Jumalallisia opetuksia vanhemmuudesta

Vanhin Valeri V. Cordón

seitsemänkymmenen koorumista

Vanhemmat solmivat kumppanuuden taivaallisen Isänsä kanssa ohjatakseen kallisarvoisia lapsiaan takaisin taivaaseen.

Oletteko koskaan pidelleet sylissänne vastasyntynyttä? Jokaisesta vastasyntyneestä säteilee valoa tuoden mukanaan erityisen rakkauden siteen, joka voi täyttää vanhempien sydämet ilolla.¹ Eräs meksikolainen kirjailija kirjoitti: ”Olen oppinut, että kun vastasyntynyt ensimmäisen kerran puristaa isänsä sormea pikkuruisella nyrkillään, isä on hänen otteessaan ikuisesti.”²

Vanhemmuus on yksi elämän ihmeellisimmistä kokemuksista. Vanhemmat solmivat kumppanuuden taivaallisen Isänsä kanssa ohjatakseen kallisarvoisia lapsiaan takaisin taivaaseen.³ Tänään haluaisin esittää muutamia vanhemmuuden opetuksia, joita on pyhissä kirjoituksissa ja joita elävät profeetat ovat opettaneet auttaakseen meitä jättämään oman perintömme vanhemmuudesta.

Nouse evankeliumin kulttuurin korkeammalle maaperälle

Meidän täytyy nousta perheemme kanssa evankeliumin kulttuurin korkeammalle maaperälle. Presidentti Russell M. Nelson on julistanut: ”Perheet ansaitsevat johdatusta taivaasta. Vanhemmat eivät voi ohjata lapsia riittävästi henkilökohtaisten kokemusten, pelon tai myötätunnon avulla.”⁴

Vaikka kulttuuritaustamme, vanhemmuustyylimme ja henkilökohtaiset kokemuksemme saattavat olla arvokkaita vanhemmuudessa, nämä kyvyt eivät riitä auttamaan lapsiamme palaamaan taivaaseen. Me tarvitsemme käyttöömme korkeamman joukon arvoja ja tapoja⁵ – kulttuurin, jossa on sekä rakkautta että odotuksia ja jossa olemme vuorovaikutuksessa lastemme kanssa ”korkeammalla, pyhemmällä tavalla”⁶. Presidentti Dallin H. Oaks on kuvaillut, että evankeliumin kulttuuri on ”erottuva elämäntapa, joukko arvoja, odotuksia ja tapoja. – – Tämä evankeliumin kulttuuri on peräisin pelastussuunnitelmasta, Jumalan käskyistä ja elävien profeettojen opetuksista. Se ohjaa meitä siinä, kuinka kasvatamme perhettämme ja elämme omaa elämäämme.”⁷

Jeesus Kristus on tämän evankeliumin kulttuurin keskipiste. Evankeliumin kulttuurin omaksuminen perheessämme on ratkaisevan tärkeää, jotta voimme luoda hedelmällisen ympäristön, jossa uskon siemen voi kukoistaa. Jotta voimme nousta korkeammalle maaperälle, presidentti Oaks on kutsunut meitä ”luopumaan kaikista niistä henkilökohtaisista tai perheen ja suvun perinteistä tai tavoista, jotka ovat ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen kirkon opetusten – – kanssa”⁸. Vanhemmat, jos olemme arkoja luomaan evankeliumin kulttuuria, saatamme antaa vastustajan saada jalansijaa kodissamme tai, mikä vielä pahempaa, lastemme sydämessä.

Kun päätämme tehdä evankeliumin kulttuurista hallitsevan kulttuurin perheessämme, silloin Pyhän Hengen voimallisen vaikutuksen avulla⁹ nykyisiä vanhemmuustyylejämme, perinteitämme ja käytäntöjämme seulotaan ja sovitetaan yhteen, niitä jalostetaan ja parannetaan.

Tee kodista evankeliumin oppimisen keskus

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että kodin tulee olla ”evankeliumin oppimisen keskus”¹⁰. Evankeliumin oppimisen tarkoituksena on ”syventää omaa kääntymystämme taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen ja auttaa meitä tulemaan enemmän Heidän kaltaisikseen”¹¹. Pohtikaamme kolmea ratkaisevan tärkeää vanhemmuuden vastuuta, joita profeetat ja apostolit ovat kuvailleet ja jotka voivat auttaa meitä luomaan kotiimme korkeamman evankeliumin kulttuurin.

Ensiksi: Opeta avoimesti

Taivaallinen Isä antoi Aadamille opetusta Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen opistaan. Hän opetti Aadamia ”[opettamaan] näitä asioita avoimesti [lapsilleen]”¹². Toisin sanoen taivaallinen Isä opetti Aadamia opettamaan näitä asioita vapaasti, auliisti ja esteettä.¹³ Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan: ”Aadam ja Eeva siunasivat Jumalan nimeä, ja he ilmoittivat kaikki asiat pojillensa ja tyttärillensä.”¹⁴

Me opetamme lapsiamme auliisti, kun vietämme heidän kanssaan merkityksellistä aikaa. Me opetamme esteettä, kun keskustelemme herkistä aiheista kuten ruutuajasta käyttäen kirkon tarjoamia resursseja.¹⁵ Me opetamme vapaasti, kun tutkimme pyhiä kirjoituksia lastemme kanssa käyttäen Tule ja seuraa minua -aineistoa ja annamme Hengen olla opettajana.

