Jotta eksyneet löydettäisiin

Vanhin M. Russell Ballard

kahdentoista apostolin koorumista

Kun pyritte elämään evankeliumin ja Kristuksen opin mukaan, Pyhä Henki opastaa teitä ja perhettänne.

Veljet ja sisaret, pyhien kirjoitusten mukaan Liahona oli taidokasta tekoa oleva pyöreä pallo, jossa oli kaksi osoitinta. Niistä toinen osoitti suuntaa, johon isä Lehin perheen oli erämaassa kuljettava. (Ks. 1. Nefi 16:10.)

Uskon tietäväni, miksi Lehi hämmästyi suuresti nähdessään sen ensi kerran, sillä muistan oman reaktioni, kun näin ensimmäisen kerran GPS-laitteen. Minun mielestäni se oli ”taidokasta tekoa oleva” nykypäivän laite. Jollakin tavalla, jota en pysty edes kuvittelemaan, tämä pieni laite puhelimessani pystyy osoittamaan tarkasti sijaintini ja ilmoittamaan minulle täsmällisesti, miten pääsen haluamaani paikkaan.

GPS-laite on siunaus sekä vaimolleni Barbaralle että minulle. Barbaralle se tarkoittaa sitä, ettei hänen tarvitse käskeä minua pysähtymään ja kysymään tietä, ja minulle se tarkoittaa sitä, että voin olla oikeassa, kun sanon: ”Ei minun tarvitse kysyä keneltäkään. Tiedän tarkalleen, mihin olen menossa.”

Veljet ja sisaret, meillä on käytettävissämme apuneuvo, joka on parastakin GPS-laitetta merkittävämpi. Jokainen eksyy jossakin kohtaa, jossakin määrin. Pyhän Hengen kehotukset voivat tuoda meidät turvallisesti takaisin oikealle tielle, ja Vapahtajan sovitusuhri voi viedä meidät takaisin kotiin.

Eksyksissä oleminen voi koskea niin kokonaisia yhteisöjä kuin yksilöitäkin. Nykyään me elämme aikaa, jolloin suuri osa tästä maailmasta on eksyksissä, erityisesti mitä tulee kodeissamme vallitseviin arvoihin ja tärkeysjärjestykseen.

Sata vuotta sitten presidentti Joseph F. Smith yhdisti onnen suoraan perheeseen ja kehotti meitä keskittämään ponnistelumme siihen. Hän sanoi: ”Ei ole olemassa aitoa onnea, joka olisi irrallaan ja erillään kodista – –. Ilman palvelemista ei ole onnea, ja suurenmoisin tapa palvella on muuttaa koti jumalalliseksi laitokseksi, joka edistää ja varjelee perhe-elämää. – – Koti tarvitsee uudistamista.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 382, 384.)

Juuri kotimme ja perheemme tarvitsevat uudistamista tässä yhä lisääntyvässä määrin materialistisessa ja maallistuneessa maailmassa. Yksi hämmästyttävä esimerkki on kasvava välinpitämättömyys avioliittoa kohtaan täällä Yhdysvalloissa. Aiemmin tänä vuonna New York Times -lehti uutisoi, että ”niiden lasten määrä, jotka syntyvät naimattomille naisille, on ylittänyt yhden kynnyksen: yli puolet alle 30-vuotiaiden amerikkalaisnaisten lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella” (Jason DeParle ja Sabrina Tavernise, ”Unwed Mothers Now a Majority Before Age of 30”, New York Times, 18. helmikuuta 2012, s. A1).

Tiedämme myös, että lähes puolet niistä pareista, jotka Yhdysvalloissa solmivat avioliiton, päätyy avioeroon. Nekin, jotka pysyvät naimisissa, useasti eksyvät antaessaan muiden asioiden häiritä perhesuhteitaan.

