Yleiskonferenssi
Iankaikkinen totuus
Lokakuun 2023 yleiskonferenssi
10:40

Iankaikkinen totuus

Vanhin John C. Pingree jr.

seitsemänkymmenen koorumista

Tarpeemme tunnistaa totuus ei ole koskaan ollut suurempi!

Veljet ja sisaret, kiitos omistautumisestanne Isää Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan sekä kiitos siitä, miten rakastatte ja palvelette toisianne. Te olette todellakin merkittäviä!

Johdanto

Kun vaimoni Anne ja minä saimme kutsun palvella kokoaikaisesti lähetysjohtajaparina, perheemme päätti opetella jokaisen lähetyssaarnaajan nimen ennen saapumista lähetyskentälle. Saimme valokuvia, teimme muistikortteja ja aloimme tutkia kasvoja sekä opetella nimiä ulkoa.

Kun olimme saapuneet, pidimme esittäytymiskonferenssin lähetyssaarnaajien kanssa. Kun olimme juttelemassa heidän seurassaan, kuulin 9-vuotiaan poikamme sanovan:

”Hauska tutustua, Sam!”

”Rachel, mistä olet kotoisin?”

”Vau, David, sinä olet pitkä!”

Menin kiireesti poikamme luo ja kuiskasin: ”Hei, muistetaanhan käyttää lähetyssaarnaajista nimitystä vanhin tai sisar.”

Hän katsoi minua hämmentyneenä ja sanoi: ”Isä, luulin, että meidän piti opetella ulkoa heidän nimensä.” Poikamme teki niin kuin oli hänen ymmärryksensä perusteella oikein.

Mikä on siis ymmärryksemme totuudesta nykypäivän maailmassa? Meitä pommitetaan jatkuvasti vahvoilla mielipiteillä, puolueellisella raportoinnilla ja puutteellisilla tiedoilla. Samaan aikaan tämän tiedon määrä ja lähteet lisääntyvät. Tarpeemme tunnistaa totuus ei ole koskaan ollut suurempi!

Totuus on ratkaisevan tärkeää, jotta voimme luoda henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja vahvistaa sitä, kokea rauhaa ja iloa sekä saavuttaa jumalalliset mahdollisuutemme. Pohtikaamme tänään seuraavia kysymyksiä:

  • Mikä on totuus ja miksi se on tärkeää?

  • Kuinka löydämme totuuden?

  • Kun löydämme totuuden, kuinka voimme kertoa siitä muille?

Totuus on iankaikkinen

Herra on opettanut meille pyhissä kirjoituksissa, että ”totuus on tieto asioista sellaisina kuin ne ovat ja kuin ne ovat olleet ja kuin ne tulevat olemaan” (OL 93:24). Sitä ”ei ole luotu eikä tehty” (OL 93:29), ”eikä sillä ole loppua” (OL 88:66).1 Totuus on ehdoton, pysyvä ja muuttumaton. Toisin sanoen totuus on iankaikkinen.2

Totuus auttaa meitä välttämään eksytystä3, erottamaan hyvän pahasta4, saamaan varjelusta5 sekä saamaan lohtua ja parantumisen6. Totuus voi myös ohjata tekojamme7, tehdä meistä vapaita8, pyhittää meidät9 ja johtaa meidät iankaikkiseen elämään10.

Jumala ilmoittaa iankaikkisen totuuden

Jumala ilmoittaa iankaikkisen totuuden meille ilmoitusta tuovan verkoston kautta, jossa ovat mukana Hän itse, Jeesus Kristus, Pyhä Henki, profeetat ja me. Puhukaamme tämän tapahtumasarjan kunkin osallistujan erillisistä ja silti toisiinsa liittyvistä rooleista.

Ensiksi, Jumala on iankaikkisen totuuden todellinen lähde.11 Hänellä ja Hänen Pojallaan Jeesuksella Kristuksella12 on täydellinen ymmärrys totuudesta, ja He toimivat aina sopusoinnussa tosi periaatteiden ja lakien kanssa.13 Tämän voiman avulla He voivat luoda ja hallita maailmoja14 sekä rakastaa, opastaa ja hoivata meitä jokaista täydellisesti.15 He haluavat meidän ymmärtävän ja soveltavan totuutta käytäntöön, jotta me voimme päästä osallisiksi samoista siunauksista kuin He.16 He voivat ilmoittaa totuutta henkilökohtaisesti tai tavallisemmin sanansaattajien kuten Pyhän Hengen, enkelien tai elävien profeettojen välityksellä.

