Kuinka suuri teidän ilonne onkaan
Kutsun teitä nyt ottamaan taitotietonne sekä ajan kouliman todistuksenne ja lähtemään lähetystyöhön.
Rakkaat veljeni ja sisareni, ajatukseni tänään koskevat Israelin kokoamista, joka presidentti Russell M. Nelsonin mukaan on ”tärkeintä, mitä maan päällä nykyään tapahtuu. Mikään muu ei ole sen vertaista valtavuudessa, mikään muu ei ole sen vertaista tärkeydessä, mikään muu ei ole sen vertaista majesteettisuudessa.”1
Tämä kokoaminen on ylin osoitus siitä, että ”sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä”2. Se on niin yksinkertaista. Me kokoamme Jumalan lapsia näinä viimeisinä aikoina, jotta ”suuria siunauksia [voidaan vuodattaa] heidän päällensä”3 ja jotta he saisivat luvatut ”iankaikkisuuden rikkaudet”4. Tästä seuraa, että me tarvitsemme Israelin kokoamiseen lähetyssaarnaajia – paljon enemmän kuin ne, jotka palvelevat tällä hetkellä.5 Tänään puhun kirkon monille kokeneille ikäihmisille, jotka voisivat palvella lähetyssaarnaajina. Herra tarvitsee teitä. Tarvitsemme teitä New Yorkissa ja Chicagossa, Australiassa ja Afrikassa, Thaimaassa ja Meksikossa sekä kaikkialla siltä väliltä.
Palataanpa vuoteen 2015. Olin silloin vasta kutsuttu kahdentoista apostolin koorumin jäsen. Yksi suurenmoisista tehtävistä, joita meillä apostoleilla on, on osoittaa lähetyssaarnaajia heidän lähetyskentilleen. Olin osallistunut siihen seitsenkymmenenä6, mutta nyt apostolina tunsin tehtävän täyden painon. Aloitin sijoittamalla rukoillen suuren määrän nuoria vanhimpia ja sisaria yksi kerrallaan lähetyskentille eri puolilla maailmaa. Sitten käännyin vanhempien parien puoleen. Luettelossa oli 10. Ei kovinkaan monta. Yllättyneenä kysyin lähetystyöosaston työtoveriltani: ”Kuinka monta tarvitsemme tällä viikolla täyttämään pyynnöt?”
Hän vastasi: ”300.”
Tuo vakavoittava hetki on jäänyt mieleeni: 10 avioparia täyttämään 300 pyyntöä.
Presidentti Russell M. Nelson on kannustanut aviopareja polvistumaan ja kysymään ”taivaalliselta Isältä, onko nyt oikea aika heidän palvella lähetystyössä”7. Hän on sanonut, että kaikista edellytyksistä ”halu palvella saattaa olla kaikkein tärkein”8.
Kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Jos teillä on halu palvella Jumalaa, teidät on kutsuttu työhön.”9 Tässä työssä on kyse sadonkorjuun laista. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa.”10
Olen nähnyt sadonkorjuun lain täyttyvän omassa perheessäni.
Joitakin vuosia sitten olin käymässä sukulaisteni luona, kun piispa pyysi minua päättämään sakramenttikokouksen.11 Kun olin tulossa alas korokkeelta, eräs nainen tuli luokseni seitsemän lapsensa kanssa ja esitteli olevansa sisar Rebecca Guzman.
Hän kysyi: ”Vanhin Rasband, tunnetko Rulon ja Verda Rasbandin?”
Säteilin ja vastasin: ”He ovat vanhempani.”
Arvaatte varmaan, kuinka kertomus etenee. Rebecca, joka on perheenjäsenten kanssa täällä konferenssikeskuksessa, on antanut luvan kertoa perheensä tarinan.12
Vanhempani, vanhin Rulon ja sisar Verda Rasband, palvelivat vanhempana avioparina Fort Lauderdalen lähetyskentällä Floridassa.13 He olivat tekemässä käännytystyötä, ja jumalallisella johdatuksella he koputtivat Rebeccan kodin oveen. Hän oli vasta teini-ikäinen, ja hänestä oli ihanaa kuunnella Osmondien musiikkia, varsinkin ystävämme Donnyn – joka on täällä kanssamme tänään.14 Rebecca oli kuunnellut heidän haastattelujaan mediassa ja oli saanut tietää, että he olivat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä. Hänestä tuntui, että heissä oli jotakin erilaista, ja koska hän arveli, että se saattoi johtua heidän uskonnostaan, hän tutki kaksi vuotta kirkon uskonkäsityksiä koulun kirjastossa. Niinpä kun ystävällisen näköinen aviopari koputti perheen oveen ja kertoi olevansa myöhempien aikojen pyhien lähetyssaarnaajia, hän yllättyi.