Yhtä lailla huolestuttava on alati kasvava kuilu rikkaiden ja köyhien välillä sekä niiden välillä, jotka yrittävät pitää perhettä koskevat arvot ja sitoumukset, ja niiden, jotka ovat antaneet siinä asiassa periksi. Ne, joilla on alhainen koulutustaso ja siten matalat tulot, tilastollisesti vähemmän todennäköisesti solmivat avioliiton ja käyvät kirkossa ja paljon todennäköisemmin sekaantuvat rikoksiin ja saavat lapsia avioliiton ulkopuolella. Ja nämä suuntaukset ovat huolestuttavia myös suuressa osassa muuta maailmaa. (Ks. W. Bradford Wilcox et al., ”No Money, No Honey, No Church: The Deinstitutionalization of Religious Life among the White Working Class”, saatavana osoitteessa www.virginia.edu/marriageproject/pdfs/Religion_WorkingPaper.pdf.)

Toisin kuin monet olivat luulleet, vauraus ja koulutus näyttävät olevan suuremmalla todennäköisyydellä yhteydessä perinteiseen perheeseen ja perinteisiin arvoihin.

Varsinaisesti kysymys on tietenkin syystä ja seurauksesta. Onko joissakin yhteiskunnan osissa vahvempia arvoja ja perheitä, koska ihmiset ovat korkeammin koulutettuja ja vauraampia, vai ovatko ihmiset korkeammin koulutettuja ja vauraampia, koska heillä on arvonsa ja vahva perhe? Tässä maailmanlaajuisessa kirkossa me tiedämme, että kyse on jälkimmäisestä. Kun ihmiset tekevät perhettä koskevia ja uskonnollisia sitoumuksia, jotka liittyvät evankeliumin periaatteisiin, he alkavat menestyä paremmin hengellisesti ja usein myös ajallisesti.

Ja yhteiskunnat tietenkin yleisesti ottaen vahvistuvat, kun perheet vahvistuvat. Perheeseen liittyvät sitoumukset ja arvot ovat perimmäinen syy. Lähes kaikki muu on seurausta. Kun parit avioituvat ja tekevät keskenään sitoumuksia, he lisäävät suuresti taloudellisen hyvinvoinnin mahdollisuuksiaan. Kun lapset syntyvät avioliitossa ja heillä on sekä äiti että isä, heidän mahdollisuutensa ja todennäköisyytensä ammatilliseen menestykseen nousevat huimasti. Ja kun perheet yhdessä tekevät työtä ja leikkivät, asuinalueet ja yhteisöt kukoistavat, talouselämä kehittyy ja tarvitaan vähemmän julkisen hallinnon apua sekä harvempia kalliita turvaverkkoja.

Huono uutinen siis on, että perheiden rikkoutuminen aiheuttaa suuren joukon yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia. Mutta hyvä uutinen on, että kuten mikä tahansa syy ja seuraus, nuo ongelmat voidaan korjata, jos niiden aiheuttajaan puututaan. Epäoikeudenmukaisuudet poistetaan elämällä oikeiden periaatteiden ja arvojen mukaan. Veljet ja sisaret, elämämme tärkein syy on perheemme. Jos me omistaudumme tälle syylle, me parannamme elämämme kaikkia muita puolia ja meistä tulee kansana ja kirkkona esimerkki ja johtotähti kaikille maan kansoille.

Tämä ei kuitenkaan ole helppoa maailmassa, jossa sydämet kääntyvät moniin suuntiin ja jossa koko planeetta tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa sellaisella nopeudella, jota ei koskaan aiemmin ole kuviteltu. Mikään ei pysy samana pitkään. Muodit, suuntaukset, villitykset, poliittinen korrektius ja jopa käsitykset oikeasta ja väärästä vaihtuvat ja muuttuvat. Kuten profeetta Jesaja ennusti, paha kuvataan hyväksi ja hyvä pahaksi (ks. Jes. 5:20).

Hengellinen kuilu kasvaa kasvamistaan, kun pahuus käy yhä petollisemmaksi ja hienovaraisemmaksi ja vetää ihmisiä puoleensa vahvan magneetin tavoin – samalla kun totuuden ja valon evankeliumi vetää puoleensa sydämeltään vilpittömiä ja maan kunniallisia, jotka etsivät sitä, mikä on moraalista ja hyvää.

