Profeettojen näkemys Apuyhdistyksestä: usko, perhe, auttaminen
Julie B. Beck
äskettäin vapautettu Apuyhdistyksen ylijohtaja
Usko, perhe ja auttaminen – noilla kolmella yksinkertaisella sanalla on tullut tavaksi ilmaista profeettojen näkemys kirkon sisaria varten.
Viime vuosina olen usein saanut innoitusta puhua Apuyhdistyksestä – sen tarkoituksesta ja ominaisuuksista1, sen historian merkityksestä2, sen työstä ja sen kumppanuudesta piispojen ja Melkisedekin pappeuden koorumien kanssa3. Nyt tuntuu tärkeältä keskittää hieman huomiota profeettojen näkemykseen Apuyhdistyksestä.4
Aivan kuten Herran profeetat ovat jatkuvasti opettaneet vanhimmille ja ylipapeille näiden päämääriä ja velvollisuuksia, he ovat kertoneet Apuyhdistyksen sisaria koskevasta näkemyksestään. Heidän neuvojensa mukaisesti on selvää, että Apuyhdistyksen päämäärinä on kasvaa uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa, vahvistaa perhettä ja kotia sekä etsiä ja auttaa apua tarvitsevia. Usko, perhe ja auttaminen – noilla kolmella yksinkertaisella sanalla on tullut tavaksi ilmaista profeettojen näkemys kirkon sisarista.
Palautuksen alusta alkaen profeetat ovat esittäneet näkemyksensä voimakkaista, uskollisista, määrätietoisista naisista, jotka ymmärtävät iankaikkisen arvonsa ja tarkoituksensa. Perustaessaan Apuyhdistyksen profeetta Joseph Smith neuvoi sen ensimmäistä johtajaa ”[johtamaan] tätä yhdistystä pitäen huolta köyhistä – huolehtien heidän tarpeistaan ja hoitaen tämän yhdistyksen monia erilaisia asioita”5. Hän näki järjestön olevan ”tarkkaan valikoitu, erillään maailman kaikesta pahuudesta”6.
Brigham Young, kirkon toinen presidentti, kehotti neuvonantajiaan ja kahdentoista apostolin koorumia neuvomaan piispoja, jotta he antaisivat sisarten perustaa naisten Apuyhdistyksiä eri seurakunnissa. Hän lisäsi: ”Jotkut saattavat ajatella, että tämä on vähäpätöinen asia, mutta se ei ole.”7
Myöhemmin presidentti Joseph F. Smith sanoi, että päinvastoin kuin maailmalliset järjestöt, jotka ”ovat miesten ja naisten muodostamia”, Apuyhdistys ”on Jumalan tahdosta jumalallisesti muodostettu, jumalallisesti valtuutettu, jumalallisesti perustettu ja jumalallisesti järjestetty”8. Presidentti Joseph Fielding Smith sanoi sisarille, että ”heille on annettu voima ja valtuus tehdä todella paljon”9. Hän sanoi: ”Te olette maailman suurenmoisimman naisjärjestön jäseniä, järjestön, joka on keskeinen osa Jumalan valtakuntaa maan päällä ja joka on suunniteltu ja toimii niin, että se auttaa uskollisia jäseniään saamaan iankaikkisen elämän Isämme valtakunnassa.”10
Laaja vaikutuspiiri
Joka vuosi sadoistatuhansista naisista ja nuorista naisista tulee osa tätä koko ajan laajenevaa sisarten piiriä11. Tämän jälkeen – asuipa sisar missä tahansa ja palvelipa hän missä tahansa – hän säilyttää jäsenyytensä ja yhteytensä Apuyhdistykseen.12 Koska Apuyhdistyksen tarkoitukset ovat tärkeitä, ensimmäinen presidenttikunta on ilmaissut toiveensa, että nuoret naiset alkavat valmistautua Apuyhdistystä varten hyvissä ajoin ennen kuin täyttävät 18 vuotta.13
Apuyhdistys ei ole ohjelma. Se on virallinen osa Herran kirkkoa, jonka Jumala on jumalallisesti järjestänyt opettamaan, vahvistamaan ja innoittamaan sisaria heidän uskoon, perheeseen ja auttamiseen liittyvissä päämäärissään. Apuyhdistys on myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien naisten elämäntapa, ja sen vaikutus ulottuu paljon sunnuntailuokkaa tai yhteistä kokoontumista edemmäs. Se noudattaa niiden naispuolisten opetuslasten mallia, jotka palvelivat Herran Jeesuksen Kristuksen ja Hänen apostoliensa kanssa Hänen muinaisessa kirkossaan.14 Meille on opetettu, että ”naisen on aivan yhtä välttämätöntä saada elämäänsä ne hyveet, joita vaalitaan Apuyhdistyksessä, kuin miesten on välttämätöntä kehittää elämässään niitä luonteenpiirteitä, joita vaalitaan pappeuden piirissä”15.
