Riemuitsimme hänen toipumisestaan
Kesäkuun toisena päivänä vuonna 2002 pieni tyttärentyttäreni Susan Melina, joka oli vasta seitsemän kuukauden ikäinen, sairastui, ja hänen vanhempansa veivät hänet sairaalaan. Lääkärit totesivat, että hänellä oli munuaistulehdus. Hänellä oli myös vakava bakteeritulehdus, joka oli levinnyt kaikkialle hänen elimistöönsä vaurioittaen hänen sydäntään, maksaansa, pernaansa, munuaisiaan ja keuhkojaan sekä hänen hermostoaan ja ruoansulatuselimistöään. Hän oli niin sairas, että hän joutui tehohoitoon.
Lääkärit neuvoivat hänen vanhempiaan valmistautumaan, koska hän saattoi kuolla minä hetkenä hyvänsä. Hän oli tehohoidossa 26 päivää, jona aikana hänelle annettiin antibiootteja ja monia verensiirtoja. Sinä aikana me, hänen perheensä, paastosimme usein ja rukoilimme Jumalalta ihmettä, täydellistä toipumista – jos se olisi Hänen tahtonsa. Kaksi pappeusveljeä voiteli ja siunasi hänet.
Kun Susan Melina oli ollut sairaalassa kaksi viikkoa, myös hänen äitinsä sairastui ja joutui hätäleikkaukseen umpisuolentulehduksen takia. Se oli vaikea koettelemus koko perheelle.
Kahdenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun Susan Melina oli joutunut sairaalaan, hän ei ollut tullut yhtään parempaan kuntoon. Mutta erään sellaisen henkilön anteliaisuuden ansiosta, jota emme edes tunteneet, hänen vanhempansa saattoivat siirtää hänet yksityissairaalaan, jossa hän sai parempaa hoitoa.
Eräänä lauantaina puolenpäivän aikaan tyttäreni Susan Carolina soitti minulle. Olin Guatemalan temppelissä, missä toimin kiinteistönhoitajan tehtävissä. Tyttäreni kertoi minulle, että vauvan tila oli huonontunut ja että tulehdus oli nyt levinnyt hänen sydämensä toiseen kammioon. Lääkäreiden mukaan oli vaikeaa tehdä mitään hänen auttamisekseen, koska hän oli niin aliravittu. Hän oli niin sairas, että oli vaarallista pitää häntä sylissä, koska se saattoi aiheuttaa sisäisen verenvuodon. Kun kuulin tilanteesta, aloin välittömästi rukoilla taivaallista Isääni. Paastosin jälleen kerran.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina, tyttäreni soitti ja kertoi minulle, että bakteerit olivat täysin hävinneet. Lääkärit päästäisivät Susan Melinan maanantaina kotiin, koska hänellä ei ollut enää vaaraa.
Samalla kun riemuitsimme tästä suuresta ihmeestä, me ymmärsimme, ettei jokaiseen uskon rukoukseen vastata yhtä nopeasti sillä tavalla kuin me haluamme. Mutta olen äärettömän kiitollinen taivaalliselle Isälle. Minulla ei ole mitään epäilyksiä siitä, että Hän elää ja kuulee rukouksemme.
Magdalena Peñate de Guerra on Villa Canalesin seurakunnan jäsen Guatemalan Villa Hermosan vaarnassa Guatemalassa.