Yleiskonferenssi
Tunnen rakkauden
Lokakuun 2023 yleiskonferenssi


13:14

Tunnen rakkauden

Oppikaamme kukin ilmaisemaan ja tuntemaan Hänen rakkauttaan täällä, sydämessämme ja kodissamme sekä kirkon tehtävissämme, toiminnoissamme, palvelutyössämme ja palvelemisessamme.

Alkeisyhdistyksen lapsemme laulavat ”Ja sanoissansa tunnen rakkauden”1.

Annoin kerran sisar Gongille pienen medaljongin. Olin kaiverruttanut sen sisään piste-piste, piste-piste, piste-piste-viiva. Ne, jotka tuntevat morsekoodin, tunnistavat kirjaimet I, I, U. Mutta liitin mukaan toisenkin koodin. Mandariinikiinaksi ”ai” [kirjaimen I ääntämismuoto englannissa] tarkoittaa ”rakastaa”. Niinpä kaksoiskoodilla tulkittuna viesti tarkoittaa ”minä rakastan sinua”. Suloinen Susan, ”minä, ai (爱) [rakastan], sinua”.

Me ilmaisemme rakkautta monilla kielillä. Olen kuullut, että ihmissuku puhuu 7 168:aa elävää kieltä.2 Kirkossa puhutaan 575:tä dokumentoitua ensisijaista kieltä ja monia murteita. Me viestimme aikomuksia, sävyjä ja tunteita myös taiteen, musiikin, tanssin, loogisten symbolien sekä ihmisten välisen ja ihmisen sisäisen ilmaisun kautta.3

Puhukaamme tänään kolmesta evankeliumin rakkauden kielestä: lämmön ja kunnioituksen kielestä, palvelemisen ja uhrauksen kielestä sekä liittoon kuulumisen kielestä.

Ensiksi, evankeliumin lämmön ja kunnioituksen kieli.

Sisar Gong kysyy lapsilta ja nuorilta lämpimästi ja kunnioittavasti: ”Mistä tiedätte, että vanhempanne ja perheenne rakastavat teitä?”

Guatemalassa lapset sanovat: ”Vanhempani tekevät lujasti töitä elättääkseen perheemme.” Pohjois-Amerikassa lapset sanovat: ”Vanhempani lukevat kertomuksia ja peittelevät minut illalla vuoteeseen.” Pyhässä maassa lapset sanovat: ”Vanhempani pitävät minut turvassa.” Ghanassa Länsi-Afrikassa lapset sanovat: ”Vanhempani auttavat minua Lasten ja nuorten ohjelman tavoitteideni kanssa.”

Yksi lapsi sanoi: ”Vaikka äiti on työpäivän jälkeen tosi väsynyt, hän tulee ulos leikkimään kanssani.” Hänen äitinsä itki kuullessaan, että hänen päivittäisillä uhrauksillaan on merkitystä. Eräs nuori nainen sanoi: ”Vaikka äitini ja minä olemme asioista joskus eri mieltä, luotan äitiini.” Hänenkin äitinsä itki.

Toisinaan meidän pitää saada tietää, että ilmaisemamme rakkaus tunnetaan ja sitä arvostetaan.

Sakramenttikokouksissa ja muissa kokouksissa keskitytään Jeesukseen Kristukseen lämpimästi ja kunnioittavasti. Puhumme kunnioittavasti Jeesuksen Kristuksen sovituksesta henkilökohtaisena ja todellisena, emme vain abstraktina käsitteenä. Me nimitämme Jeesuksen Kristuksen palautettua kirkkoa Hänen nimellään – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Käytämme kunnioittavaa kieltä rukouksessa, kun puhumme taivaalliselle Isälle, ja lämmintä kunnioitusta, kun puhumme toistemme kanssa. Kun käsitämme Jeesuksen Kristuksen olevan temppeliliittojen ytimessä, me puhumme vähemmän ”temppeliin menemisestä” ja ennemminkin ”tulemisesta Jeesuksen Kristuksen luo Herran huoneessa”. Jokainen liitto kuiskaa: ”Tunnen rakkauden.”

Uudet jäsenet sanovat, että kirkon sanasto vaatii usein selityksiä. Meitä huvittaa ajatus siitä, että ”vaarnakeskus” voisi viitata retkeilyyn, että ”vanhimmat” olisivat seurakuntamme ikäihmisiä ja että ”sovitus” viittaa sovituskoppiin ja vaatteisiin. Mutta olkaamme ymmärtäväisiä ja ystävällisiä, kun opettelemme yhdessä uusia rakkauden kieliä. Eräs uusi käännynnäinen kirkossa sai kuulla, että hänen hameensa olivat liian lyhyitä. Loukkaantumisen sijaan hän vastasi: ”Sydämeni on kokenut kääntymyksen. Odota kärsivällisesti, että hameeni ehtivät kokea saman.”4

Sanat, joita käytämme, voivat lähentää meitä muihin kristittyihin ja ystäviin tai etäännyttää meitä heistä. Toisinaan puhumme lähetystyöstä, temppelityöstä, humanitaarisesta työstä ja huoltotyöstä tavalla, joka saattaa saada muut ajattelemaan, että uskomme tekevämme näitä töitä yksin. Puhukaamme aina lämpimän ja kunnioittavan kiitollisina Jumalan työstä ja kirkkaudesta sekä Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovitusuhrinsa ansioista, laupeudesta ja armosta.5

Toiseksi, evankeliumin palvelemisen ja uhrauksen kieli.

