Päätös futiksesta
Sam halusi pelata aussifutista, mutta hän halusi myös pyhittää lepopäivän.
Sam katseli, kun punainen pallo liiti häntä kohti. Hän sai sen kiinni aivan kuten oli harjoitellut isän kanssa. Nyt oli hänen ensimmäinen päivänsä aussifutisharjoituksissa ja ensimmäinen vuotensa oikeassa joukkueessa.
Harjoitusten päätteeksi Sam vilkutti hyvästiksi joukkuetovereilleen.
”Nähdään ensi viikolla!” yksi heistä sanoi.
Sam kiipesi äidin autoon mennäkseen kotiin.
”Sain juuri tietää, että aussifutisjoukkueesi pelit ovat sunnuntaisin”, äiti sanoi. ”Mitä meidän sinun mielestäsi pitäisi tehdä?”
Sam oli hiljaa. Jos hän menisi kirkkoon sunnuntaina, hän ei pääsisi pelaamaan aussifutista joukkueensa kanssa. Mutta jos hän menisi peleihinsä, hän ei luultavasti pääsisi kirkkoon. Hän halusi tehdä molemmat! ”Voitaisiinko mennä peleihin ennen kirkkoa?” hän kysyi.
”Meillä on tunnin ajomatka kirkkoon. Lisäksi tarvitsemme aikaa valmistautua ennen lähtöä”, äiti sanoi.
Sam tiesi, että äiti oli oikeassa. Hänellä oli pikkusisko ja pikkuveli, joka oli vielä vauva. Kesti aina kauan saada heidät kaikki valmiiksi kirkkoon.
”Mutta tärkeintä on, että haluamme tehdä sunnuntaisin asioita, jotka muistuttavat meitä Jeesuksesta Kristuksesta ja taivaallisesta Isästä”, äiti sanoi. Hetken kuluttua hän lisäsi: ”Ehkäpä voisit mennä aussifutisharjoituksiin torstaisin ja käydä kirkossa sunnuntaisin.”
Sam katsoi ulos ikkunasta. Hänestä oli mukavaa käydä sunnuntaisin kirkossa ja oppia Jeesuksesta. Hän tiesi, että yksi tapa olla Jeesuksen Kristuksen kaltainen oli pyhittää lepopäivä. Mutta hän olisi surullinen, jos aussifutispelit jäisivät häneltä väliin.
Sam ei tiennyt, mitä tehdä. Sitten hän sai ajatuksen.
”Rukoillaan asiasta”, Sam sanoi. ”Minä pidän rukouksen, kun sinä jatkat ajamista.” Hän risti kätensä ja sulki silmänsä. Tuntui vähän oudolta rukoilla autossa. Mutta hän tiesi, että hän voisi rukoilla missä tahansa. Rukouksessaan hän selitti taivaalliselle Isälle, mitä oli tapahtunut.
”Autathan minua tekemään oikean valinnan”, hän sanoi. Kun hän oli valmis, hän sanoi aamen. Äitikin sanoi aamen.
Samilla oli lämmin tunne sydämessään. Hän tiesi, mitä tehdä.
”Mitä ajattelet?” äiti kysyi.
”Minä haluan mennä harjoituksiin torstaisin ja kirkkoon sunnuntaisin.” Sam hymyili. ”Tiedän, että on tärkeää tehdä sunnuntaista erityinen.”
”Se kuulostaa hienolta suunnitelmalta”, äiti sanoi.
Sillä viikolla Sam meni aussifutisharjoituksiin torstaina. Sunnuntaina hän meni kirkkoon. Hän oppi lisää Jeesuksesta. Sam oli iloinen siitä, että hän pääsi sekä kirkkoon että aussifutisharjoituksiin, vaikka hän ei pystynytkään pelaamaan peleissä. Tuntui hyvältä pyhittää lepopäivä.
Kuvitus Ruth Bennett