Pysy Herran alueella!

Vanhin Ulisses Soares

seitsemänkymmenen koorumista

Meidän tulee kysyä päivittäin: ”Sijoittavatko tekoni minut Herran vai vihollisen alueelle?”

Presidentti Thomas S. Monson on kerran sanonut: ”Saanko esittää yksinkertaisen kaavan, jonka avulla voitte arvioida valintojanne? Se on helppo muistaa: ’Et voi olla oikeassa tehdessäsi väärin, etkä voi olla väärässä tehdessäsi oikein.’” (”Tie täydellisyyteen”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 112.) Presidentti Monsonin kaava on yksinkertainen ja suoraviivainen. Se toimii samalla tavoin kuin Lehille annettu Liahona. Jos osoitamme uskoa ja noudatamme Herran käskyjä tunnollisesti, löydämme helposti oikean suunnan, johon kulkea, erityisesti kun kohtaamme päivittäisiä valintojamme.

Apostoli Paavali muistuttaa meitä vakavasti siitä, kuinka tärkeää on kylvää Hengen peltoon ja varoa kylvämästä lihan peltoon. Hän sanoi:

”Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Joka kylvää siemenen [lihan] peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän.

Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon.” (Gal. 6:7–9, ks. myös vuoden 1938 raamatunkäännös.)

Hengen peltoon kylväminen tarkoittaa sitä, että kaikkien ajatustemme, sanojemme ja tekojemme tulee kohottaa meitä taivaallisten vanhempiemme jumalallisuuden tasolle. Pyhät kirjoitukset viittaavat kuitenkin lihaan luonnollisen ihmisen fyysisenä tai lihallisena luonteena, joka saa aikaan sen, että ihmisiin vaikuttavat intohimo, halut, himot ja lihan vietit sen sijaan, että he etsisivät innoitusta Pyhältä Hengeltä. Jos emme pidä varaamme, nuo vaikutteet, yhdessä maailman pahuuden paineen kanssa, voivat saada meidät omaksumaan alhaisia ja holtittomia käyttäytymistapoja, joista voi tulla osa luonnettamme. Jotta voisimme välttää nuo huonot vaikutteet, meidän täytyy noudattaa neuvoa, jonka Herra on antanut profeetta Joseph Smithille jatkuvasta Hengen peltoon kylvämisestä: ”Ja nyt, älkää väsykö tekemään hyvää, sillä te laskette suuren työn perustusta. Ja pienestä lähtee se, mikä on suurta.” (OL 64:33.)

Henkemme jalostamiseksi meitä vaaditaan hylkäämään ”kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus” (Ef. 4:31) sekä olemaan viisaita koetusaikanamme ja riisumaan pois päältämme kaikki epäpuhtaus (ks. Morm. 9:28).

Kun tutkimme pyhiä kirjoituksia, opimme, että Herran meille antamien lupausten ehtona on meidän kuuliaisuutemme ja että nuo lupaukset kannustavat vanhurskaaseen elämään. Noiden lupausten tulee ravita sieluamme ja antaa meille toivoa kannustamalla meitä olemaan antamatta periksi, vaikka kohtaammekin päivittäin haasteita, jotka liittyvät elämiseen maailmassa, jonka eettiset ja moraaliset arvot ovat häviämässä, mikä saa ihmiset entistä enemmän kylvämään lihan peltoon. Mutta kuinka voimme olla varmoja siitä, että valintamme auttavat meitä kylvämään Hengen peltoon eivätkä lihan peltoon?

Presidentti George Albert Smith on kerran sanonut, toistaen isoisänsä neuvon: ”Herran alueen ja Perkeleen alueen välillä on rajalinja, selvästi vedetty. Jos te pysytte Herran puolella tätä linjaa, te tulette olemaan Hänen vaikutuksensa alaisuudessa eikä teillä ole lainkaan halua tehdä väärin; mutta jos te ylitätte viivan paholaisen puolelle edes tuumankaan verran, te olette kiusaajan vallassa, ja jos hän onnistuu, te ette pysty ajattelemaan tai edes järkeilemään kunnolla, koska te olette menettäneet Herran Hengen.” (Kirkon presidenttien opetuksia: George Albert Smith, 2011, s. 189.)

Siksipä meidän tulee kysyä päivittäin: ”Sijoittavatko tekoni minut Herran vai vihollisen alueelle?”

Profeetta Mormon muistutti kansaansa siitä, kuinka tärkeää on kyetä erottamaan hyvä pahasta:

”Niinpä kaikki, mikä on hyvää, tulee Jumalasta, ja se, mikä on pahaa, tulee Perkeleestä, sillä Perkele on Jumalan vihollinen ja taistelee jatkuvasti häntä vastaan ja kutsuu ja houkuttelee syntiin ja tekemään sitä, mikä on pahaa, jatkuvasti.