Kun kokoonnumme jälleen kirkkoon joka viikko pyhittämään lepopäivän ja riemuitsemaan siitä, me voimme ilmaista sakramenttiliittomme sitoumuksen Jeesukselle Kristukselle ja toisillemme kirkon tehtävissämme, ystävyydessämme, kanssakäymisessämme ja palvelemisessamme.

Kun kysyn paikallisilta kirkon johtohenkilöiltä, mistä he kantavat huolta, niin veljet ja sisaret sanovat: ”Jotkut jäsenistämme eivät ota vastaan kutsuja kirkon tehtäviin.” Kutsut palvella Herraa ja toisiamme Hänen kirkossaan antavat mahdollisuuden kasvaa myötätunnossa, kyvyssä ja nöyryydessä. Kun meidät erotetaan tehtävään, me voimme saada Herran innoitusta kohottaa ja vahvistaa muita ja itseämme. Tietenkin muuttuvat olosuhteet ja elämämme vaiheet voivat vaikuttaa kykyymme palvella, mutta toivottavasti ne eivät koskaan vaikuta meidän haluumme. Kuningas Benjaminin lailla me sanomme: ”Jos minulla olisi, minä antaisin”6, ja uhraamme kaiken, minkä voimme.

Vaarnojen ja seurakuntien johtohenkilöt, tehkäämme oma osamme. Kun kutsumme (ja vapautamme) veljiä ja sisaria palvelemaan Herran kirkossa, tehkäämme se arvokkaasti ja innoitetusti. Auttakaa jokaista tuntemaan, että häntä arvostetaan ja että hän voi onnistua. Neuvotelkaa sisarjohtajien kanssa ja kuunnelkaa heitä. Muistakaamme, kuten presidentti J. Reuben Clark opetti, että Herran kirkossa me palvelemme siellä, mihin meidät on kutsuttu – ”sitä ei haeta, eikä siitä kieltäydytä”7.

Kun sisar Gong ja minä solmimme avioliiton, vanhin David B. Haight neuvoi: ”Pitäkää aina kirkon tehtävä. Varsinkin silloin, kun elämä on kiireistä”, hän sanoi, ”teidän pitää voida tuntea Herran rakkaus niitä kohtaan, joita palvelette, ja teitä kohtaan, kun palvelette.” Lupaan, että tunnemme rakkauden kaikkialla, kun vastaamme kyllä kirkon johtajille ja palvelemme Herraa Hänen kirkossaan Hänen Henkensä avulla ja liittojemme mukaisesti.

Herran palautettu kirkko voi olla Siionin yhteisön kasvattamo. Kun palvelemme Jumalaa ja lähimmäisiämme, kun koemme Hänen rakkauttaan ja opimme siitä yhdessä, me ankkuroimme toinen toisemme Hänen evankeliumiinsa. Saatamme olla eri mieltä poliittisista tai yhteiskunnallisista kysymyksistä, mutta kun laulamme yhdessä seurakunnan kuorossa, me löydämme yhteisen sävelen. Me vaalimme yhteyttä ja taistelemme eristyneisyyttä vastaan, kun palvelemme säännöllisesti sydämellämme toistemme kodeissa ja naapurustossa.

Käydessäni jäsenten luona vaarnanjohtajien kanssa tunnen heidän syvän rakkautensa jäseniä kohtaan kaikissa olosuhteissa. Kun ajoimme vaarnan jäsenten kotien ohi, eräs vaarnanjohtaja huomautti, että asuimmepa kodissa, jossa on uima-allas, tai kodissa, jossa on maalattia, palveleminen kirkossa on etuoikeus, johon sisältyy usein uhrauksia. Hän huomasi kuitenkin viisaasti, että kun yhdessä palvelemme ja uhraamme evankeliumissa, me löydämme vähemmän virheitä ja koemme suurempaa rauhaa. Jeesus Kristus auttaa meitä tuntemaan Hänen rakkauttaan täällä, kun vain annamme Hänen tehdä niin.