Toiseksi, Pyhä Henki todistaa kaikesta totuudesta.17 Hän ilmoittaa totuutta meille suoraan ja todistaa totuudesta, jota muut opettavat. Hengen antamia vaikutelmia tulee tavallisesti ajatuksina mieleemme ja tunteina sydämeemme.18

Kolmanneksi, profeetat saavat totuutta Jumalalta ja jakavat sitä meille.19 Me opimme totuutta aiemmilta profeetoilta pyhistä kirjoituksista20 sekä eläviltä profeetoilta yleiskonferenssissa ja muiden virallisten kanavien kautta.

Lopuksi, teillä ja minulla on tässä tapahtumasarjassa ratkaisevan tärkeä rooli. Jumala odottaa meidän etsivän totuutta, tunnistavan sen ja toimivan sen mukaan. Kykymme vastaanottaa totuutta ja soveltaa sitä käytäntöön riippuu siitä, kuinka vahva on suhteemme Isään ja Poikaan, kuinka vastaanottavaisia olemme Pyhän Hengen vaikutukselle ja kuinka sopusoinnussa olemme myöhempien aikojen profeettojen kanssa.

Meidän on muistettava, että Saatana pyrkii pitämään meidät erossa totuudesta. Hän tietää, että ilman totuutta me emme voi saada iankaikkista elämää. Hän punoo totuuden säikeitä maailmallisiin filosofioihin hämmentääkseen meitä ja kääntääkseen huomiomme pois siitä, mitä Jumala ilmoittaa.21

Iankaikkisen totuuden etsiminen, tunnistaminen ja soveltaminen

Kun etsimme iankaikkista totuutta22, seuraavat kaksi kysymystä voivat auttaa meitä tunnistamaan, tuleeko jokin ajatus Jumalalta vai jostakin muusta lähteestä:

  • Opetetaanko tätä ajatusta johdonmukaisesti pyhissä kirjoituksissa ja elävien profeettojen toimesta?

  • Vahvistaako Pyhän Hengen todistus tämän ajatuksen?

Jumala ilmoittaa opillisia totuuksia profeettojen välityksellä, ja Pyhä Henki vahvistaa nuo totuudet meille ja auttaa meitä soveltamaan niitä käytäntöön.23 Meidän täytyy tavoitella näitä hengellisiä vaikutelmia ja olla valmiita vastaanottamaan niitä, kun niitä tulee.24 Olemme vastaanottavaisimpia Hengen todistukselle, kun olemme nöyriä25, rukoilemme vilpittömästi ja tutkimme Jumalan sanoja26 sekä noudatamme Hänen käskyjään27.

Kun Pyhä Henki on vahvistanut meille tietyn totuuden, meidän ymmärryksemme syvenee, kun sovellamme periaatetta käytäntöön. Ajan mittaan, kun elämme johdonmukaisesti sen periaatteen mukaan, me saamme varman tiedon siitä totuudesta.28

Minä esimerkiksi olen tehnyt virheitä ja tuntenut katumusta huonoista valinnoista. Mutta rukoilemalla, tutkimalla ja uskomalla Jeesukseen Kristukseen olen saanut todistuksen parannuksen periaatteesta.29 Kun olen jatkanut parannuksen tekemistä, ymmärrykseni parannuksesta on vahvistunut. Olen tuntenut olevani lähempänä Jumalaa ja Hänen Poikaansa. Nyt tiedän, että synnin voi saada anteeksi Jeesuksen Kristuksen ansiosta, koska koen parannuksen siunauksia joka päivä.30

Jumalaan luottaminen, kun totuutta ei vielä ole ilmoitettu

Entä mitä meidän pitää tehdä, kun etsimme vilpittömästi totuutta, jota ei vielä ole ilmoitettu? Tunnen empatiaa niitä keskuudessamme olevia kohtaan, jotka kaipaavat vastauksia, joita ei näytä tulevan.

Joseph Smithiä Herra neuvoi: ”Ole hiljaa, kunnes minä näen hyväksi ilmoittaa – – kaiken asiasta” (OL 10:37).

Ja Emma Smithille Hän selitti: ”Älä nurise sellaisen tähden, mitä et ole nähnyt, sillä se on salattu sinulta ja maailmalta, mikä on minun viisauteni mukaista, tulevaisuutta varten” (OL 25:4).

Minäkin olen etsinyt vastauksia sydämestä lähteviin kysymyksiin. Monia vastauksia on tullut – joihinkin ei ole tullut.31 Kun me odotamme – luottaen Jumalan viisauteen ja rakkauteen, pitäen Hänen käskynsä ja luottaen siihen, mitä me tiedämme – Hän auttaa meitä tuntemaan rauhaa, kunnes Hän ilmoittaa totuuden kaikesta.32

Opin ja menettelytavan ymmärtäminen

Totuutta etsiessä auttaa se, että ymmärtää opin ja menettelytavan välisen eron. Opilla tarkoitetaan iankaikkisia totuuksia, kuten jumaluuden luonne, pelastussuunnitelma ja Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri. Menettelytapa on opin soveltaminen käytäntöön nykyisten olosuhteiden pohjalta. Menettelytavat auttavat meitä hallinnoimaan kirkkoa hyvässä järjestyksessä.

