Henkilökuvia nuorista aikuisista
Siunausten mittaamista Madagaskarissa
Maansa poliittisista mullistuksista ja taloudellisista vaikeuksista huolimatta Solofo turvaa siunauksiin, joita evankeliumin mukaan eläminen tuo.
Valokuvat: yllä Solofo Ravelojaona; alla © iStock/Thinkstock
Kun Solofo Ravelojaonan vaimo oli kärsinyt sydäntäsärkevästi keskenmenon ensimmäisessä raskaudessaan, Solofo tunsi, että heidän rukouksiinsa vastattiin vuotta myöhemmin toisen raskauden muodossa. Hän ja hänen vaimonsa Hary Martine pitävät tyttärensä syntymää yhtenä suurimmista siunauksistaan. Solofo selittää: ”Koska pyysimme Jumalalta ja Hän antoi meille tyttäremme, me annoimme hänelle nimen, joka malagasin kielellä tarkoittaa ’Jumalan vastaus’.”
Solofo, nuori madagaskarilainen aikuinen, pitää kiinni tiedostaan, että Jumala vastaa rukouksiin ja siunaa aikanaan uskollisia. ”Elämä on rankkaa”, Solofo sanoo, ”ja kun ihmiset eivät saa, mitä he haluavat, jotkut alkavat kysellä: ’Miksi minulle kävi näin?’ He saattavat lähteä kirkosta tai kyseenalaistaa uskonsa Jumalaan. Mutta kun me elämme evankeliumin mukaan ja luemme pyhiä kirjoituksia, silloin on helpompaa. Kun todella elää evankeliumin mukaan, voi todella nähdä siunauksia.”
Kun elää tällaisessa maassa, jossa on vakavia ongelmia, kuten äärimmäinen köyhyys, hallitusvallan epävakaus, heikko infrastruktuuri ja luonnonkatastrofeja, on selvää, miksi Solofo sanoo elämän olevan rankkaa. Mutta hänelle siunaukset, joita evankeliumin mukaan eläminen tuo, ovat suurempia kuin mitkään vaikeudet. ”En pysty edes laskemaan saamiani siunauksia, kunhan vain elän evankeliumin mukaan”, hän sanoo.
Koska kirkko on suhteellisen uusi Madagaskarissa (ensimmäinen seurakunta perustettiin vuonna 1990), Solofo sanoo, että vaikeinta jäsenenä olemisessa ovat kirkkoa koskevat huhut ja väärinkäsitykset. Solofo huomauttaa, että Lehin elämän puuta koskevan näyn lailla ”ihmiset eivät ehkä ota evankeliumia täysin vastaan, koska he tuntevat häpeää ystäviensä edessä ja pelkäävät, että heidän perheensä hylkää heidät”. Solofon mielestä se, mikä tekee hänestä erilaisen, on, ”etten ole koskaan ollut häpeissäni. Minä elän evankeliumin mukaan ja haluan aina kertoa siitä työtovereilleni, vaikka jotkut heistä eivät ole oikeastaan kiinnostuneita.” Hän lausuu usein yksinkertaisen todistuksensa, jopa siinä määrin, että hänen työtoverinsa ovat antaneet hänelle lempinimen ”pastori”.
Keskellä taloudellista ja poliittista sekasortoa Solofo ja Hary Martine turvaavat temppeliliittojensa siunauksiin (he solmivat avioliiton Johannesburgin temppelissä Etelä-Afrikassa vuosi sen jälkeen kun Solofo oli palannut lähetystyöstä Ugandasta ja Hary Martine Madagaskarista), ja he luottavat Herraan. ”Minulla on evankeliumi, ja minä vain lasken elämäni Jumalan käsiin”, Solofo selittää. Hän voi turvata lujaan todistukseensa, koska hänellä on jo usko siihen, että ”Jumala vastaa”.