Vanhempien lähetyssaarnaajien hetkiä
Yksi parhaista tavoista, joilla vanhemmat avioparit voivat luoda suurenmoisia muistoja, on palvella lähetystyössä.
Kun ystävämme, jotka ovat 60- tai 70-vuotiaita, unohtavat jotakin, me usein sanomme leikillisesti tuota muistikatkoa ”ikäihmisen hetkeksi”. Mutta haluaisin puhua toisenlaisesta ikäihmisen hetkestä – niin suurenmoisesta hetkestä, että sen muisto on ikuinen. Se on hetki, jolloin vanhempi lähetyssaarnaaja-aviopari ymmärtää, että he tekevät juuri sitä, mitä Herra haluaisi heidän tekevän. Sellaisina ikimuistoisina hetkinä he oivaltavat, että
-
heillä on elinikäistä kokemusta jaettavana sekä lahjoja, taitoja ja evankeliumin ymmärrystä, joita he voivat käyttää muiden siunaukseksi
-
heidän esimerkkinsä on siunauksena heidän lapsilleen ja lastensa lapsille
-
palvellessaan he luovat kestäviä ystävyyssuhteita
-
heidän avioliittonsa vahvistuu päivä päivältä
-
palveleminen Hänen nimessään on suloista.
Kohti näitä hetkiä
Ystäväni, vanhemmat avioparit, monien teistä pitäisi pyrkiä kohti sellaisia hetkiä. Pohtikaa kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Jeffrey R. Hollandin kertomusta siitä, mitä eräs Chilessä palveleva vanhempi aviopari kykeni tekemään. Yhden nuoren lähetyssaarnaajavanhimman vanhemmat kuolivat. Lähetysjohtaja oli niin kaukana, ettei hän pystynyt pääsemään tuon lähetyssaarnaajan luo nopeasti.
”Mutta sillä alueella palveli suloinen [kypsä] lähetyssaarnaaja-aviopari”, vanhin Holland kertoo. ”He tulivat ja istuivat lähetyssaarnaajan vierellä ja hellästi huolehtivat hänestä ja lohduttivat häntä, kunnes lähetysjohtaja pystyi tulemaan paikalle. Meillä oli lähetyskentällämme hienoja nuoria lähetyssaarnaajia, mutta yksikään nuori naimaton lähetyssaarnaaja ei olisi voinut tehdä tuon vanhimman hyväksi sitä, mitä tuo aviopari kykeni tekemään.”1
Heidän taitonsa tuolla hetkellä oli yksinkertaisesti välittää myötätuntoa, kun sitä tarvittiin. He eivät olleet huolissaan siitä, että pitäisi puhua jotakin muuta kieltä paitsi Kristuksen kaltaisen rakkauden kieltä. He eivät surreet sitä, etteivät olleet lapsenlapsensa syntymäpäivillä tai vauvan siunaustilaisuudessa, niin tärkeitä kuin nuo tapahtumat kenties ovatkin. He olivat kiinnostuneita siitä, että he olivat siellä, missä Herra voisi käyttää heitä yhden lapsensa elämän siunaukseksi. Ja koska he olivat halukkaita, Herra saattoi antaa heidän edustaa Häntä.
Palvelemiselle löytyy harvoin sopiva hetki
Totuus on, ettei yhdellekään vanhemmalle lähetyssaarnaajalle löydy kotoa lähtemiselle kaikin puolin sopivaa hetkeä. Ei sitä löytynyt Joseph Smithille, Brigham Youngille, John Taylorille tai Wilford Woodruffillekaan. Heilläkin oli lapsia ja lastenlapsia, ja hekin rakastivat perhettään aivan kuten me rakastamme. Mutta he rakastivat myös Herraa ja halusivat palvella Häntä. Jonakin päivänä me kenties tapaamme nämä tukipilarit, jotka olivat perustamassa tätä taloudenhoitokautta. Kun se tapahtuu, me riemuitsemme siitä, ettemme pyrkineet varjoihin, kun meidän olisi pitänyt palvella.
Jotkut pitävät ehkä parempana palvella niin, että asuvat edelleen kotona. Kun Aase Schumacher Nelson (ei sukua) joutui halvauksen jälkeen pyörätuoliin, hän pelkäsi, ettei hänen elinikäinen toiveensa lähteä lähetystyöhön miehensä Donin kanssa toteutuisi. Sitten eräs naapuri puhui heille kirkon palvelulähetystyöstään piispan varastohuoneella. Rohkaistuneina he puhuivat paikan valvojan kanssa, täyttivät suosituslomakkeensa, ja heidät kutsuttiin palvelemaan kahtena päivänä viikossa varastohuoneessa lähellä kotiaan.
”On helppoa vain vetäytyä taka-alalle ja ajatella: ’Voi, ei minua enää tarvita’”, Aase Nelson sanoo. ”Mutta nyt minä tunnen, että minua kyllä tarvitaan. Ja se on ollut minulle todistuksena.”
Teitä todellakin tarvitaan
Jos tunnette houkutusta ajatella, ettei teitä tarvita, saanen vakuuttaa teille, että teitä tarvitaan. Kirkossa ei ole sellaista lähetysjohtajaa, joka ei ottaisi innokkaasti lisää aviopareja palvelemaan lähetyskentälleen. Ikäihmiset vahvistavat nuorempia lähetyssaarnaajavanhimpia ja -sisaria. He antavat tukea, joka auttaa muita palvelemaan paremmin omissa tehtävissään. Ja osaatteko kuvitella, mitä johtohenkilölle, joka on ollut jäsen vasta muutaman vuoden, merkitsee se, että hänellä on käytettävissään kokeneita kirkon jäseniä? Vanhemmat avioparit ovat usein kirjaimellinen vastaus piispojen ja seurakunnanjohtajien rukouksiin.
Me kannustamme lähetysjohtajia pyytämään aviopareja, jotta nämä täyttävät tarpeita heidän lähetyskentillään. Piispojen tulee etsiä aviopareja, jotka voisivat palvella. Lds.org-sivustolla on sivukaupalla palvelumahdollisuuksia vanhemmille aviopareille. Mutta ennen kaikkea avioparit voisivat polvistua ja kysyä taivaalliselta Isältä, onko nyt oikea aika heidän palvella lähetystyössä yhdessä. Kaikista vaatimuksista halu palvella lienee kaikkein tärkein (ks. OL 4:3).
Kun ylistän vanhempien lähetyssaarnaajien työtä, ymmärrän, että on monia, jotka haluaisivat palvella mutta eivät pysty siihen. Iän tai huonon terveyden tuomat rajoitteet ansaitsevat realistisen arvioinnin samoin kuin perheenjäsenten tärkeät tarpeet. Kun sisimmässä palaa halu ja silti on näitä rajoitteita, muut voivat olla käsiänne ja jalkojanne ja te voitte tarjota tarvittavat varat.
Vanhemmat avioparit, keitä ja missä sitten olettekin, rukoilettehan tästä mahdollisuudesta luoda suurenmoisia vanhempien lähetyssaarnaajien hetkiä yhdessä. Taivaallinen Isä auttaa teitä tietämään, mitä voitte tehdä.