Vaikka oppi ei koskaan muutu, menettelytavat muuttuvat aika ajoin. Herra toimii profeettojensa välityksellä säilyttääkseen oppinsa ja muokatakseen kirkon menettelytapoja lastensa tarpeiden mukaan.

Valitettavasti me toisinaan sekoitamme keskenään menettelytavan ja opin. Ellemme ymmärrä eroa, saatamme pettyä, kun menettelytavat muuttuvat ja saatamme jopa alkaa kyseenalaistaa Jumalan viisauden tai profeettojen ilmoitusta tuovan tehtävän.33

Iankaikkisen totuuden opettaminen

Kun saamme totuutta Jumalalta, Hän kannustaa meitä kertomaan siitä tiedosta muille.34 Teemme niin, kun opetamme luokkaa, opastamme lasta tai keskustelemme evankeliumin totuuksista ystävän kanssa.

Tavoitteenamme on opettaa totuutta tavalla, joka kutsuu Pyhän Hengen käännyttävän voiman.35 Saanen esittää muutamia Herran ja Hänen profeettojensa antamia yksinkertaisia kutsuja, jotka voivat olla avuksi.36

  1. Keskity taivaalliseen Isään, Jeesukseen Kristukseen ja Heidän perusoppiinsa.37

  2. Pysy juurtuneena pyhiin kirjoituksiin ja myöhempien aikojen profeettojen opetuksiin.38

  3. Luota oppiin, jonka useat valtuutetut todistajat ovat vahvistaneet.39

  4. Vältä spekulointia, henkilökohtaisia mielipiteitä tai maailmallisia ajatuksia.40

  5. Opeta opinkohtaa siihen liittyvien evankeliumin totuuksien taustaa vasten.41

  6. Käytä opetusmenetelmiä, jotka kutsuvat Hengen vaikutusta.42

  7. Kommunikoi selkeästi välttääksesi väärinymmärrystä.43

Totuuden ja rakkauden noudattaminen

Sillä, kuinka opetamme totuutta, on todella merkitystä. Paavali kannusti meitä noudattamaan totuutta ja rakkautta (ks. Ef. 4:14–15). Totuudella on parhaat mahdollisuudet siunata toista ihmistä, kun se välitetään Kristuksen kaltaisella rakkaudella.44

Vailla rakkautta opetettu totuus voi saada aikaan tuomitsemisen, lannistumisen ja yksinäisyyden tunteita. Se johtaa usein mielipahaan ja hajaantumiseen – jopa konfliktiin. Toisaalta rakkaus ilman totuutta on onttoa, eikä siinä ole lupausta kasvusta.

Sekä totuus että rakkaus ovat elintärkeitä hengelliselle kehityksellemme.45 Totuus tarjoaa opin, periaatteet ja lait, jotka ovat välttämättömiä iankaikkisen elämän saamiseksi, ja rakkauden osoittaminen saa aikaan tarvittavan motivaation ottaa vastaan sen, mikä on totta, ja toimia sen mukaan.

Olen ikuisesti kiitollinen niistä, jotka ovat kärsivällisesti opettaneet minulle iankaikkista totuutta rakkautta osoittaen.

Lopuksi

Saanen lopuksi kertoa iankaikkisista totuuksista, joista on tullut ankkuri sielulleni. Olen oppinut tietämään näitä totuuksia noudattamalla tänään käsiteltyjä periaatteita.

Tiedän, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme.46 Hän on kaikkitietävä47, kaikkivoipa48 ja täydellisen rakastava49. Hän loi suunnitelman, jotta me voimme saada iankaikkisen elämän ja tulla Hänen kaltaisikseen.50

Osana tuota suunnitelmaa Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen auttamaan meitä.51 Jeesus opetti meitä tekemään Isän tahdon52 ja rakastamaan toisiamme53. Hän sovitti meidän syntimme54 ja antoi henkensä ristillä55. Hän nousi kuolleista kolmen päivän kuluttua.56 Kristuksen ja Hänen armonsa ansiosta me nousemme ylös kuolleista57, voimme saada anteeksi58 ja voimme saada voimaa ahdingossa59.

Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Jeesus perusti kirkkonsa.60 Ajan myötä tuo kirkko muuttui ja totuuksia katosi.61 Jeesus Kristus palautti kirkkonsa sekä evankeliumin totuudet profeetta Joseph Smithin välityksellä.62 Nykyään Kristus johtaa edelleen kirkkoaan elävien profeettojen ja apostolien välityksellä.63

Minä tiedän, että kun tulemme Kristuksen luo, me voimme lopulta ”[tulla] täydellisiksi hänessä” (Moroni 10:32), saada ”ilon täyteyden” (OL 93:33) ja saada kaiken, mitä Isällä on (ks. OL 84:38). Näistä iankaikkisista totuuksista todistan. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ks. myös Ps. 117:2; OL 1:39.

  2. ”Toisin kuin jotkut epäilevät, todellakin on olemassa oikea ja väärä. Todellakin on olemassa ehdoton totuus – iankaikkinen totuus. Yksi aikamme vitsauksista on se, että liian harvat tietävät, mistä etsiä totuutta.” (Russell M. Nelson, ”Puhdasta totuutta, puhdasta oppia ja puhdasta ilmoitusta”, Liahona, marraskuu 2021, s. 6.)

  3. Ks. JS–M 1:37.

  4. Ks. Moroni 7:19.

  5. Ks. 2. Nefi 1:9; OL 17:8.

  6. Ks. MK Jaak. 2:8.

  7. Ks. Ps. 119:105; 2. Nefi 32:3.

  8. Ks. Joh. 8:32; OL 98:8.

  9. Ks. Joh. 17:17.

  10. Ks. 2. Nefi 31:20.

  11. Ks. OL 88:11–13; 93:36.

  12. Ks. Joh. 5:19–20; 7:16; 8:26; 18:37; Moos. 1:6.

  13. Ks. Alma 42:12–26; OL 88:41.

  14. Ks. Moos. 1:30–39.

  15. Ks. 2. Nefi 26:24.

  16. Ks. OL 82:8–9.

  17. Ks. Joh. 16:13; MK Jaak. 4:13; Moroni 10:5; OL 50:14; 75:10; 76:12; 91:4; 124:97.

  18. Ks. OL 6:22–23; 8:2–3.

  19. Ks. Jer. 1:5, 7; Aam. 3:7; Matt. 28:16–20; Moroni 7:31; OL 1:38; 21:1–6; 43:1–7. Profeetta on ”Jumalan kutsuma henkilö, joka puhuu Jumalan puolesta. Jumalan sanansaattajana profeetta saa käskyjä, profetioita ja ilmoituksia Jumalalta. Hänen velvollisuutenaan on ilmaista Jumalan tahto ja todellinen luonne ihmiskunnalle ja osoittaa, mitä hänen kanssakäymisensä ihmisten kanssa merkitsee. Profeetta tuomitsee synnin ja ennustaa, mitä siitä seuraa. Hän saarnaa vanhurskautta. Toisinaan profeettoja voidaan innoittaa ennustamaan tulevaisuutta ihmiskunnan hyväksi, mutta profeetan ensisijainen velvollisuus on kuitenkin todistaa Kristuksesta. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentti on nykyaikana Jumalan profeetta maan päällä. Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenet hyväksytään profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi.” (PKO, ”Profeetta”, Evankeliumiaiheinen kirjasto.) Esimerkkejä näistä periaatteista on seuraavien elämässä: Aadam (ks. Moos. 6:51–62), Henok (ks. Moos. 6:26–36), Nooa (ks. Moos. 8:19, 23–24), Abraham (ks. 1. Moos. 12:1–3; Abr. 2:8–9), Mooses (ks. 2. Moos. 3:1–15; Moos. 1:1–6, 25–26), Pietari (ks. Matt. 16:13–19) ja Joseph Smith (ks. OL 5:6–10; 20:2; 21:4–6).

  20. Ks. 2. Tim. 3:16.

  21. Ks. Joh. 8:44; 2. Nefi 2:18; OL 93:39; Moos. 4:4.

  22. Ks. 1. Nefi 10:19. Presidentti Dallin H. Oaks on opettanut: ”Meidän pitää olla varovaisia etsiessämme [Jumalan] totuutta ja valitessamme lähteitä etsimiseemme. Meidän ei tule pitää maallista asemaa tai vaikutusvaltaa pätevinä totuuden lähteinä. – – Kun etsimme uskontoa koskevaa totuutta, meidän tulee käyttää hengellisiä menetelmiä, jotka ovat sopivia sellaiseen etsintään: rukousta, Pyhän Hengen todistusta sekä pyhien kirjoitusten ja nykyajan profeettojen sanojen tutkimista.” (”Totuus ja suunnitelma”, Liahona, marraskuu 2018, s. 25.)

