Kunnioittakaa pappeutta ja käyttäkää sitä hyvin
Täydellinen roolimalli pyhän pappeuden käyttämisestä on meille Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hänen palveluksensa oli rakastavaa ja myötätuntoista.
Rakkaat veljeni, olemme kokoontuneet kautta maailman Jumalan pyhän pappeuden ihmeellisenä veljeskuntana. Kuinka siunattuja me olemmekaan saadessamme kuulua niiden hyvin harvojen miesten joukkoon maan päällä, joille on uskottu valtuus toimia Vapahtajan nimessä muiden siunaukseksi käyttämällä Hänen pappeuttaan vanhurskaasti.
Monikohan meistä, veljet, mahtaa vakavasti pohtia sen mittaamatonta arvoa, että meillä on Aaronin pappeus ja Melkisedekin pappeus. Kun otamme huomioon sen, kuinka harvat maan päällä eläneet miehet ovat saaneet pappeuden ja kuinka Jeesus Kristus on valtuuttanut heidät toimimaan Hänen nimessään, meidän pitäisi tuntea syvää nöyryyttä ja syvällistä kiitollisuutta siitä pappeudesta, joka meillä on.
Pappeus on valtuus toimia Jumalan nimessä. Tuo valtuus on välttämätön Hänen työnsä täyttämiseksi maan päällä. Se pappeus, joka meillä on, on ihmisille annettu osa Jumalan iankaikkista valtuutta. Kun olemme vilpittömiä ja uskollisia, pappeuteen asettamisemme tulee olemaan iankaikkinen.
Mutta ei pelkkä pappeuden antaminen itsessään suo virkaan kuuluvaa voimaa. Se, missä määrin voimme käyttää pappeuden voimaa, riippuu henkilökohtaisesta kelvollisuudesta, uskosta Herraan Jeesukseen Kristukseen ja kuuliaisuudesta Hänen käskyilleen. Kun meillä on varmana perustana evankeliumin tuntemus, kykymme käyttää pappeutta kelvollisesti lisääntyy suuresti.
Täydellinen roolimalli pyhän pappeuden käyttämisestä on meille Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hänen palveluksensa oli rakastavaa ja myötätuntoista. Hänen elämänsä oli verraton esimerkki nöyryydestä ja voimasta. Pappeuden käytön suurimmat siunaukset tulevat nöyrästä ja epäitsekkäästä muiden palvelemisesta. Noudattamalla Hänen esimerkkiään uskollisina, kuuliaisina pappeudenhaltijoina me voimme saada käyttöömme suuren voiman. Tarvittaessa voimme käyttää parantamisen, siunaamisen, lohduttamisen ja neuvomisen voimaa, kun Hengen hiljaisia kuiskauksia noudatetaan uskollisesti.
Pyydän teitä kuvittelemaan muutaman hetken, että te ja minä olemme yksin hiljaisessa paikassa, missä ilmapiiri sallii Pyhän Hengen ohjauksen. Jotkut teistä osallistuvat aika ajoin henkilökohtaisiin kelvollisuuspuhutteluihin, kun taas toisilla on tehtäviä, joissa niin tapahtuu harvoin. Kuvitelkaa muutaman minuutin ajan, että teillä ja minulla on kahdenkeskinen pappeuspuhuttelu.
Kun keskustelemme näinä hetkinä yhdessä, pyydän teitä pohtimaan henkilökohtaista kelvollisuuttanne käyttää sitä pyhää valtuutta, joka teillä on. Pyydän teitä miettimään myös sitä, kuinka johdonmukaisesti käytätte pappeuttanne muiden siunaukseksi. Tarkoituksenani ei ole kritisoida vaan auttaa teitä lisäämään niitä hyötyjä, joita tulee siitä, että käytätte pappeutta.
Ovatko yksityiset, henkilökohtaiset ajatuksenne Pyhän Hengen opastusta edistäviä, vai kaipaisivatko ne suursiivousta? Ravitsetteko mieltänne ylentävällä aineistolla, vai oletteko langenneet pornografisen kirjallisuuden tai Internet-sivujen houkutuksiin? Vältättekö tunnollisesti sellaisten piristeiden ja aineiden käyttöä, jotka ovat ristiriidassa viisauden sanan tarkoituksen kanssa, vai oletteko järkeilemällä suoneet itsellenne poikkeuksia? Oletteko erittäin varovaisia sen suhteen, mitä päästätte mieleenne silmienne ja korvienne kautta, niin että se on varmasti tervehenkistä ja ylentävää?
Jos olette eronneet, huolehditteko omien lastenne todellisista taloudellisista tarpeista ettekä pelkästään lain edellyttämistä vähimmäisvaatimuksista?
Jos olette naimisissa, oletteko uskollisia vaimollenne mieleltänne yhtä hyvin kuin fyysisestikin? Oletteko uskollisia avioliittonne liitoille, niin että ette milloinkaan ryhdy toisen naisen kanssa sellaiseen keskusteluun, jota ette haluaisi vaimonne vahingossa kuulevan? Oletteko ystävällisiä omaa vaimoanne ja lapsianne kohtaan ja tuetteko heitä? Autatteko vaimoanne tekemällä kotiaskareita? Johdatteko sellaisia perheen toimintoja kuin pyhien kirjoitusten tutkiminen, perherukous ja perheilta, vai täyttääkö vaimonne aukon, jonka huomion puutteenne jättää kotiinne? Kerrotteko hänelle, että rakastatte häntä?
