Meidän palstamme

Siunattuja kymmenysten lain noudattamisesta

Sabrina T., São Paulo, Brasilia

Kun olin pieni, perheellämme ja minulla oli monia taloudellisia koettelemuksia, jotka kestivät siihen asti, kunnes olin noin 10-vuotias. Isä ei löytänyt muuta työtä, joten hän oli katukauppiaana ja ansaitsi kovin vähän. Äiti oli kotona hoitamassa minua ja pikkuveljeäni.

Mutta niin monien koettelemusten keskelläkin meillä oli todistus kymmenysten maksamisesta ja muiden uhrien antamisesta. Me maksoimme uskollisesti joka kuukausi kymmenyksemme, eikä meiltä koskaan puuttunut mitään. Me tiedämme varmuudella, että olimme jatkuvasti siunattuja Herran äärettömän hyvyyden vuoksi ja sen vuoksi, että Hän pitää lupauksensa, kun me olemme kuuliaisia Hänen käskyilleen.

Taloudellisen koettelemuksemme aika päättyi viimein. Siunaukset, joita Herra on antanut meille näinä muutamana viime vuonna, ovat olleet hämmästyttäviä.

Tiedän, että niiltä, jotka uskollisesti maksavat kymmenyksensä ja uhrinsa rakkaudessa tavoitteenaan olla siunauksena muiden elämässä, ei puutu mitään, ja jotakin vielä parempaa voi tapahtua, kuten minun ja perheeni kohdalla. Siunaukset lisääntyvät. Tiedän sen. Olen kokenut sen.

Rehellinen kaikessa

Alivsi H., Jalisco, Meksiko

Jokaisen lukukauden alussa koulussa me saamme maksutta tarvikepaketin, jossa on vihko, lukujärjestys ja jokin satunnainen näytekappale jostakin tuotteesta. Kun yhtenä vuonna jonotin saadakseni pakettini, tajusin, että saamani näyte oli minulle erityisen hyödyllinen.

Päivän päättyessä näin, että samasta tuotteesta annettiin kaksi näytettä. Olisi helppoa mennä uudelleen jonoon ja saada toinen paketti, ja päätin tehdä niin. Olivathan ne ilmaisia, ja minä tarvitsin sitä tuotetta.

Kävin pikaisesti vessassa. Siellä näin matkapuhelimen, jonka joku tyttö oli vahingossa jättänyt. Se oli yksi uusimmista malleista, ja olin juuri viikkoa aiemmin hukannut oman puhelimeni. Mutta en edes harkinnut ottavani sitä itselleni. ”Se on varastamista”, sanoin itselleni.

Sitten matkalla hakemaan toista ilmaista pakettia tajusin, että se olisi yhtä epärehellistä kuin puhelimen ottaminen, koska minun pitäisi valehdella ja sanoa, etten ollut vielä saanut pakettia.

Olin kiitollinen tuosta pienestä kokemuksesta, josta sain ison opetuksen. Luovutin puhelimen löytötavaroihin ja lähdin kotiin mukanani vain yksi vihko, yksi lukujärjestys ja yksi näyte – mutta myös mukava tunne siitä, että olin rehellinen kaikessa, olipa asia kuinka pieni hyvänsä.