Sukututkimusihmeeni
”Nyt tämän profetian Aadam lausui, kun Pyhä Henki häntä innoitti, ja Jumalan lapsista pidettiin sukuluetteloa” (Moos. 6:8).
Isäni oli tutkinut paljon sukuaan. Minusta oli mukavaa kuulla pioneeriesivanhemmistani, Amerikan vapaussodassa taistelleista esivanhemmista ja esivanhemmista, jotka olivat olleet kuninkaita ja ritareita Euroopassa.
”Haluaisitko tulla kanssani sukututkimuskirjastoon lauantaina?” isä kysyi yhtenä päivänä.
”Totta kai!” Maltoin tuskin odottaa, että näkisin omin silmin kuninkaalliset nimet esivanhempien taulussamme.
Saavuimme Salt Lake Cityyn ja nautimme kesäaamun auringonpaisteesta kävellessämme kirjastoon. Mitä lähemmäs tulimme, sitä innostuneempi olin. Tuon suuren rakennuksen sisällä olisi nimiä ja kertomuksia omasta suvustani – pioneereista, sotilaista, ritareista ja kaikista.
Kun olimme sisällä, isä veti pari tuolia tietokoneen ääreen. Istuuduimme, ja hän alkoi selailla tietokantoja näyttääkseen minulle, missä perheemme liittyi kuninkaalliseen sukuun.
”Hmm.” Hänen otsansa kurtistui. ”Näyttää siltä, etten löydä sitä tänään”, hän viimein sanoi.
Olin hyvin pettynyt. Vietimme lopun aamua katselemalla kirjoja, joissa oli kertomuksia pioneeriesivanhemmistani. Sekin oli minusta hauskaa, mutta halusin yhä tietää muista esivanhemmistani.
”Älä sure”, isä sanoi. ”Tulemme takaisin ensi viikonloppuna.”
Viikko vilahti ohi, ja pian isä ja minä istuimme jälleen tietokoneen ääressä sukututkimuskirjastossa. Tällä kertaa isä sanoi: ”Ahaa! Löysin sen.”
Hän kiersi rullalta esiin kuninkaiden ja kuningattarien nimiä kaikkialta Euroopasta. Ne oli merkitty omaan sukuhistoriaani! Nimiä ja päivämääriä oli niin paljon, että veisi monta päivää saada ne kaikki omaan sukututkimusohjelmaamme. ”Meidän täytyy tulla takaisin monta kertaa, että saamme kaiken tarvitsemamme tiedon”, minä sanoin.
Viereisen tietokoneen ääressä työskentelevä nainen vilkaisi meitä ja näki, mitä teimme. ”Minäkin liityn tuohon sukulinjaan”, hän sanoi. ”Olen tehnyt täällä töitä joka päivä hankkiakseni tietoa noista esivanhemmista.” Muutamassa minuutissa hän oli kopioinut kaikki tietonsa levykkeelle ja antanut sen isälle.
Kun kävelimme takaisin autolle, mietin ankarasti. ”Taivaallisen Isän täytyy todella haluta, että löydämme esivanhempamme, vai mitä, isä?”
Isä hymyili. ”Taidat olla oikeassa. Jos olisimme löytäneet etsimämme esivanhemmat viime viikolla, emme ehkä olisi tavanneet täällä tänään uutta ystäväämme. Ja ellemme olisi tavanneet häntä, emme olisi kyenneet löytämään niin monia esivanhemmistamme niin nopeasti.”
Tiesin, että taivaallinen Isä oli auttanut meitä löytämään sukuhistoriaa lähes tuhannen vuoden ajalta yhden aamun aikana. Hän rakastaa esivanhempiamme yhtä paljon kuin Hän rakastaa meitä. Meidän piti auttaa heitä aivan kuten Hän oli auttanut meitä – etsimällä heidän nimensä, ottamalla selvää heidän elämästään ja pitämällä huolen siitä, että temppelityö heidän puolestaan tehdään. Jonakin päivänä tapaan heidät, ja me voimme olla iankaikkinen perhe.