle ei. Jos Rufus olisi astunut palasten päälle, se olisi satuttanut itsensä. Se ei pystyisi tekemään sitä, mitä halusi tehdä – kuten leikkimään noutamista.
Isä sanoi aina, että taivaallinen Isä antaa käskyjä pitääkseen meidät onnellisina ja turvassa. Mutta Estelle ajatteli toisinaan, että käskyt tuntuivat enemmänkin säännöiltä, jotka estivät häntä tekemästä sitä, mitä hän halusi.
Estelle katsoi särkyneitä palasia. Ehkäpä taivaallinen Isä sanoo ei joillekin asioille, koska Hän yrittää pitää turvassa minutkin, hän ajatteli.
Rufus juoksi Estellen luo ja pudotti pallon hänen jalkojensa ääreen. Estelle rapsutti Rufuksen korvia. Sitten hän heitti pallon ja nauroi, kun Rufus juoksi sen perään.
Rufus oli turvassa. Ja Rufus oli onnellinen! Estelle halusi jatkaa taivaallisen Isän käskyjen noudattamista pysyäkseen onnellisena ja turvassa.
Kuvitus Kelly Smith