Me tämän kirkon jäsenet saatamme olla suhteellisen vähälukuiset, mutta me voimme kurottautua näiden levenevien kuilujen yli. Me tunnemme Kristus-keskeisen palvelun voiman, joka saattaa yhteen Jumalan lapsia heidän hengellisestä tai heidän taloudellisesta tilastaan riippumatta. Vuosi sitten ensimmäinen presidenttikunta kutsui meitä osallistumaan palvelupäivään, jolla juhlistettiin 75-vuotista huoltotyöohjelmaa, joka auttaa ihmisiä tulemaan omavaraisemmiksi. Kirkkomme jäsenet kaikkialla maailmassa antoivat miljoonien tuntien edestä apua.

Kirkko on kiinnekohta tällä myrskyävällä merellä, ankkuri muutoksen ja hajaannuksen vellovissa vesissä ja majakka niille, jotka arvostavat ja etsivät vanhurskautta. Herra käyttää tätä kirkkoa välineenä kootessaan lapsiaan kaikkialla maailmassa evankeliuminsa suojaan.

Elian hengellä, joka ei tunne rajoja, on myös suuri voima Herran tarkoituksissa Hänen lastensa iankaikkista päämäärää varten. Malakian sanoin Pyhä Henki kääntää ”isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen” (Mal. 3:24).

Kirkko on esimerkkinä sydämen kääntämisestä ja muutosten käynnistäjästä, joka saa aikaan hyvää maailmassa. Niiden kirkon jäsenten keskuudessa, jotka ovat solmineet temppeliavioliiton ja osallistuvat säännöllisesti sunnuntaikokouksiin, avioerojen määrä on huomattavasti vähäisempi kuin maailmassa ja perheet pysyvät läheisempinä ja perheenjäsenet kommunikoivat enemmän keskenään. Perheemme ovat terveempiä, ja me elämme useita vuosia pidempään kuin väestö keskimäärin. Lahjoitamme henkeä kohden enemmän varoja ja palvelua avun tarpeessa oleville ja pyrimme todennäköisemmin hankkimaan korkeamman koulutuksen. En kiinnitä huomiotanne näihin asioihin kerskuakseni vaan todistaakseni, että elämä on parempaa (ja paljon onnellisempaa), kun sydämet kääntyvät perheen puoleen ja perheet elävät Kristuksen evankeliumin valossa.

Mitä voimme siis tehdä, jotta emme joutuisi eksyksiin? Ensimmäiseksi, saanen ehdottaa, että asetamme asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Pitäkää huoli siitä, että kaikki, mitä teette kodin ulkopuolella, palvelee ja tukee sitä, mitä tapahtuu kodissanne. Muistakaa presidentti Harold B. Leen neuvo, että ”tärkeintä, mitä koskaan teette – –, on se, mitä teette oman kotinne seinien sisäpuolella” (Kirkon presidenttien opetuksia: Harold B. Lee, 2000, s. 134), ja presidentti David O. McKayn ajaton ”mikään muu menestys ei voi korvata kodissa tapahtunutta epäonnistumista” (Kirkon presidenttien opetuksia: David O. McKay, 2004, s. 166).

Järjestäkää henkilökohtainen elämänne niin, että varaatte aikaa rukoukselle, pyhille kirjoituksille ja perheen toiminnoille. Antakaa lapsillenne kotona tehtäviä, jotka opettavat heitä tekemään työtä. Opettakaa heille, että evankeliumin mukaan eläminen ohjaa heidät pois siitä saastasta, siveettömyydestä ja väkivallasta, jota on internetissä, mediassa ja videopeleissä. He eivät eksy, ja heitä valmistetaan hoitamaan vastuullisia tehtäviä, kun ne tulevat heidän osakseen.

Toiseksi, meidän täytyy tehdä asiat oikeassa järjestyksessä! Ensimmäiseksi avioliitto ja sitten perhe. Liian monet maailmassa ovat unohtaneet tämän asioiden luontaisen järjestyksen ja ajattelevat voivansa muuttaa sitä tai jopa kääntää sen päinvastaiseksi. Hälventäkää mikä tahansa pelkonne uskon avulla. Luottakaa siihen, että Jumalan voima opastaa teitä.

