Tulkaa Siioniin
Pyrkikäämme rakentamaan Siionia perheissämme ja vaarnoissamme ja piireissämme ykseydellä, jumalisuudella ja rakkaudella.
Profeetta Joseph Smith sanoi: ”Siionin rakentaminen on asia, josta Jumalan kansa on kaikkina aikoina ollut kiinnostunut. Se on aihe, jota profeetat, papit ja kuninkaat ovat käsitelleet erityisen mielellään. Iloisen odotuksen vallassa he ovat odottaneet aikaa, jota me elämme, ja taivaallisen, riemullisen odotuksen sytyttäminä he ovat laulaneet ja kirjoittaneet ja profetoineet tästä meidän ajastamme, mutta he ovat kuolleet sitä näkemättä. Me olemme se otollinen kansa, jonka Jumala on valinnut tuomaan esiin myöhempien aikojen kirkkauden. Meidän osaksemme on annettu nähdä myöhempien aikojen kirkkaus ja olla mukana ja avuksi sen edistämisessä.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith [Melkisedekin pappeuden ja Apuyhdistyksen oppikurssi], 2007, s. 192.)
Siion on sekä paikka että kansa. Siion oli nimi, joka annettiin muinaiselle Henokin kaupungille vedenpaisumusta edeltäneenä aikana. ”Ja hänen aikanansa tapahtui, että hän rakensi kaupungin, jota kutsuttiin Pyhyyden kaupungiksi eli Siioniksi” (Moos. 7:19). Tämä Siion kesti noin 365 vuotta (ks. Moos. 7:68). Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan: ”Ja Henok sekä koko hänen kansansa vaelsivat Jumalan kanssa, ja hän asui Siionin keskellä; ja tapahtui, ettei Siionia ollut, sillä Jumala otti sen ylös omaan huomaansa; ja siitä lähtien sanottiin: Siion on kadonnut” (Moos. 7:69). Myöhemmin Jerusalemia ja sen temppeliä kutsuttiin Siionin vuoreksi, ja pyhissä kirjoituksissa profetoidaan tulevasta Uudesta-Jerusalemista, jossa Kristus hallitsee Siionin Kuninkaana, ”ja maa saa levätä tuhannen vuoden ajan” (Moos. 7:64; ks. myös jae 53).
Herra kutsui Henokin kansaa Siioniksi, ”koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se asui vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut köyhiä” (Moos. 7:18). Toisaalla Hän sanoi: ”Sillä tämä on Siion: puhdassydämiset” (OL 97:21).
Siionin vastakohta ja vastustaja on Babylon. Babylonin kaupunki oli alun perin Baabel, kuuluisa Baabelin tornista, ja myöhemmin siitä tuli Babylonian valtakunnan pääkaupunki. Sen tärkein rakennus oli Belin eli Baalin temppeli sen epäjumalan mukaan, josta Vanhan testamentin profeetat puhuivat ”häpeänä” sen palvelukseen liittyneiden seksuaalisten perversioiden vuoksi. (Ks. Pyhien kirjoitusten opas, hakusanat ”Baal” ja ”Babylon”, s. 18.) Sen maailmallisuus, sen pahuuden palvonta ja Juudan pakkosiirtolaisuus siellä vuonna 587 eKr. tapahtuneen valloituksen jälkeen tekevät kaikki yhdessä Babylonista turmeltuneiden yhteiskuntien ja hengellisen orjuuden vertauskuvan.
Tätä taustaa vasten Herra sanoi kirkkonsa jäsenille: ”Lähtekää Babylonista; kokoontukaa kansakuntien joukosta, neljältä ilmansuunnalta, taivaan kaikista ääristä” (OL 133:7). Hän vaati, että Hänen kirkkonsa vanhimpia lähetetään kautta maailman toteuttamaan tämä kokoaminen aloittaen työn, joka jatkuu täydellä voimallaan tänä päivänä. ”Ja katsokaa ja nähkää, tämä on heidän huutonsa ja Herran ääni kaikille ihmisille: Lähtekää Siionin maahan, jotta minun kansani rajat laajenisivat ja Siionin vaarnat vahvistuisivat ja jotta Siion levittäytyisi ympäröiville seuduille” (OL 133:9).
Ja niin nykyään Herran kansaa kootaan ”kansakuntien joukosta”, kun he kokoontuvat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon seurakuntiin ja vaarnoihin, joita on siellä täällä kautta kansakuntien. Nefi näki, että nämä ”valtapiirit” olisivat vähäiset mutta että Herran voima laskeutuisi ”Karitsan kirkon pyhien päälle – –, joka oli hajotettu kaikkialle maan päällä; ja heidät varustettiin vanhurskaudella” (ks. 1. Nefi 14:12–14).
