Kestävät sen päivän Kristuksessa
Jeesuksen Kristuksen avulla meidän on mahdollista ”kestää se päivä”.
Päivä oli täynnä nasevia ja suoria vertauksia, monitahoisia kysymyksiä ja syvällistä oppia. Jeesus esitti purevan nuhtelun niille, jotka olivat ”kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa.”1 Sen jälkeen Hän opetti kolme muuta vertausta hengellisestä valmistautumisesta ja opetuslapseudesta. Yksi niistä oli vertaus kymmenestä morsiusneidosta.
”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan.
Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta.
Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä.
Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian.
Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.
Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’
Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon.
Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’
Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’
Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin.
Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’”2
”Mutta hän vastasi: ’Totisesti, te ette tunne minua.’”3
”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä, [jolloin Ihmisen Poika tulee].”4
Presidentti Dallin H. Oaks esitti seuraavat ajatuksia herättävät kysymykset liittyen sulhasen tuloon5: ”Entä jos Hänen tulemisensa päivä olisi huomenna? Jos tietäisimme kohtaavamme Herran huomenna – oman ennenaikaisen kuolemamme vuoksi tai Hänen odottamattoman tulemisensa vuoksi – niin mitä me tekisimme tänään?”6
Olen oppinut omasta kokemuksestani, että hengellinen valmistautuminen Herran tulemiseen on paitsi välttämätön myös ainoa tapa kokea todellista rauhaa ja onnellisuutta.
Oli raikas syyspäivä, kun ensimmäisen kerran kuulin sanat ”Sinulla on syöpä”. Mieheni ja minä olimme ällistyneitä! Kun ajoimme kotiin vaitonaisina ja uutista käsitellen, sydämeni kääntyi kolmen poikamme puoleen.
Mielessäni kysyin taivaalliselta Isältä: ”Kuolenko minä?”
Pyhä Henki kuiskasi: ”Kaikki järjestyy.”
Sitten kysyin: ”Jäänkö henkiin?”
Jälleen vastaus tuli: ”Kaikki järjestyy.”
Olin ymmälläni. Miksi sain täsmälleen saman vastauksen riippumatta siitä, jäisinkö henkiin vai kuolisin?
Sitten yhtäkkiä olemukseni jokainen säie täyttyi täydellisellä rauhalla, kun minua muistutettiin: Meidän ei tarvinnut kiirehtiä kotiin opettamaan lapsillemme, kuinka rukoilla. He tiesivät, kuinka saada vastauksia ja lohtua rukouksesta. Meidän ei tarvinnut kiiruhtaa kotiin opettamaan heille pyhiä kirjoituksia tai elävien profeettojen sanoja. Nuo sanat olivat jo tuttu voiman ja ymmärryksen lähde. Meidän ei tarvinnut kiiruhtaa kotiin opettamaan heille parannuksesta, ylösnousemuksesta, palautuksesta, pelastussuunnitelmasta, iankaikkisista perheistä tai Jeesuksen Kristuksen oppia.
Tuona hetkenä jokainen perheillan oppiaihe, pyhien kirjoitusten tutkimishetki, uskossa lausuttu rukous, annettu siunaus, lausuttu todistus, solmittu ja pidetty liitto, käynti Herran huoneessa ja lepopäivän pyhittäminen oli merkityksellinen – oi, kuinka merkityksellisiä ne olivatkaan! Oli liian myöhäistä laittaa öljyä lamppuihimme. Tarvitsimme joka ainoan pisaran, ja tarvitsimme niitä juuri nyt!
Jos kuolisin, niin Jeesuksen Kristuksen ja Hänen palautetun evankeliuminsa ansiosta perheeni saisi lohtua, vahvistusta ja jonakin päivänä perhe olisi jälleen yhdessä. Jos eläisin, pääsisin osalliseksi maailman suurimmasta voimasta, joka auttaisi ja tukisi minua sekä parantaisi minut. Loppujen lopuksi Jeesuksen Kristuksen ansiosta kaikki voi järjestyä.
Tutkiessamme huolellisesti Oppia ja liittoja opimme, millaista ”kaiken järjestyminen” voi olla:
”Ja sinä päivänä, jolloin minä tulen kirkkaudessani, toteutuu se vertaus, jonka minä puhuin kymmenestä morsiusneidosta.
