Kotikäyntiopetussanoma
Iankaikkisen Isämme tyttäriä
Tutki tätä aineistoa rukoillen ja pyri ottamaan selville, mitä sinun tulisi kertoa siitä muille. Kuinka asiakirjan ”Perhe – julistus maailmalle” ymmärtäminen vahvistaa uskoasi Jumalaan ja on siunauksena niille, joista huolehdit kotikäyntiopettajana? Lisää tietoa on osoitteessa reliefsociety.lds.org.
Usko, perhe, auttaminen
Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan, että ”me – – olemme Jumalan sukua” (Ap. t. 17:29). Jumala puhui profeetta Joseph Smithin vaimosta Emma Smithistä tyttärenään (ks. OL 25:1). Perhejulistuksessa meille opetetaan, että jokainen meistä on taivaallisten vanhempien rakas henkitytär.1
Kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa ”me saimme tietää iankaikkisesta identiteetistämme naisena”, sanoi Carole M. Stephens, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa.
”Matkamme kuolevaisuuteen maan päälle ei muuttanut niitä totuuksia.”2
”Isänne taivaassa tietää nimenne ja tuntee tilanteenne”, vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut. ”Hän kuulee rukouksenne. Hän tuntee toiveenne ja unelmanne sekä pelkonne ja pettymyksenne.”3
”Me kaikki kuulumme Jumalan perheeseen, ja meitä tarvitaan siinä. Maalliset perheet näyttävät kaikki erilaisilta. Ja vaikka me pyrimme parhaamme mukaan luomaan vahvoja perinteisiä perheitä, niin jäsenyys Jumalan perheessä ei ole riippuvainen minkäänlaisesta tilanteesta tai asemasta – siviilisäädystä, vanhemmuudesta, taloudellisesta asemasta, yhteiskunnallisesta asemasta tai edes siitä, millaisen tilapäivityksen julkaisemme sosiaalisessa mediassa.”4
Muita pyhien kirjoitusten kohtia
Historiastamme poimittua
Kertomuksessaan ensimmäisestä näystä5 profeetta Joseph Smith vahvistaa monia totuuksia – myös sen, että taivaallinen Isä tuntee nimemme.
Nuoren Josephin oli vaikea tietää, mihin kirkkoon liittyä, ja hän löysi johdatusta kohdasta Jaak. 1:5. Joseph tuli siihen tulokseen, että hän kysyisi Jumalalta.
Eräänä kevätaamuna vuonna 1820 hän meni metsään rukoilemaan, mutta häneen kävi heti käsiksi jokin pimeä voima. Hän kirjoitti siitä:
”Juuri tämän suuren hädän hetkellä minä näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun.
Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 16–17.)