Tänä kesänä perheemme tapasi suurenmoisia kirkon jäseniä ja ystäviä Loughborough’ssa ja Oxfordissa Englannissa. Nämä merkitykselliset kokoontumiset muistuttivat minulle, kuinka seurakunnan yhteiset toiminnat ja palvelutoiminnat voivat luoda uusia ja kestäviä evankeliumin siteitä. Minusta on tuntunut jo jonkin aikaa, että monin paikoin kirkossa hieman useammat seurakunnan toiminnat – jotka tietenkin suunnitellaan ja toteutetaan evankeliumin päämäärän mukaisesti – voisivat yhdistää meitä yhteen entistä suuremmalla yhteenkuuluvuudella ja ykseydellä.

Innoitettu seurakunnan toimintakomitean puheenjohtaja ja komitea ravitsevat yksilöitä ja pyhien yhteisöä. Heidän hyvin suunnittelemansa toiminnat auttavat jokaista tuntemaan, että häntä arvostetaan, hänet otetaan mukaan ja häntä kutsutaan täyttämään tarvittu rooli. Tällaiset toiminnat yhdistävät eri ikäryhmiä ja taustoja, luovat pysyviä muistoja, ja niitä voidaan toteuttaa vähäisin kustannuksin tai ilman kustannuksia. Mukavat evankeliumiaiheiset toiminnat houkuttelevat myös naapureita ja ystäviä.

Yhteisöllisyys ja palveleminen käyvät usein käsi kädessä. Nuoret aikuiset tietävät, että jos todella haluaa tutustua johonkuhun, niin pitää maalata vierekkäin tikkailla palveluprojektissa.

Nuoria aikuisia maalaamassa palveluprojektissa.

Yksikään yksilö tai perhe ei tietenkään ole täydellinen. Me kaikki tarvitsemme apua, jotta osaamme ilmaista rakkautta paremmin. ”Täydellinen rakkaus karkottaa pelon.”8 Usko, palveleminen ja uhraus saavat meidät unohtamaan itsemme ja tulemaan lähemmäksi Vapahtajaamme. Mitä myötätuntoisempaa, uskollisempaa ja epäitsekkäämpää palvelemisemme ja uhrauksemme ovat Jeesuksessa Kristuksessa, sitä paremmin voimme alkaa käsittää Hänen sovittavaa myötätuntoaan ja armoaan meitä kohtaan.

Tämä tuo meidät evankeliumin liittoon kuulumisen kieleen.

Me elämme itsekeskeisessä maailmassa. Vallalla on asenne ”minä valitsen itseni”. On aivan kuin uskoisimme tietävämme parhaiten, mikä on oma etumme ja kuinka pyrkiä siihen.

Mutta pohjimmiltaan se ei ole totta. Jeesuksessa Kristuksessa henkilöityy tämä voimallinen, iätön totuus:

”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.

Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?”9

Jeesus Kristus tarjoaa paremman tavan – suhteita, jotka perustuvat jumalalliseen liittoon ja jotka ovat vahvempia kuin kuoleman siteet. Liittoon kuuluminen Jumalan ja toistemme kanssa voi parantaa ja pyhittää rakkaimmat ihmissuhteemme. Tosiasiassa Hän tuntee meidät paremmin ja rakastaa meitä enemmän kuin me tunnemme tai rakastamme itseämme. Tosiasiassa kun teemme liiton antaa kaiken, mitä olemme, meistä voi tulla enemmän kuin mitä olemme. Jumalan voima ja viisaus voivat siunata meitä jokaisella hyvällä lahjalla Hänen aikanaan ja Hänen tavallaan.

Luova tekoäly on ottanut suuria harppauksia kielen kääntämisessä. Menneitä ovat ajat, jolloin tietokone saattoi kääntää idiomaattisen ilmauksen ”Henki on altis, mutta liha on heikko” seuraavasti: ”Ilmapiiri on hyvä, mutta liha on pilaantunutta.” Mielenkiintoista kyllä, laajojen esimerkkien toistaminen jollakin kielellä opettaa tietokoneelle kieltä tehokkaammin kuin kieliopin sääntöjen opettaminen tietokoneelle.

Samalla tavoin omakohtaiset, toistuvat kokemuksemme saattavat olla meille paras hengellinen tapa oppia evankeliumin lämmön ja kunnioituksen, palvelemisen ja uhrauksen sekä liittoon kuulumisen kieliä.

Missä ja kuinka Jeesus Kristus siis ilmaisee teille rakkautta?

Missä ja kuinka kuulette ja tunnette Hänen rakkauttaan?

Oppikaamme kukin ilmaisemaan ja tuntemaan Hänen rakkauttaan täällä, sydämessämme ja kodissamme sekä kirkon tehtävissämme, toiminnoissamme, palvelutyössämme ja palvelemisessamme.

Jumalan suunnitelmassa me jokainen siirrymme jonakin päivänä tästä elämästä seuraavaan elämään. Kun kohtaamme Herran, kuvittelen Hänen sanovan opettaen ja luvaten: ”Täällä voit tuntea minun rakkauttani.” Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.