Herra kutsuu meitä olemaan esimerkkeinä vanhurskaudesta opastaaksemme niitä, jotka etsivät Siionin turvaa ja siunauksia:
”Totisesti minä sanon teille kaikille: Nouskaa ja loistakaa, jotta valonne olisi viirinä kansakunnille ja jotta yhteen kokoontuminen Siionin maahan ja sen vaarnoihin olisi puolustukseksi ja suojaksi myrskyltä ja vihalta, kun sitä vuodatetaan laimentamattomana koko maan päälle” (OL 115:5–6).
Profeetta Joseph Smithin johdolla varhaiset kirkon jäsenet yrittivät perustaa Siionin keskuspaikan Missouriin, mutta he eivät täyttäneet vaatimuksia pyhän kaupungin rakentamiseksi. Herra selitti yhtä syistä heidän epäonnistumiseensa:
”Se ei ole oppinut olemaan kuuliainen sille, mitä minä vaadin sen käsistä, vaan on täynnä kaikenlaista pahuutta eikä anna omaisuudestaan kuten pyhille sopii, köyhille ja ahdistetuille keskuudessaan;
eikä ole yhtä sen ykseyden mukaan, jota selestisen valtakunnan laki vaatii” (OL 105:3–4).
”Heidän keskuudessaan oli epäsopua ja riitoja ja kateutta ja kiistoja ja himokkaita ja ahneita haluja; sen tähden he saastuttivat näillä perintöosansa” (OL 101:6).
Meidän ei pidä kuitenkaan tuomita näitä varhaisia pyhiä liian ankarasti vaan katsoa itseemme nähdäksemme, selviydymmekö me yhtään sen paremmin.
Siion on Siion sen kansalaisten luonteen, ominaisuuksien ja uskollisuuden vuoksi. Muistakaa, että ”Herra kutsui kansaansa Siioniksi, koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se asui vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut köyhiä” (Moos. 7:18). Jos aiomme perustaa Siionin koteihimme, seurakuntiimme ja vaarnoihimme, meidän on kohottava tälle tasolle. On välttämätöntä 1) yhdistyä niin, että meillä on yksi sydän ja yksi mieli, 2) tulla yksilöinä ja yhdessä pyhäksi kansaksi ja 3) pitää huolta köyhistä ja tarvitsevista niin tehokkaasti, että poistamme köyhyyden keskuudestamme. Emme voi odottaa näin tapahtuvan vasta sitten, kun Siion tulee – Siion tulee vasta sitten, kun näin tapahtuu.
Ykseys
Kun pohdimme ykseyttä, jota Siionin kukoistaminen edellyttää, meidän tulee kysyä itseltämme, olemmeko päässeet eroon epäsovusta, riidoista, kateudesta ja kiistoista (ks. OL 101:6). Olemmeko me yksilöinä ja kansana vapaita kiistoista ja riidoista ja tulleet yhdeksi ”sen ykseyden mukaan, jota selestisen valtakunnan laki vaatii” (OL 105:4)? Tälle ykseydelle on välttämätöntä, että annamme anteeksi toisille. Jeesus sanoi: ”Minä, Herra, annan anteeksi kenelle tahdon, mutta teiltä vaaditaan, että annatte anteeksi kaikille ihmisille” (OL 64:10).
Meistä tulee yhtä sydämeltä ja mieleltä, kun me yksilöinä asetamme Vapahtajan elämämme keskipisteeksi ja seuraamme niitä, joiden tehtäväksi Hän on antanut johtaa meitä. Me voimme olla yhtä presidentti Thomas S. Monsonin kanssa rakastamalla toisiamme ja pitämällä huolta toisistamme. Viime huhtikuun yleiskonferenssissa presidentti Monson puhui niille, jotka ovat loitontuneet kirkosta, ja meille kaikille sanoessaan: ”Syvällä meidän jokaisen sisimmässä on henki ja halu riisua pois vanha ihminen ja kohota todellisten mahdollisuuksiemme tasolle. Tässä hengessä esitämme jälleen sydämemme pohjasta saman kutsun: Tulkaa takaisin. Me lähestymme teitä Kristuksen puhtaassa rakkaudessa ja ilmaisemme halumme auttaa teitä ja toivottaa teidät tervetulleiksi täysivaltaisiksi jäseniksi. Me sanomme niille, joiden rohkeus on pettänyt tai joilla on vaikeuksia tai jotka ovat peloissaan: Antakaa meidän tukea teitä, rohkaista teitä ja tyynnyttää pelkonne.” (”Taaksepäin katsoen ja eteenpäin kulkien”, Liahona, toukokuu 2008, s. 90.)