  23. Vanhin D. Todd Christofferson on opettanut: ”Sellaiset apostolit ja profeetat kuten Joseph Smith julistavat Jumalan sanaa, mutta sen lisäksi uskomme, että miehet ja naiset yleensä ja jopa lapset voivat saada opetusta ja johdatusta jumalallisen innoituksen avulla vastauksena rukoukseen ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen. – – Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenille annetaan Pyhän Hengen lahja, joka tekee mahdolliseksi jatkuvan vuorovaikutuksen heidän taivaallisen Isänsä kanssa. – – Se ei tarkoita sitä, että jokainen jäsen puhuisi kirkon puolesta tai voisi määritellä sen oppeja, vaan että jokainen voi saada jumalallista johdatusta käsitellessään oman elämänsä haasteita ja mahdollisuuksia.” (”Kristuksen oppi”, Liahona, toukokuu 2012, s. 89–90, viite 2.)

  24. Ks. 2. Nefi 33:1–2.

  25. Ks. OL 1:28.

  26. Ks. Moroni 10:3–5; OL 9:7–9; 84:85.

  27. Ks. OL 5:35; 63:23; 93:27–28. Vilpittömistä ponnisteluistamme huolimatta joillakuilla meistä saattaa silti olla vaikeuksia tuntea Hengen vaikutusta mielenterveyden haasteiden vuoksi. Masennus, ahdistuneisuus ja muut neurologiset sairaudet voivat lisätä Pyhän Hengen tunnistamisen monimutkaisuutta. Sellaisissa tapauksissa Herra kutsuu meitä elämään edelleen evankeliumin mukaan, niin Hän siunaa meitä (ks. Moosia 2:41). Voimme päättää tehdä muutakin – kuten kuunnella hengellistä musiikkia, palvella tai viettää aikaa luonnossa – mikä auttaa meitä tuntemaan Hengen hedelmiä (ks. Gal. 5:22–23) ja vahvistaa yhteyttämme Jumalaan.

    Vanhin Jeffrey R. Holland on ilmaissut: ”Kuinka siis voitte parhaiten toimia, kun te tai rakkaanne kohtaatte mielenterveydellisiä tai emotionaalisia haasteita? Ennen kaikkea älkää koskaan menettäkö uskoa taivaalliseen Isäänne, joka rakastaa teitä enemmän kuin kykenette käsittämään. – – Noudattakaa uskollisesti niitä ajan todeksi osoittamia hartaudenharjoituksen tapoja, jotka tuovat Herran Hengen elämäänne. Etsikää neuvoja niiltä, joilla on hengellisen hyvinvointinne avaimet. Pyytäkää pappeuden siunauksia ja pitäkää niitä arvossa. Nauttikaa sakramentti joka viikko ja pitäkää kiinni Jeesuksen Kristuksen sovituksen täydelliseksi tekevistä lupauksista. Uskokaa ihmeisiin. Olen nähnyt erittäin monien ihmeiden tapahtuvan, vaikka kaikki muu osoittaisi, että toivo on mennyttä. Toivo ei ole koskaan mennyttä.” (”Kuin särkynyt ruukku”, Liahona, marraskuu 2013, s. 40–41.)

  28. Ks. Joh. 7:17; Alma 32:26–34. Viime kädessä Jumala haluaa meidän saavan totuutta ”rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle”, kunnes käsitämme kaiken (ks. Sananl. 28:5; 2. Nefi 28:30; OL 88:67; 93:28).

  29. Ks. 1. Joh. 1:9–10; 2:1–2.

  30. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Mikään ei ole vapauttavampaa, ylevöittävämpää tai tärkeämpää meidän yksilölliselle edistymisellemme kuin säännöllinen, päivittäinen keskittyminen parannuksen tekemiseen. Parannus ei ole yksittäinen tapahtuma, se on prosessi. Se on avain onnellisuuteen ja mielenrauhaan. Kun parannukseen yhdistyy usko, se avaa meille pääsyn Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimaan.” (”Me voimme toimia paremmin ja olla parempia”, Liahona, toukokuu 2019, s. 67.)

  31. En tiedä kaikkia syitä, joiden vuoksi Jumala pidättää meiltä iankaikkisia totuuksia, mutta vanhin Orson F. Whitney esitti mielenkiintoisen näkemyksen: ”On siunattua uskoa näkemättä, koska uskon harjoittamisen myötä seuraa hengellinen kehitys, joka on yksi suurimmista ihmisen maanpäällisen olemassaolon tavoitteista, kun taas tieto tukahduttaa uskon, estää sen harjoittamisen ja ehkäisee näin hengellisen kehityksen. ’Tieto on valtaa’, ja kaikki tehdään tiettäväksi aikanaan. Mutta ennenaikainen tieto – tietäminen väärään aikaan – on sekä edistymisen että onnen kannalta kohtalokasta.” (”Jeesuksen Kristuksen jumalallisuus”, Liahona, joulukuu 2003, s. 14–15.)