Toiseksi: Ole esikuvana opetuslapseudesta

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että kun useat juutalaiset kyseenalaistivat Vapahtajaa Hänen käytöksestään, Jeesus kiinnitti huomion esikuvaansa, Isäänsä. Hän opetti: ”Ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.”¹⁶ Vanhemmat, mistä meidän tulee olla esikuvana lapsillemme? Opetuslapseudesta.

Me vanhemmat voimme opettaa, miten tärkeää on asettaa Jumala ensimmäiselle sijalle, kun keskustelemme ensimmäisestä käskystä, mutta me olemme esikuvana, kun siirrämme syrjään maailmalliset häiriötekijät ja pyhitämme lepopäivän joka viikko. Voimme opettaa temppeliliittojen tärkeyttä, kun puhumme selestisen avioliiton opista, mutta me olemme esikuvana siitä, kun kunnioitamme liittojamme ja kohtelemme puolisoamme arvokkaasti.

Kolmanneksi: Kutsu toimimaan

Uskon Jeesukseen Kristukseen tulisi olla lastemme todistuksen ydin, ja tämän todistuksen on tultava jokaiselle lapselle yksilöllisen ilmoituksen kautta.¹⁷ Autamme lapsiamme vahvistamaan todistustaan kannustamalla heitä käyttämään tahdonvapauttaan sen valitsemiseen, mikä on oikein¹⁸, ja valmistamalla heitä elämään koko elämänsä kulkien Jumalan liittopolkua¹⁹.

Olisi viisasta kannustaa jokaista lastamme vastaanottamaan presidentti Nelsonin kutsu ottaa vastuu omasta todistuksestaan Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan – tekemään työtä sen eteen, hoivaamaan sitä niin, että se kasvaa, ravitsemaan sitä totuudella ja olemaan saastuttamatta sitä epäuskoisten miesten ja naisten virheellisillä filosofioilla.²⁰

Vanhurskas, tarkoituksellinen vanhemmuus

Taivaallisen Isämme jumalalliset aikeet isänä tehtiin tiettäväksi Moosekselle annetussa ilmoituksessa: ”Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.”²¹ Presidentti Nelson on lisännyt: ”Jumala tekee kaiken voitavansa – paitsi rikkoo tahdonvapauttanne – auttaakseen teitä olemaan menettämättä koko iankaikkisuuden suurimpia siunauksia.”²²

Me vanhemmat olemme Jumalan edustajina huolehtimassa lapsistamme.²³ Meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme luodaksemme ympäristön, jossa lapsemme voivat tuntea Hänen jumalallisen vaikutuksensa.

Taivaallinen Isä ei ole koskaan tarkoittanut, että me vanhemmat istuisimme sivustakatsojina pitämässä silmällä lastemme hengellisen elämän kehittymistä. Saanen valaista tätä ajatusta tarkoituksellisesta vanhemmuudesta omakohtaisella kokemuksella. Kun osallistuin Alkeisyhdistykseen pienessä lähetysseurakunnassa Guatemalassa, vanhempani alkoivat opettaa minulle patriarkallisten siunausten arvoa. Äitini käytti aikaa kertoakseen kokemuksestaan, jolloin hän sai kallisarvoisen patriarkallisen siunauksensa. Hän opetti minulle patriarkallisia siunauksia koskevaa oppia ja todisti luvatuista siunauksista. Hänen tarkoituksellinen vanhemmuutensa innoitti minua siihen, että halusin saada oman patriarkallisen siunauksen.

Kun olin 12-vuotias, vanhempani auttoivat minua löytämään patriarkan. Se oli välttämätöntä, koska piirissämme ei ollut patriarkkaa. Matkustin patriarkan luo, joka oli eräässä vaarnassa 156 kilometrin päässä. Muistan selvästi, kun patriarkka laski kätensä pääni päälle antaakseen minulle siunauksen. Tiesin voimallisen hengellisen vahvistuksen kautta ilman epäilystäkään, että taivaallinen Isäni tuntee minut.

Minulle, pikkukaupungista kotoisin olevalle 12-vuotiaalle pojalle, se merkitsi kaikkea. Sinä päivänä sydämeni kääntyi taivaallisen Isäni puoleen äitini ja isäni tarkoituksellisen vanhemmuuden ansiosta, ja olen heille ikuisesti kiitollinen.

Sisar Joy D. Jones, entinen Alkeisyhdistyksen ylijohtaja, on opettanut: ”Me emme voi odottaa, että kääntymys vain tapahtuu lapsillemme. Vahingossa tapahtuva kääntymys ei ole Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaate.”²⁴ Rakkautemme ja innoitetut kutsumme voivat vaikuttaa siihen, kuinka lapsemme käyttävät tahdonvapauttaan. Presidentti Nelson on tähdentänyt: ”Mikään muu työ ei ole tärkeämpää kuin vanhurskas, päämäärätietoinen vanhemmuus!”²⁵

Lopuksi

Vanhemmat, tämä maailma on täynnä filosofioita, kulttuureja ja aatteita, jotka kilpailevat lastemme huomiosta. Suuri ja avara rakennus mainostaa jäsenyyttään päivittäin käyttäen uusimpia mediakanavia. ”Mutta Poikansa lahjan kautta”, profeetta Moroni opetti, ”Jumala on valmistanut verrattomasti paremman tien.”²⁶

Kun teemme liittoja Jumalan kanssa ja meistä tulee Hänen edustajiaan lapsistamme huolehtimisessa, Hän pyhittää aikeemme, innoittaa opetuksiamme ja tuo malttia kehotuksiimme, jotta ”lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa”²⁷. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.