Tämän vuoden heinäkuun lopussa kokoontui nuoria naimattomia aikuisia monista Itä-Euroopan maista konferenssiin Budapestin lähelle Unkariin. Tässä joukossa oli Moldovasta 20 nuorta miestä ja naista, joilta oli kulunut päiväkausia passien ja viisumeiden hankkimiseen ja yli 30 tunnin bussimatkaan perille. Konferenssiohjelmassa oli noin 15 työpajaa. Jokaisen tuli valita pari kolme, joihin hän halusi mieluiten osallistua. Sen sijaan että olisivat keskittyneet nimenomaan omiin kiinnostuksen kohteisiinsa nämä moldovalaiset nuoret aikuiset kokoontuivat yhteen ja sopivat, että jokaisessa työpajassa olisi ainakin yksi heidän ryhmästään tekemässä runsaasti muistiinpanoja. Sitten he kertoisivat oppimastaan toisilleen ja myöhemmin niille moldovalaisille nuorille aikuisille, jotka eivät päässeet mukaan. Yksinkertaisimmillaan tämä on esimerkki ykseydestä ja rakkaudesta toinen toistaan kohtaan, joka tuhansin eri tavoin kertautuneena tuo takaisin Siionin (ks. OL 113:8).
Pyhyys
Suuri osa siitä työstä, jota on tehtävä Siionin perustamiseksi, koostuu henkilökohtaisista pyrkimyksistämme tulla puhdassydämisiksi (ks. OL 97:21). ”Siionia [ei] voida rakentaa muuten kuin selestisen valtakunnan lain periaatteiden mukaan”, Herra sanoi, minä en voi ottaa sitä luokseni” (OL 105:5). Selestisen valtakunnan laki on tietenkin evankeliumin laki ja liitot, joihin sisältyy se, että muistamme aina Vapahtajan ja olemme sitoutuneet kuuliaisuuteen, uhraamiseen, pyhittämiseen ja uskollisuuteen.
Vapahtaja arvosteli joitakuita varhaisista pyhistä heidän himokkaista haluistaan (ks. OL 101:6; ks. myös OL 88:121). He olivat ihmisiä, jotka elivät maailmassa, jossa ei ollut televisiota, elokuvia, Internetiä, iPodia. Olemmeko me vapaita himokkaista haluista ja niihin liittyvästä pahuudesta maailmassa, joka on nykyisin tulvillaan seksipitoisia kuvia ja musiikkia? Meidän ei missään tapauksessa pidä venyttää säädyllisen pukeutumisen rajoja tai harjoittaa pornografian sijaismoraalittomuutta, vaan meidän tulee isota ja janota vanhurskautta. Siioniin tuloon ei riitä, että te ja minä olemme hieman vähemmän jumalattomia kuin muut. Meidän pitää tulla paitsi hyviksi niin myös pyhiksi miehiksi ja naisiksi. Vanhin Neal A. Maxwellin sanontaa muistaen perustakaamme lopullisesti asuinpaikkamme Siioniin ja luopukaamme kesämökistä Babylonissa (ks. Larry W. Gibbons, ”Päättäkää siis tämä sydämessänne”, Liahona, marraskuu 2006, s. 102).
Köyhistä huolehtiminen
Kautta historian Herra on arvioinut yhteiskuntia ja yksilöitä sen mukaan, kuinka hyvin ne pitävät huolta köyhistä. Hän on sanonut:
”Sillä maa on täysi, ja siinä on yllin kyllin; niin, minä valmistin kaiken ja olen antanut ihmislapsille tahdonvapauden.
Sen tähden, jos siis joku ottaa runsaudesta, jonka minä olen tehnyt, eikä anna osastaan minun evankeliumini lain mukaan köyhille ja tarvitseville, hän kohottaa katseensa jumalattomien kanssa helvetin piinassa.” (OL 104:17–18; ks. myös OL 56:16–17.)
Edelleen Hän julistaa: ”Ajallisissa asioissanne teidän kuitenkin tulee olla samanarvoisia, eikä sitä vastahakoisesti, muuten Hengen ilmoitusten runsaus evätään” (OL 70:14; ks. myös OL 49:20; 78:5–7).
Me hallitsemme varojemme ja resurssiemme käyttöä, mutta teemme Jumalalle tiliä tästä maallisten asioiden taloudenhoidostamme. On ilahduttavaa nähdä teidän anteliaisuutenne, kun annatte lahjoituksia paastouhreihin ja humanitaarisiin projekteihin. Vuosien varrella miljoonien kärsimys on lieventynyt ja lukemattomat muut ovat kyenneet auttamaan itseään pyhien anteliaisuuden ansiosta. Siitä huolimatta ollessamme Siionin asialla jokaisen meistä tulee rukoillen pohtia, teemmekö me sitä, mitä meidän pitäisi, ja kaiken, mitä meidän pitäisi Herran silmissä tehdä, köyhien ja tarvitsevien suhteen.