  32. Ks. OL 76:5–10. Herra myös neuvoi Hyrum Smithiä: ”Älä pyri julistamaan minun sanaani, vaan pyri ensiksi saamaan minun sanani. – – Ole nyt hiljaa [ja] tutki minun sanaani.” (OL 11:21–22.) Profeetta Alma antaa esimerkin vastausta vaille jääneiden kysymysten käsittelystä: ”Nyt näitä salaisuuksia ei ole vielä täysin ilmaistu minulle; sen tähden minä maltan mieleni” (Alma 37:11). Hän selitti myös pojalleen Koriantonille, että ”on – – monia salaisuuksia, jotka on pidetty, niin ettei niitä tiedä kukaan muu kuin Jumala itse” (Alma 40:3). Olen saanut voimaa myös Nefin vastauksesta, kun hänelle esitettiin kysymys, johon hän ei osannut vastata: ”Minä tiedän, että [Jumala] rakastaa lapsiaan, mutta en tiedä kaiken tarkoitusta” (1. Nefi 11:17).

  33. Samalla tavoin kulttuuriset perinteet eivät ole oppia eivätkä menettelytapoja. Ne voivat olla hyödyllisiä, jos ne auttavat meitä noudattamaan oppia ja menettelytapoja, mutta ne voivat myös haitata hengellistä kasvuamme, elleivät ne perustu tosiin periaatteisiin. Meidän tulee välttää perinteitä, jotka eivät vahvista uskoamme Jeesukseen Kristukseen tai auta meitä edistymään kohti iankaikkista elämää.

  34. Ks. OL 15:5; 88:77–78.

  35. Ks. OL 50:21–23.

  36. Mukailtu asiakirjasta ”Principles for Ensuring Doctrinal Purity”, jonka ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi hyväksyivät helmikuussa 2023.

  37. Ks. 1. Nefi 15:14. Herra käski palvelijoitaan välttämään keskittymistä opinkappaleisiin tai ajatuksiin, jotka eivät ole keskeisiä Hänen evankeliumissaan: ”Eikä sinun pidä puhua opinkappaleista, vaan sinun tulee julistaa parannusta ja uskoa Vapahtajaan sekä syntien anteeksiantoa kasteen kautta ja tulen, niin, nimittäin Pyhän Hengen kautta” (OL 19:31).

    Vanhin Neil L. Andersen on selittänyt: ”Keskittykäämme jumalanpalveluksissamme Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitusuhrinsa lahjaan. Tämä ei tarkoita, ettemme voi kertoa kokemusta omasta elämästämme tai lainata muiden ajatuksia. Vaikka aiheemme saattaakin käsitellä perheitä, palvelemista, temppeleitä tai äskettäistä lähetystyötä, niin – – kaiken tulisi suunnata kohti Herraa Jeesusta Kristusta.” (”Me puhumme Kristuksesta”, Liahona, marraskuu 2020, s. 89–90.)

  38. Ks. OL 28:2–3, 8. Profeetta Alma kehotti nimitettyjä henkilöitä saarnaamaan evankeliumia ja ”kielsi heitä opettamasta mitään muuta kuin niitä asioita, joita hän oli opettanut ja mitä oli puhuttu pyhien profeettojen suulla” (Moosia 18:19).

    Presidentti Henry B. Eyring on julistanut: ”Meidän täytyy opettaa kirkon perusoppeja sellaisina kuin ne sisältyvät pyhiin kirjoihin ja opetuksiin profeetoilta, joiden vastuuna on julistaa oppia” (”The Lord Will Multiply the Harvest”, ilta johtavan auktoriteetin seurassa, 6. helmikuuta 1998, julkaisussa Teaching Seminary: Preservice Readings, 2004, s. 96).

    Vanhin D. Todd Christofferson on todistanut, että ”kirkossa nykyisin aivan kuten entisaikoinakin Kristuksen opin vakiinnuttaminen tai opillisten poikkeamien oikaiseminen riippuu jumalallisesta ilmoituksesta niille, joille Herra suo apostolisen valtuuden” (”Kristuksen oppi”, s. 86).

