PERHEEN VAHVISTAMINEN
PERHE-ELÄMÄN ONNI
Artikkelisarja, joka antaa näkemystä tutkiessanne ja käyttäessänne perhejulistusta
”Perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset. Onnistuneet avioliitot ja perheet perustuvat uskon, rukouksen, parannuksen, anteeksiannon, kunnioituksen, rakkauden, myötätunnon, työn ja tervehenkisen virkistystoiminnan periaatteille ja säilyvät näitä periaatteita noudattamalla.”1
Onnen saavuttaminen
Onnellinen perhe-elämä on hyvin tärkeä tavoite niin täällä kuolevaisuudessa kuin tulevissa iankaikkisuuksissakin, ja äideillä ja isillä on velvollisuus tehdä kaikki voitavansa, jotta tuo tavoite toteutuisi. Tiedostaen vapaan tahdon aiheuttamat rajoitukset vanhin Henry B. Eyring kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Me emme voi määrätä, mitä muut valitsevat, ja niinpä me emme voi pakottaa lapsiamme taivaaseen, mutta me voimme päättää, mitä itse teemme. Ja me voimme päättää, että teemme kaiken voitavamme tuodaksemme taivaiden voimien vaikutuksen siihen perheeseen, jonka haluamme niin kovasti pitää itsellämme iankaikkisesti.”2
Opettaminen kotona
”Vanhemmat ovat mestariopettajia”, sanoi vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista. ”He opettavat tehokkaimmin esimerkillään. Perhepiiri on ihanteellinen paikka osoittaa ja opetella ystävällisyyttä, anteeksiantavaisuutta, uskoa Jumalaan ja kaikkia muita evankeliumin noudatettavia hyveitä.”3
Lasten auttaminen kehittymään hengellisesti sitoutuneiksi aikuisiksi ei ole nykypäivän maailmassa helppoa, mutta vanhemmat eivät ole yksin. He ovat taivaallisen Isän työtovereita. Herra on luvannut lähetyssaarnaajille: ”Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä” (OL 84:88). Vanhemmat – koska heidän omat lapsensa ovat kenties heidän tärkein lähetystyötehtävänsä – voivat luottaa samanlaisiin lupauksiin.
Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) opetti kerran: ”On olemassa kaksi tapaa levittää valoa: olla kynttilä tai olla peili, joka heijastaa kynttilän valoa. Me vanhemmat voimme olla molempia.”4 Kun vanhemmat etsivät elämäänsä Herran Henkeä, heidän esimerkkinsä loistaa kirkkaasti heidän lapsilleen, ja heidän hyvyytensä on paljon suuremman valon heijastusta.
Kuri
Lapset tarvitsevat joskus ojennusta ja kuria. Vanhempien pitäisikin lukea huolellisesti kohta OL 121:41–44. Presidentti Gordon B. Hinckley on antanut myös viisaan neuvon: ”Perheissä tarvitaan kuria. Mutta kurinpito ankaruutta ja julmuutta käyttämällä ei suinkaan saa aikaan parannusta vaan pikemminkin kaunaa ja katkeruutta. Se ei paranna mitään vaan ainoastaan pahentaa ongelmaa.”5
”Lapsia ei voi pakottaa tottelemaan”, selitti presidentti James E. Faust, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. ”Paras menetelmämme ojentaa lapsia, kun he ovat tehneet väärin, on tehdä se päättäväisesti, rakastavasti, kärsivällisesti, ystävällisesti ja hyväksyttävästä syystä.”6
Perheen yhdessäolo
Perheet lujittuvat, kun ne viettävät aikaa yhdessä. Vanhin Oaks selitti:
”Perheiden pitäisi rukoilla yhdessä polvistuen aamuin illoin lausumaan kiitoksensa siunauksista ja rukouksensa yhteisistä huolenaiheista.
Perheiden pitäisi palvella yhdessä Jumalaa osallistumalla kirkon kokouksiin ja perheen hartaushetkiin.
Perheiden pitäisi opiskella ja oppia. – –
Perheiden pitäisi tehdä työtä yhdessä. – – Perheiden pitäisi myös leikkiä yhdessä, jotta hauska virkistäytyminen yhdistyy perheen toimintoihin.
Perheiden pitäisi neuvotella yhdessä ja käsitellä kaikkia asioita, jotka koskevat perhettä ja sen jäseniä.
Perheiden pitäisi syödä yhdessä. Ateria on perheelle luonnollinen hetki kokoontua yhteen ja vaihtaa ajatuksia. On sääli, jos sellainen tilaisuus menetetään perheen riitelyn vuoksi tai pirstoutuu siksi, että perheenjäsenet sieppaavat ruokansa ja hajaantuvat eri puolille taloa, ikään kuin kodin keittiö olisi pikaruokapaikka.”7
Palvelu ja rakkaus
Joskus huolimatta siitä, että vanhemmat yrittävät kaikin mahdollisin tavoin opettaa lapsiaan ja rakentaa perheen yhteenkuuluvaisuutta, lapset taistelevat ja jopa kapinoivat. Ne, jotka huomaavat tunteiden kiristyneen perheessään ja olevansa tilapäisesti tappiolla taistelussa onnellisuudesta, voivat panna tämän vanhin Eyringin lupauksen koetukselle: ”Lupaan teille, että jos käytätte lahjojanne jonkun toisen palvelemiseen, tunnette Herran rakkauden tuota henkilöä kohtaan. Tunnette myös Hänen rakkautensa teitä kohtaan.”8 Joskus me vanhemmat emme voi tehdä muuta kuin rakastaa ja palvella odottamatta mitään välitöntä vastalahjaa. Mutta nämä pyrkimykset tuovat rauhaa. Ja lopulta, kun myrskyt ovat menneet ohi ja tunteet heltyneet, ne voivat myös kantaa sitä hedelmää, jota eniten haluamme – onnea perheeseemme nyt ja iankaikkisuuksissa.