Vuorotellen kirkossa
”Kun tulet kotiin, kerro minulle, mitä lauluja lauloitte Alkeisyhdistyksessä”, Jenny pyysi.
”Minä kerron!” hänen siskonsa Miriam sanoi pannessaan kenkiä jalkaan.
Kaikki Jennyn perheessä eivät voineet käydä kirkossa joka sunnuntai. Jennyn perheessä oli kuusi ihmistä. Mutta mamálla oli rahaa ostaa vain kaksi bussilippua joka viikko. Niinpä heidän piti mennä bussilla kirkkoon vuorotellen.
Jenny toivoi, että hän voisi mennä joka viikko. Hän piti siitä, että oppi lisää Jeesuksesta Kristuksesta. Hän piti laulamisesta Alkeisyhdistyksessä. Hän halusi nähdä ystävänsä. Ennen kaikkea hän halusi tuntea sen lämpimän, onnellisen tunteen, jonka hän aina sai kirkossa. Mutta tänään hänen piti jäädä kotiin.
”On aika lähteä.” Mamá halasi Jennyä ja hänen veljeään ja sisariaan hyvästiksi.
Jenny yritti hymyillä, kun Miriam ja mamá lähtivät. Mutta hän tunsi palan kurkussaan katsellessaan, kuinka he kävelivät pois. Kunpa olisi minun vuoroni mennä, Jenny ajatteli. Oli aina vaikeaa jäädä kotiin.
”Haluatko värittää?” Jennyn pikkuveli Marco piteli käsissään väriliituja ja paperia.
Jenny nyökkäsi.
Muutaman seuraavan tunnin ajan Jenny luki kertomuksia ja väritti Marcon ja heidän isosiskojensa kanssa. Se oli hauskaa, mutta Jenny ajatteli koko ajan kirkkoa. Opittiinko Alkeisyhdistyksessä juuri nyt uusia lauluja? Mikä oli tämän päivän oppiaihe?
Viimein Jenny kuuli etuoven avautuvan. Mamá ja Miriam olivat kotona!
”Mamá! Miriam!” Jenny juoksi ovelle ja halasi heitä.
Mamá laski laukun kädestään. ”Puhutaan siitä, mitä opimme kirkossa.”
Kaikki istuutuivat yhdessä. Mamá otti esiin pienen laulukirjan, jota hän piti laukussaan. Jennyn perhe lauloi laulun ”Perheeni mulle rakas on”. Jenny osasi kaikki sanat.
Sitten Jenny kysyi Miriamilta Alkeisyhdistyksestä. Miriam avasi Mormonin kirjansa ja otti esiin taitetun paperin. Hän piteli sitä niin, että kaikki näkivät. Se oli hänen värittämänsä kuva Jeesuksesta, joka oli muutamien lasten seurassa.
”Me väritimme kuvan ja lauloimme ’Kuin Jeesus mä olla tahdon’. Sitten puhuimme siitä, kuinka Jeesus voi auttaa jokaista.”
”Mekin puhuimme siitä Apuyhdistyksessä”, mamá sanoi. ”Jeesus Kristus voi auttaa meitä, kun olemme peloissamme tai yksinäisiä.” Mamá otti laukustaan esiin paperin. ”Opettaja antoi jokaiselle nämä profeetan sanat: ’Kun päätätte elää Herran puolella, te ette ole koskaan yksin.’”*
”Edes täällä kotona!” Jenny sanoi.
Mamá hymyili. ”Edes kotona. Me voimme aina tuntea, että Vapahtaja on lähellä meitä.”
Jenny hymyili leveästi. Hän ei päässyt kirkkoon joka viikko. Mutta hän voisi tuntea olevansa lähellä Jeesusta kotona. Ja hän oli innoissaan omasta vuorostaan mennä taas pian kirkkoon.
Kuvitus Laura Catrinella