  39. Ks. 2. Kor. 13:1; 2. Nefi 11:3; Et. 5:4; OL 6:28. Vanhin Neil L. Andersen on huomauttanut: ”Muutamat epäilevät uskoaan löytäessään jonkun kirkon johtohenkilön vuosikymmenten takaisen lausunnon, joka vaikuttaa yhteensopimattomalta oppimme kanssa. Kirkon oppia ohjaa eräs tärkeä periaate. Oppia opettavat kaikki 15 ensimmäiseen presidenttikuntaan ja kahdentoista koorumiin kuuluvaa. Se ei ole kätkettynä yhden puheen johonkin epämääräiseen kappaleeseen. Tosia periaatteita opetetaan usein, ja niitä opettavat monet. Oppiamme ei ole vaikea löytää.” (”Uskonne koettelemus”, Liahona, marraskuu 2012, s. 41.)

    Vanhin D. Todd Christofferson on opettanut samalla tavoin: ”Tulee muistaa, ettei jokainen kirkon jonkun entisen tai nykyisen johtohenkilön lausunto ole välttämättä oppia. Kirkossa ymmärretään yleisesti, että jonkun johtohenkilön jossakin yksittäisessä tilanteessa antama lausunto edustaa usein henkilökohtaista, vaikkakin harkittua mielipidettä, jota ei ole tarkoitettu viralliseksi tai koko kirkkoa sitovaksi.” (”Kristuksen oppi”, s. 88.)

  40. Ks. 3. Nefi 11:32, 40. Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: ”Olen puhunut aiemmin siitä, miten tärkeää on pitää kirkon oppi puhtaana. – – Kannan huolta tästä. – – Pienet poikkeamat opillisessa opettamisessa voivat johtaa suuriin ja jumalattomiin valheellisuuksiin.” (Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 620.)

    Presidentti Dallin H. Oaks on varoittanut, että on henkilöitä, ”jotka valitsevat profeetan opetuksista muutaman virkkeen ja käyttävät niitä tukemaan poliittista suunnitelmaansa tai muita henkilökohtaisia tarkoituksiaan. – – Profeetan sanojen vääntäminen yksityisen tarkoituksen – poliittisen, taloudellisen tai muun – tukemiseksi on pyrkimys manipuloida profeettaa, ei seurata häntä.” (”Our Strengths Can Become Our Downfall”, Brigham Youngin yliopiston takkavalkeailta, 7. kesäkuuta 1992, s. 7, speeches.byu.edu.)

    Presidentti Henry B. Eyring on varoittanut: ”Oppi saa voimansa silloin, kun Pyhä Henki vahvistaa sen olevan totta. – – Koska me tarvitsemme Pyhää Henkeä, meidän on oltava varovaisia ja huolehdittava siitä, ettemme opeta muuta kuin tosi oppia. Pyhä Henki on totuuden henki. Hän vahvistaa sen, mitä me opetamme, jos vältämme spekulointia tai omia tulkintojamme. Se voi olla vaikeaa. – – On houkuttelevaa kokeilla jotakin uutta tai sensaatiomaista. Mutta me saamme Pyhän Hengen kumppaniksemme huolehtimalla siitä, että opetamme vain tosi oppia. Yksi varmimmista keinoista välttää joutumasta lähellekään väärää oppia on se, että päätämme opettaa yksinkertaisesti. Tämä yksinkertaisuus antaa varmuutta eikä vie pois juuri mitään.” (”Opin opettamisen voima”, Liahona, heinäkuu 1999, s. 86–87.)

    Vanhin Dale G. Renlund on opettanut: ”Suuremman ymmärryksen tavoitteleminen on tärkeä osa hengellistä kehitystämme, mutta olethan varovainen. Järkeily ei voi korvata ilmoitusta. Spekuloiminen ei johda suurempaan hengelliseen tietoon, mutta se voi johtaa meidät harhaan kulkemiseen tai kääntää huomiomme pois siitä, mitä on ilmoitettu.” (”Jumalallinen luonteesi ja iankaikkinen päämääräsi”, Liahona, toukokuu 2022, s. 70.)

  41. Ks. Matt. 23:23. Presidentti Joseph F. Smith varoitti: ”On hyvin epäviisasta tarttua osaan totuutta ja käsitellä sitä ikään kuin siinä olisi kaikki. – – Kaikki Kristuksen evankeliumin ilmoitetut periaatteet ovat välttämättömiä ja olennaisia pelastussuunnitelmassa.” Hän selitti edelleen: ”Ei ole periaatteellisesti viisasta eikä opillisesti tervettä valita jotakin niistä, erottaa sitä evankeliumin totuuden kokonaissuunnitelmasta, tehdä siitä erikoisharrastetta ja panna sen varaan pelastusta ja edistymistä – –. Ne ovat kaikki välttämättömiä.” (Evankeliumin oppi, 1980, s. 115.)