Jos joku teistä kiusaantuu minkä tahansa vastauksen kohdalla, jonka olette mielessänne antaneet esittämiini kysymyksiin, ryhtykää korjaaviin toimiin nyt. Jos on kelvollisuuskysymyksiä, kaikella sydämeni lempeydellä kannustan teitä puhumaan piispallenne tai vaarnanne johtokunnan jäsenelle nyt. Tarvitsette apua. Ne asiat, jotka vaivaavat teitä, eivät parane itsestään. Ilman huomiota ne todennäköisesti vain pahenevat. Teidän saattaa olla vaikea puhua pappeusjohtajanne kanssa, mutta kehotan teitä tekemään niin nyt omaksi hyväksenne ja rakkaidenne hyväksi.
Veljet, puhun nyt siitä, kuinka pappeutta tulisi käyttää muiden, etenkin taivaallisen Isän tyttärien, elämän siunaamiseksi.
Perhejulistuksessa sanotaan, että aviomiehen ja vaimon tulee olla yhdenvertaisia kumppaneita. Olen varma, että jokainen vaimo kirkossa pitäisi sellaisesta ja kannattaisi sitä. Se, tapahtuuko niin vai ei, riippuu aviomiehestä. Monet aviomiehet pitävät kumppaniaan yhdenvertaisena molempien hyväksi ja lastensa siunaukseksi. Monet eivät kuitenkaan pidä. Kehotan jokaista miestä, joka on haluton kehittämään yhdenvertaista kumppanuutta vaimonsa kanssa, olemaan kuuliainen Herran innoittamalle neuvolle ja tekemään niin. Yhdenvertainen kumppanuus tuottaa suurimman hyödyn, kun sekä aviomies että vaimo etsivät Herran tahtoa tehdessään tärkeitä itseään ja perhettään koskevia päätöksiä.
Olkaa herkkiä kuulemaan Hengen kuiskauksia käyttäessänne tuota suurenmoista etuoikeutta toimia Herran nimessä pappeutenne kautta. Olkaa tietoisempia siitä, kuinka voitte käyttää paremmin pappeuden voimaa niiden elämässä, joita rakastatte ja palvelette. Ajattelen erityisesti sellaisia henkilöitä kuin avun tarpeessa oleva leski, joka todennäköisesti hyötyisi ymmärtäväisen, myötätuntoisen pappeudenhaltijan avusta. Monet sellaiset henkilöt eivät milloinkaan pyydä apua. Olkaa selvillä niistä moninaisista haasteista, joissa voisitte auttaa häntä selviytymään kodissaan, kuten ahdistuksen helpottaminen innoitetun pappeuden siunauksen kautta tai pienten korjausten tarve kotona.
Osoittakaa piispana hienotunteisuutta ja huomaavaisuutta sisaria kohtaan, jotka palvelevat seurakuntaneuvostossanne. He voivat huomata sellaisten seurakuntaanne kuuluvien naisten tarpeita, joiden siunauksena ei ole pappeutta kotona. Apuyhdistys voi kotikäynnillä huomata tarpeita ja suositella teille ratkaisuja. Apuyhdistyksen piirin ulkopuolella olevissa asioissa voitte kääntyä vanhinten koorumin tai ylipappien ryhmän puoleen antaaksenne apua tarpeen mukaan.
Kun piispana neuvottelette aviomiehen ja vaimon kanssa, joilla on aviollisia vaikeuksia, uskotteko yhtä paljon vaimon kuin miehenkin puheisiin? Matkustaessani kautta maailman olen huomannut, että joitakuita naisia kohdellaan epäoikeudenmukaisesti sikäli, että pappeusjohtajalla on taipumus uskoa enemmän taivaallisen Isämme poikaa kuin tytärtä. Sellaista epätasapainoa ei yksinkertaisesti saa milloinkaan ilmetä.
Saavatko naimattomat sisaret perheseurakunnissa ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota? Onko heillä tilaisuuksia palvella merkittävissä tehtävissä, joissa he tuntevat itsensä tervetulleiksi ja tarpeellisiksi? Saavatko he tarvittavaa pappeuden tukea?
Pappeuden valtuuden tarkoituksena on antaa, palvella, nostaa, innoittaa – ei käyttää epävanhurskasta valtaa tai pakkoa. Joissakin kulttuureissa miehen rooliin kuuluu hallita, päättää ja määrätä kaikista perheen asioista. Se ei ole Herran tapa. Joissakin paikoissa mies melkein omistaa vaimonsa, ikään kuin tämä olisi hänen henkilökohtaista omaisuuttansa. Se on julma, vahingollinen, väärä näkemys avioliitosta; sitä levittää Lusifer, ja kaikkien pappeudenhaltijoiden täytyy torjua se. Se perustuu sellaiseen väärään lähtökohtaan, että mies on jotenkin naista ylempi. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Pyhät kirjoitukset vahvistavat, että taivaallinen Isä säästi suurimman, loistavimman, korkeimman luomistekonsa, naisen, viimeiseksi. Vasta kun kaikki muu oli valmista, luotiin nainen. Vasta sitten työ julistettiin valmiiksi ja hyväksi.
