Maltti on valttia
Kehittykäämme Jumalan miehiksi ja naisiksi, jotka malttavat mielensä, ja olkaamme sellaisia, jotta kotimme voi olla tulvillaan rauhaa ja rakkautta.
Kun olen opettanut avioliitto- ja perhekursseja ja lukenut tehtäväpapereita, joissa opiskelijat kertovat suhteistaan vanhempiinsa, minulle on vuosien varrella käynyt selväksi, että ellei vihastumista hillitä, se voi monissa tapauksissa tuhota avioliiton ja perhesuhteet. Vihan synti (ks. JSR Ef. 4:26) paitsi vahingoittaa ihmissuhteita myös kalvaa luonnetta.
En keksi mitään myönteistä yhteyttä vihan osoittamiseen, vaikka tietenkin vanhurskas närkästys ja vääryyksien oikaiseminen voi olla oikeutettua. Pyhät kirjoitukset osoittavat, että hallitsematon viha on aina turmelevaa ja tuhoisaa. Se on yksi Saatanan tärkeimmistä työkaluista avioliiton ja perhesuhteiden tuhoamiseksi.
Herra on puhunut Saatanasta kiistelyn isänä, joka ”yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään” (3. Nefi 11:29). Vapahtaja julisti nefiläisille: ”Katso, minun oppini ei ole yllyttää ihmisten sydämiä vihaisina toisiaan vastaan, vaan minun oppini on, että sellaisen on loputtava” (3. Nefi 11:30, kursivointi lisätty).
Vihastumisen korvaaminen kannustuksella
Yksi kurssitehtävä, jonka annan opiskelijoilleni, on kirjoittaa perhetaustastaan. Erityisesti pyydän heitä kuvailemaan vanhempiensa vahvuuksia, heikkouksia ja avioliittoa. Ehkäpä yleisin kielteinen perhe-elämän piirre, jonka opiskelijat mainitsevat, on isän äkkipikaisuus, vaikka vihastuminen ei rajoitukaan isiin. Jopa silloin, kun isät hoitavat kirkon tehtäviä, lukevat pyhiä kirjoituksia perheensä kanssa ja palvelevat muita, joidenkuiden heistä on silti vaikea hillitä vihastumistaan.
Tietenkin lapset pitävät isiä (ja äitejä) herkempinä vihastumaan, koska vanhempien on pidettävä lapsilleen kuria, ja harvat nuoret kiittävät sillä hetkellä vanhempiaan siitä, että heitä on ojennettu. Korkeakouluikäiset opiskelijat muistelevat kuitenkin objektiivisem-min kotielämäänsä ja arvioivat niin hyvää kuin pahaakin. Monet myöntävät toivovansa, että heidän vanhempansa olisivat olleet tiukempia heitä kohtaan! Monet kantavat kuitenkin arpia tapahtumista, jotka sattuivat varhaisiällä.
Eräs nuori nainen muisteli, että hänen isänsä usein huusi ja uhkaili ja antoi ankaria selkäsaunoja lapsilleen. Jos yksi lapsista teki jotakin väärää päivän aikana, kaikki lapset menivät piiloon, kun isä tuli töistä.
Verratkaa sitä lähestymistapaan, jonka presidentti Gordon B. Hinckleyn isä omaksui: ”Olen aina oleva kiitollinen isästä, joka ei koskaan lyönyt lapsiaan vihoissaan”, presidentti Hinckley sanoi. ”Jotenkin hänellä oli ihmeellinen lahja kertoa heille, mitä heiltä odotettiin, ja kannustaa heitä sen saavuttamisessa.”1
Puhuessaan kestävästä vaikutuksesta, joka isillä on lapsiinsa, presidentti Hinckley lisäsi: ”Olen varma siitä, että väkivaltaiset isät tuottavat väkivaltaisia poikia. Olen sitä mieltä, että sellainen rangaistus useimmissa tapauksissa aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyvää. Lapset eivät tarvitse selkäsaunoja. He tarvitsevat rakkautta ja kannustusta. He tarvitsevat isän, jota he voivat kunnioittaa ja jota ei tarvitse pelätä. Ennen kaikkea he tarvitsevat esimerkin.”2
Isiä, jotka unohtavat itsekurin ja tulevat väkivaltaisiksi menettäessään malttinsa, presidentti Hinckley varoitti: ”Kukaan mies, joka käyttäytyy niin pahalla ja sopimattomalla tavalla, ei ole Jumalan pappeuden arvoinen. Kukaan siten käyttäytyvä mies ei ole Herran huoneen etuoikeuksien arvoinen. Olen pahoillani siitä, että on miehiä, jotka eivät ansaitse vaimonsa ja lastensa rakkautta. On lapsia, jotka pelkäävät isäänsä, ja vaimoja, jotka pelkäävät aviomiestään.”3
Presidentti Hinckley on kutsunut tällaisia isiä tekemään parannuksen. ”Pitäkää itsenne kurissa. Hillitkää mielenne”, hän sanoi. ”Useimmat teitä vihastuttavat asiat ovat hyvin vähäpätöisiä. Ja kuinka hirveän hinnan maksattekaan vihastanne. Pyytäkää anteeksiantoa Herralta. Pyytäkää anteeksiantoa vaimoltanne. Pyytäkää anteeksi lapsiltanne.”4
Vanhurskaan esimerkin voima
Pohtikaa nyt sellaista esimerkillistä käytöstä, joka sai erään nuorukaisen kirjoittamaan isästään seuraavaa:
”En ole ikinä kuullut isäni kiroilevan. Minulle se on suuri voimanlähde, koska isäni on suurin elävä esimerkki siitä, kuinka elää hyvää myöhempien aikojen pyhän elämää. Kun seurattavana on niin hyvä esimerkki, kaikkien pienten päätösten tekeminen elämässä on niin paljon helpompaa. Kun huomaan tekeväni samoja asioita, joita näin isäni tekevän, olen vielä kiitollisempi vanhurskaasta isästä, joka eli Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan joka ainut päivä. Olen ikuisessa velassa isälleni siitä, että hän näyttää minulle, miten Kristus olisi elänyt.”