”Äiti käski minua hankkiutumaan heistä eroon”, Rebecca kirjoitti myöhemmin, ”mutta sydämeni sanoi ’Ei.’ Katsoin heidän kasvojaan ja tunsin todella paljon lämpöä ja rakkautta. Muisto siitä tuo yhä kyyneliä silmiini ja voimallisen tunteen sydämeeni.”15
Rebecca kutsui heidät sisään, ja lähetyssaarnaajavanhempani esittivät sanoman hänelle, hänen kahdelle nuoremmalle siskolleen ja myös äidille tämän vastustelusta huolimatta.
Rebecca kuvaili minulle: ”Vanhempasi olivat kumpikin suurenmoisia selvittäessään kaikki kysymykset, joita meillä oli. Näen yhä heidän kasvonsa aivan kuin valo olisi ympäröinyt ne. Halasimme aina äitiäsi, kun hän lähti, ja hän auttoi aina äitiäni tuntemaan olonsa mukavaksi ja arvostetuksi. Isäsi silmät säihkyivät aina, kun hän opetti meille Jeesuksesta Kristuksesta. Hän yritti saada isäni mukaan keskusteluihin ja sai hänet lopulta puolelleen. Isäni oli kokki paikallisella golfklubilla, ja hän alkoi valmistaa vanhemmillesi päivällisiä, myös isäsi suosikkia, limettipiirasta.”16
Kun vanhin ja sisar Rasband pyysivät Rebeccaa ja tämän perhettä lukemaan Mormonin kirjan, Rebecca luki sen viidessä päivässä. Hän halusi mennä kasteelle heti, mutta hänen perheensä muut jäsenet eivät olleet valmiita. Neljän kuukauden kuluttua Rebecca halusi ehdottomasti mennä kasteelle ja liittyä tosi kirkkoon. Hän muisteli: ”Sieluni jokainen säie tiesi sen olevan totta.”17 Huhtikuun 5. päivänä 1979 lähetyssaarnaajat kastoivat 19-vuotiaan Rebeccan, hänen äitinsä ja kaksi hänen siskoaan. Isäni oli kasteiden todistajana.
Kun tapasin Rebeccan ja hänen perheensä kirkossa, otimme valokuvan hänen perheestään kanssani. Vein sen kotiin iäkkäälle äidilleni, ja hän piti sitä sydäntään vasten. Sitten hän sanoi minulle: ”Ronnie, tämä on yksi elämäni onnellisimmista päivistä.”
Äitini vastaus herättää kysymyksen vanhemmille jäsenillemme: ”Mitä te teette tässä vaiheessa elämäänne?” On hyvin monia tapoja, joilla vanhemmat lähetyssaarnaajat voivat tehdä sitä, mitä kukaan muu ei voi. Te olette merkittävä hyvää aikaansaava voima, olette kokeneita kirkossa ja luontevia kannustamaan ja pelastamaan Jumalan lapsia.
Jotkut teistä saattavat miettiä: ”Mutta entä lastenlasten jättäminen? Jäisimme paitsi perheen virstanpylväistä, syntymäpäivistä, ystävistä ja myös lemmikeistämme.” Jos olisin kysynyt äidiltäni, miksi hän ja isä lähtivät lähetystyöhön, tiedän, että hän olisi sanonut näin: ”Meillä on lastenlapsia. Haluan heidän tietävän, että isäsi ja minä palvelimme lähetyskentällä, halusimme näyttää esimerkkiä jälkeläisillemme, ja meitä on siunattu paljon, hyvin paljon.”
Kun olen käynyt lähetyskentillä eri puolilla maailmaa, olen nähnyt, kuinka suuri joukko vanhempia lähetyssaarnaajiamme palvelee merkittävällä tavalla. On selvää, että he tekevät mielellään ”Herran tahdon” ja ovat ”Herran asialla”18.