Kun profeetta Joseph Smith järjesti Apuyhdistyksen, hän opetti sisaria ”auttamaan köyhiä ja pelastamaan sieluja”16. Tehtävässään pelastaa sieluja sisarilla oli valtuus järjestäytyä ja osallistua laajassa vaikutuspiirissä. Apuyhdistyksen ensimmäinen johtaja erotettiin tehtävään selittämään kirjoituksia, ja Apuyhdistyksellä on edelleen keskeinen opetustehtävä Herran kirkossa. Kun Joseph Smith sanoi sisarille, että Apuyhdistyksen perustaminen valmistaisi heitä pappeuden etuoikeuksia, siunauksia ja lahjoja varten17, heille avautui Herran pelastustyö. Sielujen pelastamiseen kuuluu evankeliumista kertominen ja lähetystyöhön osallistuminen. Siihen kuuluu temppelityöhön ja sukututkimukseen osallistuminen. Siihen kuuluu kaiken mahdollisen tekeminen, jotta tulisi hengellisesti ja ajallisesti omavaraiseksi.
Vanhin John A. Widtsoe julisti, että Apuyhdistyksen tehtävänä on ”köyhyyden lievittäminen, sairauden lievittäminen, tietämättömyyden lievittäminen – kaiken sen lievittäminen, mikä estää naisen iloa ja edistystä. Mikä suurenmoinen toimeksianto!”18
Presidentti Boyd K. Packer on verrannut Apuyhdistystä suojamuuriin19. Tehtävä suojella sisaria ja heidän perheitään tuo lisämerkitystä kotikäyntiopettajien huolenpitoon ja palvelemiseen, ja se on osoitus meidän halukkuudestamme muistaa omat liittomme Herran kanssa. Köyhien ja ahdistettujen palvelijoina työskentelemme sopusoinnussa piispojen kanssa huolehtien pyhien ajallisista ja hengellisistä tarpeista.20
Presidentti Spencer W. Kimball on sanonut: ”On monia sisaria, jotka elävät ryysyissä – hengellisissä ryysyissä. Heillä on oikeus loistaviin viittoihin, hengellisiin viittoihin. – – Teidän etuoikeutenne on mennä koteihin ja vaihtaa ryysyt viittoihin.”21 Presidentti Harold B. Leellä oli sama näkemys. Hän sanoi: ”Ettekö näe, miksi Herra on antanut – – Apuyhdistyksen tehtäväksi käydä näissä kodeissa? Siksi että Mestarin itsensä ohella kirkossa ei ole ketään, jolla olisi suloisempi kosketus, täydellisempi ymmärrys noiden ihmisten sydämestä ja elämästä.”22
Presidentti Joseph F. Smith varoitti Apuyhdistyksen sisaria ja heidän johtajiaan sanoen, että hän ei halunnut ”nähdä aikaa, jolloin Apuyhdistyksemme seuraavat muita tai sekoittuvat tai menettävät oman identiteettinsä menemällä mukaan – – naisten perustamiin järjestöihin”. Hän piti sisarten tehtävänä ”johtaa maailmaa ja – – etenkin maailman naisia kaikessa, mikä on kiitettävää, kaikessa, mikä on jumalallista, kaikessa, mikä on kohottavaa ja mikä on puhdistavaa ihmislapsille”.23 Hänen neuvonsa korostaa velvollisuutta poistaa perinteet, teemat, muotivillitykset ja trendit ja sisällyttää Apuyhdistykseen käytäntöjä, jotka ovat yhtäpitäviä sen päämäärien kanssa.