Isillä on valtava vaikutus lapsiinsa. Kuinka siunattu onkaan poika tai tytär, jolla on isä, joka välittää, opettaa, nuhtelee rakkaudella ja saa lapsensa tulemaan paremmaksi ihmiseksi, paremmaksi aviomieheksi tai -vaimoksi, paremmaksi isäksi tai äidiksi. Äkkipikaisuus ei synnytä rakkauden eikä luottamuksen tunteita vihastumisen kohteiden sydämessä. Sen sijaan se aiheuttaa sydänsurua ja luo muistoja ikävästä lapsuudesta, joka siirtyy liian usein seuraavaan sukupolveen.
Äkkipikaisuuden hallinta
Miten sitten henkilö, jonka on vaikea hillitä vihastumistaan, oppii itsekuria? Maailma pyrkisi auttamaan ihmisiä voittamaan äkkipikaisuutensa luomalla jonkinlaisen käyttäytymisen mukauttamisohjelman, joka voi viedä vuosia ja tuoda silti vain vähäisiä tuloksia. Herra ja profeetat kertovat meille kuitenkin, että me tiedämme jo, kuinka vihastumista hallitaan. Vihastumisen ongelma johtuu siitä, ettemme ymmärrä evankeliumin opetuksia ja sovella niitä. Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on sanonut: ”Tosi opin ymmärtäminen muuttaa asenteita ja käyttäytymistä. Evankeliumin oppien tutkiminen parantaa käyttäytymistä nopeammin kuin käyttäytymisen tutkiminen.”5
Parannuksen oppi sopii erityisen hyvin vihan syntiin; se voi tuoda sovituksen parantavan voiman elämäämme. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Te voitte muuttaa kaiken, minkä haluatte muuttaa, ja te pystytte siihen hyvin nopeasti. Toinen Saatanan valhe on se, että parannuksen tekeminen vie vuosia ja taas vuosia ja ikuisuuksia. Parannuksen tekeminen ei vie sen enempää aikaa kuin se, että sanotte: ’Minä aion muuttua’, ja tarkoitatte sitä. Tietenkin on ongelmia, jotka on ratkaistava, ja rikkomus on hyvitettävä. Teidän täytyy ehkä viettää – ja on tosiaan syytäkin viettää – koko loppuikänne osoittaen parannuksenne aitoutta pysymällä siinä. Mutta muutos, kasvu, uudistuminen ja parannus voi tapahtua teidän kohdallanne yhtä äkillisesti kuin se tapahtui Alman ja Moosian poikien kohdalla.”6
Puhuessaan vihastumisen hallitsemisesta presidentti Hinckley on opettanut: ”Kuka voi laskea vihaisena lausuttujen kovien ja ilkeitten sanojen synnyttämät haavat ja kertoa niiden syvyyden ja tuskan? Kuinka säälittävä onkaan mies, joka on voimakas monin tavoin mutta joka menettää itsehillintänsä, kun jokin pieni seikka, tavallisesti hyvin mitätön, häiritsee hänen rauhaansa. Jokaisessa avioliitossa on tietenkin ajoittain mielipide-eroja. Mutta en löydä mitään puolusteluja sille, että menettää malttinsa pienimmästäkin ärsykkeestä. – –
Äkkipikaisuus on kauhistuttava ja tuhoisa piirre. Onnettominta siinä on se, ettei se saa mitään hyvää aikaan: se vain ruokkii pahaa vastenmielisyydellä ja kapinoimisella ja tuskalla. Kaikille miehille ja pojille, jotka kuulevat ääneni ja joilla on vaikeuksia hillitä kieltään, ehdotan, että anotte Herralta voimaa voittaa heikkoutenne, että pyydätte anteeksi niiltä, joita olette loukanneet, ja että löydätte itsestänne sen voiman, jolla pystytte hillitsemään kielenne.”7
Nuoret ihmiset ovat tarkkanäköisiä, ja heidän vanhempiensa esimerkki vaikuttaa heihin voimakkaasti. Kehittykäämme Jumalan miehiksi ja naisiksi, jotka hallitsevat mielensä, ja olkaamme sellaisia, jotta kotimme voi olla tulvillaan rauhaa ja rakkautta. Tärkein vanhemmuuteen liittyvä näkökulma on se, että avioparilla on hyvä avioliitto ja he antavat lapsilleen esimerkin rakkaudesta ja kärsivällisyydestä. Äkkipikaisuuden hallitseminen tuo tulosta nyt ja tulevina vuosina lasten luodessa oman kodin ja perheen.