Te, jotka olette vielä naimattomia, kiinnittäkää tarkoin huomiota iankaikkisen kumppaninne löytämiseen. Nuoret miehet, muistakaa, mitä muuta presidentti Joseph F. Smith on sanonut: ”Pinnallisesti ajatellen poikamieselämä – – [on haluttavaa], koska [sen] mukana seuraa mahdollisimman vähän vastuuta. – – Todellinen vika on nuorukaisissa itsessään. Tämän aikakauden kurittomuus johtaa heidät [pois] velvollisuuden ja vastuun poluilta. – – Heidän sisarensa [evankeliumissa] ovat – – uhreja – – [ja] menisivät naimisiin [jos voisivat] ja ottaisivat ilolla vastaan perhe-elämän velvollisuudet.” (Evankeliumin oppi, 1980, s. 269.)

Ja te nuoret naiset, haluaisin lisätä, että tekään ette saa unohtaa tätä velvollisuutta. Mikään työura ei pysty suomaan teille yhtä suurta tyydytystä kuin perheen kasvattaminen. Ja kun olette minun iässäni, ymmärrätte tämän vielä paremmin.

Kolmanneksi, aviomiehet ja vaimot, teidän tulisi olla avioliitossanne tasavertaisia kumppaneita. Lukekaa usein perhejulistusta, ymmärtäkää se ja noudattakaa sitä. Välttäkää käyttämästä valtaa väärin missään muodossa. Kukaan ei omista puolisoa tai lapsia; Jumala on meidän kaikkien Isä ja on suonut meille etuoikeuden omaan perheeseemme, mikä etuoikeus oli aiemmin vain Hänen, auttaakseen meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen. Hänen lapsinaan meidän tulisi oppia kodissa rakastamaan Jumalaa ja tietämään, että voimme pyytää Häneltä tarvitsemaamme apua. Jokainen, naimisissa oleva tai naimaton, voi olla onnellinen ja antaa tukea perheessään – millainen se sitten onkin.

Ja lopuksi, käyttäkää kirkon laatimaa perheen lähdeaineistoa. Lapsia kasvattaessaan perheet voivat turvautua seurakunnan apuun. Tukekaa pappeusjohtajia ja apujärjestöjen johtohenkilöitä ja tehkää yhteistyötä heidän kanssaan ja hyödyntäkää täysimääräisesti kirkon ohjelmia nuorille ja perheille. Muistakaa vielä yksi presidentti Leen oivaltava ilmaus – että kirkko on rakennusteline, jonka avulla me rakennamme iankaikkisia perheitä (ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Harold B. Lee, 2000, s. 148).

Jos jostakin syystä olette henkilökohtaisesti tai perheenä joutuneet eksyksiin, teidän täytyy silloin vain korjata kulkunne soveltamalla Vapahtajan opetuksia Luukkaan 15. luvussa. Siinä Vapahtaja kertoo paimenesta, joka yrittää etsiä eksynyttä lammastaan, naisesta, joka etsii kadonnutta kolikkoa, ja kotiin palaavasta tuhlaajapojasta, joka toivotetaan tervetulleeksi. Miksi Jeesus opetti nämä vertaukset? Hän halusi meidän tietävän, ettei yksikään meistä ole koskaan niin eksyksissä, ettemme Hänen sovituksensa ja Hänen opetustensa ansiosta voisi jälleen löytää tietämme.

Kun pyritte elämään evankeliumin ja Kristuksen opin mukaan, Pyhä Henki opastaa teitä ja perhettänne. Teillä on hengellinen GPS-laite, joka kertoo teille aina, missä olette ja mihin olette menossa. Minä todistan, että ylösnoussut ihmiskunnan Lunastaja rakastaa meitä kaikkia, ja Hän on luvannut, että jos me seuraamme Häntä, Hän johdattaa meidät turvallisesti takaisin taivaallisen Isämme luokse. Todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.