Joillekuille, ja toivomme, että tuhansille teistä, kokoaikainen lähetystyö jossakin toisessa maailmankolkassa on juuri oikea paikka.19 Toisien kohdalla kirkon palvelulähetystyön suorittaminen kotoa käsin voi olla parempi vaihtoehto. Terveysongelmien ja muiden olosuhteiden vuoksi on niitä, jotka eivät pysty palvelemaan. Ymmärrämme nämä tilanteet, ja toiveenani on, että voitte löytää keinoja tukea niitä, jotka palvelevat. Noudattakaa profeetan neuvoja ja rukoilkaa tietääksenne, mitä Herra haluaisi teidän tekevän.
Lähetyskentät eri puolilla maailmaa pyytävät apuanne. Presidentti Nelson on sanonut vanhemmista lähetyssaarnaajistamme: ”He ovat hengeltään nuoria, viisaita ja halukkaita tekemään työtä.”20
Lähetyskentällä teille on monenlaisia mahdollisuuksia: voitte palvella lähetystoimistoissa tai temppeleissä, vahvistaa nuoria lähetyssaarnaajia, vahvistaa pieniä lähetysseurakuntia, työskennellä FamilySearch-keskuksissa tai historiallisilla paikoilla, opettaa instituuttia, tarjota humanitaarista palvelua, työskennellä nuorten aikuisten parissa, auttaa työllistämiskeskuksissa tai kirkon maatiloilla. Lisää tietoa siitä, millä tavoin palvella, mikä sopii teille parhaiten, missä teitä tarvitaan ja kuinka voitte valmistautua lähtemään, kerrotaan verkkosivustolla ”Senior Missionary”.21 Voitte myös keskustella piispanne tai seurakuntanne johtajan kanssa.
Olen kutsunut monia aviopareja palvelemaan ja nähnyt sen, kun Kristuksen valo on valaissut heidän kasvonsa.22 Palattuaan he ovat kuvailleet kasvaneensa lähemmäksi Herraa ja toisiaan, tunteneensa, kuinka Herran Henkeä on vuodatettu heidän päälleen, ja tienneensä, että heillä on vaikutusta.23 Kukapa ei haluaisi sitä?
Lähetystyö voi olla suurenmoisin luku avioparin elämässä. Hyvänä otsikkona voisi olla ”Mua Herrani tarvitsee”24. Saatatte olla vieraalla maaperällä, mutta Hengen voima saa teidät tuntemaan olonne kotoisaksi.
Vanhempani ja kymmenet tuhannet kotiin palanneet lähetyssaarnaaja-avioparit ovat todistaneet ilosta, jota he kokivat lähetystyössä. Herra on sanonut myöhempien aikojen pyhissä kirjoituksissa: ”Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!”25
Jesaja antoi meille runollisen kuvauksen siitä, mitä ”kentällä” palveleminen tarkoittaa. Pyhissä kirjoituksissa meille sanotaan, että ”pelto [kenttä] on maailma”26. Tämä suurenmoinen muinainen profeetta kirjoitti: ”Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.”27 Vuoria, kukkuloita, metsiä ja puita voidaan verrata lähetysjohtajiin, piispoihin, piirijohtajiin, jäseniin ja niihin, jotka etsivät totuutta mutta ”eivät tiedä, mistä sen löytäisivät”28. He todistavat, että vanhemmat lähetyssaarnaajat muuttavat koko maisemaa todistuksellaan Vapahtajastamme ja Lunastajastamme Jeesuksesta Kristuksesta.
Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina pyydän teitä palvelemaan lähetyssaarnaajina Israelin kokoamisessa ja kenties jopa palvelemaan uudelleen. Me tarvitsemme teitä – me tarvitsemme teitä. Olemme kiitollisia teille ikäihmisille elämästä, jota olette eläneet, ja esimerkistä, jollaisena olette olleet kodissanne, seurakunnassanne ja vaarnassanne. Kutsun teitä nyt ottamaan taitotietonne sekä ajan kouliman todistuksenne ja lähtemään lähetystyöhön. Rukoilen, että kun seuraavan kerran istuudun osoittamaan tehtäviä vanhemmille aviopareille, sadat teistä odottavat innolla kutsuanne.
Lupaan myös, että kun palvelette, te tunnette Herran rakkauden elämässänne, te tunnette Hänet, Hän tuntee teidät ja ”kuinka suuri teidän ilonne onkaan”29. Omistautunut palvelemisenne Jeesukselle Kristukselle innoittaa ja siunaa perhettänne, lastenlapsianne ja lastenlastenlapsianne. ”Rauha ja rakkaus [tulevat] yhä runsaampana”30 heidän osakseen tulevina vuosina. Minä lupaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.