Mutta katso, se mikä on Jumalasta, kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää jatkuvasti.” (Moroni 7:12–13.)

Kristuksen valon, yhdessä Pyhän Hengen kumppanuuden kanssa, tulee auttaa meitä määrittelemään, sijoittaako elämäntapamme meidät Herran alueelle vai ei. Jos asenteemme on hyvä, se on Jumalan innoittama, sillä jokainen hyvä asia tulee Jumalalta. Mutta jos meillä on huono asenne, vihollinen vaikuttaa meihin, koska hän kehottaa ihmisiä tekemään pahaa.

Afrikkalaiset ovat koskettaneet sydäntäni päättäväisyydellään ja uutteruudellaan pysyä Herran alueella. Vaikeissakin elämänoloissa ne, jotka vastaanottavat kutsun tulla Kristuksen luokse, tulevat valoksi maailmalle. Vieraillessani muutama viikko sitten eräässä seurakunnassa Etelä-Afrikassa minulla oli etuoikeus olla kahden nuoren papin sekä heidän piispansa ja vaarnanjohtajansa mukana vierailulla heidän koorumiinsa kuuluvien vähemmän aktiivisten nuorten miesten luona. Minuun teki suuren vaikutuksen se rohkeus ja nöyryys, jota nuo kaksi pappia osoittivat, kun he kutsuivat vähemmän aktiivisia nuoria miehiä palaamaan kirkkoon. Kun he puhuivat noille vähemmän aktiivisille nuorille miehille, huomasin, että heidän kasvonsa heijastivat Vapahtajan valoa ja samalla täyttivät valolla kaikki heidän ympärillään olevat. He täyttivät velvollisuuttaan auttaa heikkoja, nostaa hervonneita käsiä ja vahvistaa voimattomia polvia (ks. OL 81:5). Noiden kahden papin asenne sijoitti heidät Herran alueelle, ja he palvelivat välineenä Hänen käsissään, kun he kutsuivat muita tekemään samoin.

Kohdassa OL 20:37 Herra opettaa meille, mitä Hengen peltoon kylväminen tarkoittaa ja mikä todella sijoittaa meidät Herran alueelle, seuraavalla tavalla: me nöyrrymme Jumalan edessä, tulemme särkynein sydämin ja murtunein mielin ja todistamme seurakunnan edessä, että olemme todella tehneet parannuksen kaikista synneistämme, otamme Kristuksen nimen päällemme, päätämme lujasti palvella Häntä loppuun asti ja osoitamme teoillamme, että olemme saaneet Kristuksen Hengen ja meidät on otettu kasteen kautta Hänen kirkkoonsa. Halukkuutemme täyttää nämä liitot valmistaa meitä elämään Jumalan luona korotettuina olentoina. Näiden liittojen muistamisen tulee ohjata käyttäytymistämme perhesuhteissamme, keskinäisessä kanssakäymisessämme muiden kanssa ja erityisesti suhteessamme Vapahtajaan.

Jeesus Kristus loi täydellisen käyttäytymismallin, jonka varaan me voimme rakentaa asenteemme, jotta voimme täyttää nämä pyhät liitot. Vapahtaja karkotti elämästään kaikki vaikutukset, jotka olisivat saattaneet viedä Hänen huomionsa pois Hänen jumalallisesta tehtävästään täällä maan päällä, erityisesti silloin kun vastustaja tai hänen seuraajansa saattoivat Hänet kiusaukseen. Vaikka Hän ei tehnyt koskaan syntiä, Hänellä oli särkynyt sydän ja murtunut mieli, täynnä rakkautta taivaallista Isäämme ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Hän nöyrtyi taivaallisen Isämme edessä hyläten oman tahtonsa täyttääkseen sen, mitä Isä oli pyytänyt Häneltä kaikessa loppuun saakka. Jopa sinä äärimmäisenä fyysisen ja hengellisen tuskan hetkenä, kantaessaan koko ihmiskunnan synnin taakkaa harteillaan ja vuotaen verta huokosistaan, Hän sanoi Isälle: ”Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun” (Mark. 14:36).

Rukoukseni, veljeni ja sisareni, on, että ajatellessamme liittojamme pitäisimme itsemme vahvoina vastustajan palavia nuolia vastaan (ks. 1. Nefi 15:24) noudattaen Vapahtajan esimerkkiä, niin että voisimme kylvää Hengen peltoon ja pysyä Herran alueella. Muistakaamme presidentti Monsonin kaava: ”Et voi olla oikeassa tehdessäsi väärin, etkä voi olla väärässä tehdessäsi oikein.” Sanon nämä asiat Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.