Presidentti Hinckley on sanonut meidän vaimoistamme, äideistämme, isoäideistämme ja sisaristamme ja muista elämämme tärkeistä naisista: ”Kaikkivaltiaan kaikkien luomusten joukossa ei ole mitään kauniimpaa ja innoittavampaa kuin ihastuttava Jumalan tytär, joka vaeltaa hyveellisesti ymmärtäen, miksi hänen tulee tehdä niin, joka kunnioittaa ruumistaan pyhänä ja jumalallisena, joka kehittää mieltään ja avartaa jatkuvasti ymmärrystään ja joka ravitsee henkeään iankaikkisella totuudella.”1
Jumalallisen tarkoituksen vuoksi nainen on perusolemukseltaan monin tavoin erilainen kuin mies.2 Hän on myötätuntoinen ja tavoittelee muiden lähellään olevien parasta. Tuo myötätuntoisuus voi kuitenkin käydä ylivoimaiseksi naisille, jotka näkevät työtä paljon enemmän kuin he mitenkään voivat tehdä edes Herran avulla. Jotkut lannistuvat, koska heistä tuntuu, etteivät he tee kaikkea, mitä heidän pitäisi. Luulen, että monet kelvolliset, tarmokkaat, omistautuneet kirkkoon kuuluvat naiset tuntevat niin.
Ilmaiskaa sen tähden, aviomiehet tai pojat, kiitollisuutta siitä, mitä vaimonne ja äitinne tekevät hyväksenne. Ilmaiskaa rakkautenne ja kiitollisuutenne usein. Se tekee elämästä paljon antoisampaa, miellyttävämpää ja merkityksellisempää monille taivaallisen Isän tyttärille, jotka harvoin kuulevat kaunista sanaa ja kiitosta kaikesta siitä, mitä he tekevät. Kun te aviomiehet tunnette, että vaimonne kaipaa mielialan kohotusta, pitäkää häntä sylissänne ja sanokaa hänelle, kuinka paljon rakastatte häntä. Olkoon jokainen meistä aina hellä ja arvostava niitä erityisiä naisia kohtaan, jotka rikastavat elämäämme.
Jonkin asian todellista arvoa ei useinkaan huomata, ennen kuin se otetaan meiltä pois. Ajatelkaapa esimerkiksi erästä miestä, joka rikkomuksen vuoksi oli menettänyt oikeuden käyttää pappeutta. Se palautettiin hänelle myöhemmin osana toimitusten palautusta, jonka hän sai täyden parannuksen kautta. Toimitusten palautuksen jälkeen käännyin hänen vaimonsa puoleen ja kysyin: ”Haluaisitko saada siunauksen?” Hän vastasi innokkaan myönteisesti. Sitten katsoin aviomiestä, joka saattoi nyt käyttää pappeuttaan, ja kysyin: ”Haluaisitko antaa vaimollesi siunauksen?” Sanoin ei voida kuvata sellaisen kokemuksen syvällisiä tuntemuksia sekä sen luomia rakkauden, luottamuksen ja kiitollisuuden tunteita. Teidän ei pitäisi joutua menettämään pappeuttanne arvostaaksenne sitä täydemmin.
Tiedän sen äärettömän ilon ja onnen, joka tulee siitä, että rakastan, vaalin ja kunnioitan kallisarvoista vaimoani koko sydämestäni ja sielustani. Tuottakoon teidän pappeudenkäyttönne ja elämänne tärkeiden naisten kohtelu teille samaa tyydytystä.
Yhtenä Herran Jeesuksen Kristuksen viidestätoista maan päällä olevasta apostolista ilmaisen omat tunteeni pappeutta kohtaan sellaisina kuin ne on täydellisesti tavoitettu näissä presidentti Howard W. Hunterin sanoissa: ”Vapahtajamme erityisinä todistajina meille on annettu suunnaton tehtävä hoitaa Hänen kirkkonsa ja valtakuntansa asioita ja palvella Hänen tyttäriään ja poikiaan kaikkialla maan päällä. Koska meidät on kutsuttu todistamaan, johtamaan ja palvelemaan, meiltä edellytetään, että iästä, raihnaisuudesta, uupumuksesta ja riittämättömyyden tunteesta huolimatta me teemme Hänen meille antamaansa työtä viimeiseen hengenvetoomme saakka.”3
Jumala pitää meitä vastuussa siitä, kuinka me kohtelemme Hänen kallisarvoisia tyttäriään. Kohdelkaamme heitä siksi siten kuin Hän haluaa heitä kohdeltavan. Rukoilen, että Herra opastaa meitä olemaan innoitetumpia, herkempiä ja aikaansaavampia siinä pappeudessa, joka meillä on, etenkin Hänen tyttäriensä kanssa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.