Koska monet meistä elävät yhteiskunnassa, joka palvoo omaisuutta ja nautintoja, voisimme kysyä itseltämme, pysymmekö erossa ahneudesta ja himosta hankkia yhä enemmän tämän maailman tavaraa. Materialismi on vain jälleen yksi Babylonille tyypillisistä epäjumalanpalveluksen ja ylpeyden ilmenemismuodoista. Ehkäpä me voimme oppia olemaan tyytyväisiä siihen, mikä riittää tarpeisiimme.
Apostoli Paavali varoitti Timoteusta ihmisistä, jotka ”pitävät uskontoa vain tulolähteenä” (1. Tim. 6:5).
Hän sanoi: ”Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois.
Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” (1. Tim. 6:7–8.)
Suuressa osassa maailmaa olemme menossa kohti epävakaita taloudellisia aikoja. Pitäkäämme huolta toisistamme niin hyvin kuin voimme. Muistan kertomuksen vietnamilaisesta perheestä, joka pakeni Saigonista vuonna 1975 ja päätyi asumaan pieneen asuntovaunuun Provoon Utahissa. Veli Johnson, joka asui lähellä suuren perheensä kanssa, sai kotiopetusparikseen tähän pakolaisperheeseen kuuluvan nuoren miehen. Poika kertoi seuraavaa:
”Eräänä päivänä veli Johnson huomasi, ettei perheellämme ollut keittiön pöytää. Seuraavana päivänä hän ilmestyi tuomaan oudon näköistä mutta hyvin käytännöllistä pöytää, joka sopi mukavasti asuntovaunun seinän viereen vastapäätä keittiön tiskiallasta ja -pöytää. Sanon pöytää oudonnäköiseksi, koska kaksi sen jalkaa sopi malliltaan pöytälevyyn mutta kaksi ei. Ja kuluneen pöytälevyn reunasta törrötti muutamia pieniä puutappeja.
Pian käytimme tuota ainutlaatuista pöytää päivittäin ruoanvalmistukseen ja joidenkin pikaisten aterioiden nauttimiseen. Söimme yhä perheateriat lattialla istuen – – aitoon vietnamilaiseen tapaan.
Eräänä iltana seisoin veli Johnsonin etuoven sisäpuolella odottaessani häntä ennen kotiopetukselle lähtöä. Vieressä olevassa keittiössä – näin yllätyksekseni – oli pöytä, joka oli lähestulkoon identtinen sen kanssa, jonka he olivat antaneet perheelleni. Ainoa ero oli, että kun meidän pöydässämme oli puutappeja, Johnsonin pöydässä oli reikiä! Silloin tajusin, että nähtyään tarpeemme tuo armelias mies oli sahannut keittiönpöytänsä kahtia ja tehnyt kumpaankin puoleen kaksi uutta jalkaa.
Oli ilmeistä, ettei Johnsonin perhe voinut mahtua tuon pienen huonekalun ympärille – he eivät luultavasti mahtuneet sen ympärille mukavasti edes silloin, kun se oli kokonainen. – –
Koko elämäni ajan tuo ystävällinen teko on muistuttanut voimallisesti todellisesta antamisesta.” (Ks. Beth Ellis Le Son Quang Len kertoman mukaan, ”Kaksi samanlaista pöytää”, Liahona, heinäkuu 2004, s. 45–46.)
Profeetta Joseph Smith sanoi: ”Siionin vahvistamisen pitäisi olla meidän tärkeimpänä tavoitteenamme” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 193). Pyrkikäämme rakentamaan Siionia perheissämme ja vaarnoissamme ja piireissämme ykseydellä, jumalisuudella ja rakkaudella valmistautuen siihen suureen päivään, jolloin Siion, Uusi-Jerusalem, nousee. Laulumme sanoin:
Israel, Israel, Luoja kutsuu,
Kutsuu maasta murheiden.
Suuri Babylon jo sortuu.
Luoja murtaa tornit sen. – –
Saavu Siioniin, oi saavu.
Riemun tarjoo muurit sen. – –
Saavu Siioniin, oi saavu.
Ilmestyvä Herra on.
(”Israel, Israel, Luoja kutsuu”, MAP-lauluja, 6.)
Todistan Jeesuksesta Kristuksesta, Siionin Kuninkaasta, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.