Johtajat, jotka etsivät ilmoitusta, voivat varmistaa, että jokainen Apuyhdistyksen kokous, oppitunti, luokka, toiminta ja hanke toteuttaa niitä tarkoitusperiä, joita varten se järjestettiin. Meidän toivomamme sosiaalisuus, ystävyys ja ykseys tulevat suloisena seurauksena siitä, että palvelemme yhdessä Herran kanssa Hänen työssään.
Profeettojen näkemyksen toteuttaminen
Presidentti Thomas S. Monson ja hänen neuvonantajansa ovat äskettäin todistaneet, että ”Herra on palauttanut evankeliumin täyteyden profeetta Joseph Smithin kautta ja että Apuyhdistys on tärkeä osa tuota palautusta.” Todistuksena toiveestaan, että Apuyhdistyksen ”kunniakas perintö” säilyy, ensimmäinen presidenttikunta on vastikään julkaissut maailmanlaajuiseen levitykseen kirjan Tyttäriä minun valtakunnassani – Apuyhdistyksen historiaa ja työtä. Tämän kirjan sivuilta voimme löytää malleja ja esimerkkejä sisarista ja veljistä, jotka työskentelevät yhdessä perheissä ja kirkossa, ja voimme oppia periaatteita siitä, keitä me olemme, mihin me uskomme ja mitä meidän pitäisi suojella. Ensimmäinen presidenttikunta on kannustanut meitä tutkimaan tätä tärkeää kirjaa ja ”antamaan sen ajattomien totuuksien ja innoittavien esimerkkien vaikuttaa [elämäämme]”24.
Kun sisaret asettuvat paremmin Apuyhdistyksen päämäärien kannalle, profeettojen näkemys tulee toteutumaan. Presidentti Kimball on sanonut: ”Tässä [Apuyhdistyksen] järjestössä on voima, jota ei vielä ole täysin käytetty hyväksi Siionin kotien vahvistamiseksi ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi – eikä sitä käytetä, ennen kuin sekä sisaret että pappeus saavat näkemyksen Apuyhdistyksestä.”25 Hän profetoi, että ”suuri osa siitä kasvusta, jota kirkossa tapahtuu viimeisinä aikoina, tapahtuu siitä syystä, että kirkkoon tulee suurin joukoin maailmasta hyviä naisia (joilla on usein – – sisäistä hengellisyyden tajua). Tätä tapahtuu – – siinä määrin kuin [kirkossa olevia naisia] pidetään muista maailmassa elävistä naisista erottuvina ja erilaisina – myönteisellä tavalla.”26
Olen kiitollinen profeettojen Apuyhdistystä koskevasta näkemyksestä. Minä olen presidentti Gordon B. Hinckleyn tavoin ”vakuuttunut siitä, ettei missään ole mitään muuta järjestöä, joka olisi tämän kirkon Apuyhdistyksen veroinen”27. Meidän tehtävänämme on nyt asettua samalle kannalle profeettojen näkemyksen kanssa Apuyhdistyksestä, kun pyrimme lisäämään uskoa, vahvistamaan perheitä ja antamaan apua.
Päätän presidentti Lorenzo Snow’n sanoin: ”[Apu]yhdistyksen tulevaisuus on täynnä lupausta. Kirkon kasvaessa siitä tulee vastaavasti yhä hyödyllisempi ja sillä on vielä enemmän mahdollisuuksia tehdä hyvää kuin sillä on ollut ennen.”28 Sisarille, jotka auttavat Jumalan valtakuntaa menemään eteenpäin, hän sanoi: ”Kun te olette olleet mukana tässä työssä, tulette aivan varmasti jakamaan voiton työstä ja korotuksen ja kirkkauden, jotka Herra antaa uskollisille lapsilleen.”29 Tästä näkemyksestä minäkin todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.