    Vanhin Neal A. Maxwell selitti: ”Evankeliumin periaatteet vaativat synkronoimista. Kun ne vedetään erilleen toisistaan tai eristetään, ihmisten tulkinnat noista opeista ja niiden toteutukset voivat olla villejä. Ellei rakkautta rajoitettaisi kuudennella käskyllä, siitä voisi tulla lihallista. Ellei neljännen käskyn kiitettävää vanhempien kunnioittamisen tähdentämistä rajoitettaisi ensimmäisellä käskyllä, se voisi johtaa ehdottomaan uskollisuuteen väärässä olevia vanhempia kohtaan Jumalan asemesta. – – Jopa kärsivällisyyttä tasapainotetaan ’nuhdellen vakavasti ajallansa, kun Pyhä Henki kehottaa’ [OL 121:43].” (Ks. ”Katso, viholliset ovat liittyneet yhteen”, Valkeus, heinäkuu 1993, s. 75–76.)

    Presidentti Marion G. Romney opetti: ”Se, että tutkii [pyhiä kirjoituksia] Jeesuksen käskyn mukaisesti tarkoituksenaan saada selville, mitä ne opettavat, on kaukana siitä, että käy niitä läpi tarkoituksenaan löytää kohtia, jotka voidaan pakottaa palvelemaan ennakkoon päätettyä johtopäätöstä” (”Records of Great Worth”, Ensign, syyskuu 1980, s. 3).

  42. Ks. 1. Kor. 2:4; Moroni 6:9. Vanhin Jeffrey R. Holland on tähdentänyt tarvetta välittää Jeesuksen Kristuksen evankeliumia tavalla, joka johtaa hengelliseen rakentumiseen Pyhän Hengen voimalla: ”Herra [ei] ole milloinkaan antanut kirkolle painokkaampaa neuvoa kuin sen, että meidän tulee opettaa evankeliumia ’Hengen avulla, nimittäin Lohduttajan, joka lähetettiin maailmaan opettamaan totuutta’. Opetammeko me evankeliumia ’totuuden Hengessä’, Hän on kysynyt. Vai opetammeko sitä ’jollakin muulla tavalla? Ja jos se tapahtuu jollakin muulla tavalla’, Hän varoittaa, ’se ei ole Jumalasta’. [OL 50:14, 17–18.] Mitään iankaikkista oppimista ei voi tapahtua ilman tuota taivaasta tulevaa, eläväksi tekevää Henkeä. – – Juuri sitä jäsenemme todella haluavat. – – He haluavat vahvistusta uskolleen ja uutta toivoa. Lyhyesti sanottuna he haluavat Jumalan hyvän sanan ravintoa sekä vahvistusta taivaan voimilta.” (Ks. ”Jumalan lähettämä opettaja”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 28.)

  43. Ks. Alma 13:23. Puhuessaan taivaallisesta Isästämme presidentti Russell M. Nelson todisti: ”Hän viestii yksinkertaisesti, hiljaa ja niin uskomattoman selkeästi, ettemme voi ymmärtää Häntä väärin” (”Kuule Häntä”, Liahona, toukokuu 2020, s. 89).

  44. Ks. Ps. 26:3; Room. 13:10; 1. Kor. 13:1–8; 1. Joh. 3:18.

  45. Ks. Ps. 40:12.

  46. Ks. Room. 8:16.

  47. Ks. 1. Sam. 2:3; Matt. 6:8; 2. Nefi 2:24; 9:20.

  48. Ks. 1. Moos. 17:1; Jer. 32:17; 1. Nefi 7:12; Alma 26:35.

  49. Ks. Jer. 31:3; 1. Joh. 4:7–10; Alma 26:37.

  50. Ks. 2. Nefi 9; OL 20:17–31; Moos. 6:52–62.

  51. Ks. Joh. 3:16; 1. Joh. 4:9–10.

  52. Ks. Joh. 8:29; 3. Nefi 27:13.

  53. Ks. Joh. 15:12; 1. Joh. 3:11.

  54. Ks. Luuk. 22:39–46.

  55. Ks. Joh. 19:16–30.

  56. Ks. Joh. 20:1–18.

  57. Ks. 1. Kor. 15:20–22; Moosia 15:20–24; 16:7–9; OL 76:16–17.

  58. Ks. Ap. t. 11:17–18; 1. Tim. 1:14–16; Alma 34:8–10; Moroni 6:2–3, 8; OL 19:13–19.

  59. Ks. Matt. 11:28–30; 2. Kor. 12:7–10; Fil. 4:13; Alma 26:11–13.

  60. Ks. Matt. 16:18–19; Ef. 2:20.

  61. Ks. Matt. 24:24; Ap. t. 20:28–30.

  62. Ks. OL 20:1–4; 21:1–7; 27:12; 110; 135:3; JS–H 1:1–20.

  63. Ks. OL 1:14, 38; 43:1–7; 107:91–92.