Sillä niitä, jotka ovat viisaita ja ovat ottaneet vastaan totuuden ja ovat ottaneet Pyhän Hengen oppaakseen eivätkä ole eksyneet – totisesti minä sanon teille, ettei heitä kaadeta maahan eikä heitetä tuleen, vaan he kestävät sen päivän.”7
Jeesuksen Kristuksen avulla meidän on mahdollista ”kestää se päivä”. Päivän kestäminen ei tarkoita jatkuvasti kasvavan tehtävälistan täydentämistä. Ajatelkaa suurennuslasia. Sen ainoana tarkoituksena ei ole pelkästään saada asioita näyttämään suuremmilta. Se voi myös koota ja keskittää valoa, jolloin siitä tulee voimallisempi. Meidän pitää yksinkertaistaa pyrkimyksiämme, keskittää ne ja olla Jeesuksen Kristuksen valon kokoajia. Tarvitsemme enemmän pyhiä ja ilmoitusta tuovia kokemuksia.
Luoteis-Israelissa sijaitsee kaunis vuoristo, josta käytetään usein nimitystä ”ikivihreä vuori”. Karmelinvuoren8 ympärivuotinen vihreys johtuu suurelta osin kasteen tuomasta pienestä määrästä kosteutta. Ravintoa saadaan päivittäin. Kun Karmelin kasteen lailla9 pyrimme ravitsemaan sieluamme ”sillä, mikä kuuluu vanhurskauteen”10, ”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla”11, niin meidän todistuksemme ja lastemme todistukset pysyvät elävinä!
Saatatte ajatella: ”Mutta sisar Wright, et tunne perhettäni. Olemme todella vaikeuksissa, emmekä näytä yhtään tuollaiselta.” Olette oikeassa. En tunne perhettänne. Mutta Jumala, jolla on ääretön rakkaus, armo, voima, tieto ja kirkkaus, tuntee.
Kysymykset, joita saatatte esittää, ovat sydämen kysymyksiä, jotka piinaavat sielunne syvyydessä. Samanlaisia kysymyksiä on pyhissä kirjoituksissa:
”Opettaja, etkö näe, [perheemme hukkuu]!”12
”Miten siis voisin vielä toivoa?”13
”Mitä [minun] pitää tehdä, että tämä pimeyden pilvi otettaisiin pois peittämästä [minua] varjollaan?”14
”Mutta viisaus – missä se on? Missä asuu ymmärrys?”15
”Kuinka on mahdollista, että [voin] tarttua kaikkeen hyvään?”16
”Mitä sinä tahdot minun tekevän?”17
Ja sitten vastaukset tulevat hyvin suloisina:
”Uskotko sinä Kristuksen pelastavaan voimaan?”18
”Onko Herra kieltänyt ketään pääsemästä osalliseksi hänen hyvyydestään?”19
”Uskotteko te, että [Hän voi] auttaa teitä?”20
”Uskotko profeettoja?”21
”Osoitatteko te uskoa hänen lunastukseensa, joka teidät loi?”22
”Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?”23
Rakkaat ystäväni, emme voi jakaa öljyämme, mutta me voimme jakaa Hänen valoaan. Öljy lampuissamme voi paitsi auttaa meitä ”kestämään sen päivän” myös olla keino valaista polkua, joka johtaa rakkaitamme Vapahtajan luo, joka seisoo valmiina ”syli avoinna ottaakseen [heidät] vastaan”24.
”Näin sanoo Herra: – Lakkaa itkemästä, kuivaa kyyneleet silmistäsi! Saat palkan vaivannäöstäsi: lapsesi palaavat kotiin vihollismaasta, sanoo Herra.
– Sinulla on tulevaisuuden toivo: lapsesi palaavat asuinsijoilleen, sanoo Herra.”25
Jeesus Kristus on ”tulevaisuuden toivo”. Mikään, mitä olemme tai emme ole tehneet, ei ole Hänen äärettömän ja iankaikkisen uhrinsa ulottumattomissa. Hän on syy siihen, miksi kertomuksemme ei koskaan ole lopussa.26 Sen vuoksi meidän ”täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että [meillä] on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos [me ponnistelemme] eteenpäin kestiten [itseämme] Kristuksen sanalla ja [kestämme] loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: [Me saamme] iankaikkisen elämän.”27
Iankaikkinen elämä on iankaikkista iloa. Iloa tässä elämässä, juuri nyt – ei tämän päivän haasteista huolimatta vaan siksi, että Herra auttaa meitä oppimaan niistä ja lopulta voittamaan ne – ja mittaamatonta iloa tulevassa elämässä. Kyyneleet kuivuvat, särkyneet sydämet tehdään eheiksi, kadonneet löydetään, huolet ratkaistaan, perheet ovat jälleen yhdessä ja kaikki, mitä Isällä on, on meidän28.
Katso Jeesukseen Kristukseen ja elä29 – se on todistukseni rakkaan ”sielumme paimenen ja kaitsijan”30 pyhässä ja pyhitetyssä, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.