Ei myöhään valvomista
Kun oli aika valmistua korkeakoulusta, huomasin evankeliumin periaatteiden olleen siunaukseksi maallisessa – ja myös hengellisessä – elämässäni.
Jopa ollessani nuori nainen useimmat tehtävistäni kirkossa olivat lasten opettamista Alkeisyhdistyksessä, ja se vaikutti päätökseeni suorittaa tutkinto alkuopetuksessa. Pääaineen valinta ei ollut kuitenkaan ainoa asia, jolla kirkon opetukset vaikuttivat opiskeluuni. Se kävi hyvin selväksi, kun valmistauduin päättämään opintoni.
Viimeinen projekti, josta minun oli suoriuduttava, oli lopputyö, jota puolustaisin suullisessa tentissä kolmen arvostelijan edessä. Arvostelijat olivat opettajia, jotka olivat olleet kurssiemme vetäjinä.
Kun lopputyöni oli viimein valmis, vietin osan suullista tenttiä edeltävästä illasta poikaystäväni perheen seurassa. Kun lähdin kotiin, poikaystäväni äiti sanoi toivovansa, että kaikki menisi hyvin, ja lainasi kohtaa: ”Jos te olette valmiita, te ette pelkää” (OL 38:30).
Seuraava päivä koitti. Mielessäni kävi kymmeniä muistoja. Muistin, kuinka olin päättänyt lähteä kotikaupungistani jatkamaan opintojani; muistin kaikki uhraukset, joita perheeni oli tehnyt rahoittaakseen opintoni. En voinut tuottaa heille pettymystä. Viimeisen tenttini oli pakko sujua hyvin.
Myös luokkatoverini odottelivat omaa tenttivuoroaan. Me kaikki olimme huolissamme kysymyksistä, joita arvostelijat saattaisivat esittää, mutta tunsin oloni varmaksi, koska olin rukoillut apua ja koska tiesin, että Jumala tiesi, miten paljon olin nähnyt vaivaa lopputyöni kokoamiseen, tutkimiseen ja kirjoittamiseen.
Vuoroni tuli. Esiteltyäni lopputyöni raadille aloin vastata kysymyksiin. Esitettyään useita kysymyksiä aiheesta, jota olin käsitellyt, yksi arvostelijoista kysyi: ”Kuinka paljon työtä teit lopputyösi eteen?”
”Todella paljon”, minä vastasin. ”Annoin sille kaikkeni, koska halusin sen tuovan esiin uusia ajatuksia.”
”Valvoit siis yömyöhään?”
”Ei, yleensä en valvo yömyöhään tekemässä opiskelutehtäviä”, sanoin. ”Järjestän päiväni niin, että saan kaiken tehdyksi.”
Arvostelijoiden kasvoilla näkyi selvästi hämmästystä. Sama arvostelija huomautti: ”Minusta on outoa, että myönnät, ettet ole valvonut myöhään. Tiedämme, että luokkatoverisi ovat tehneet niin monena yönä peräkkäin.”
Toinen arvostelijoista sanoi: ”Saanen kertoa teille tästä opiskelijasta. Hänellä on aikaa kaikkeen. Voin sanoa niin, koska tunnen hänet. Hänellä on aikaa opiskeluun, ystävilleen ja perheelleen ja hän käy jopa kirkossa.”
”Niinkö?” toinen arvostelijoista yllättyi jälleen. ”Missä kirkossa sinä käyt?”
”Minä olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen.”
”Aivan, tiedänkin, mikä kirkko se on”, arvostelija sanoi.
”Ja meitä opetetaan menemään varhain nukkumaan, niin että voimme olla seuraavana päivänä virkeitä.”
Tuntui levolliselta ja turvalliselta puhua evankeliumista, vaikka olinkin yllättynyt siitä, että minulta kysyttiin uskonasioita ammattiasioita koskevassa tentissä.
”Lopputyösi on kirjoitettu hyvin vakuuttavasti. Se on erinomainen. Sekin kai johtuu tavoista, joita kirkkosi on sinuun juurruttanut.”
”Kyllä”, vastasin. ”Minulle on opetettu kirkossa, kuinka lapsia opetetaan, ja se on todella auttanut minua opinnoissani.”
”Olet ollut kuin kala vedessä”, yksi arvostelijoista vitsaili. ”Toivomme, ettet lopeta kirkossa käymistä, koska olet paljosta velkaa arvoille, jotka olet omaksunut siellä.”
Pian minua pyydettiin poistumaan huoneesta, niin että arvostelijat voisivat tehdä päätöksen. Kahden minuutin kuluttua he kutsuivat minut takaisin sisään.
”Meidän ei ollut vaikeaa päästä yksimielisyyteen. Esimerkillisen käytöksesi, erinomaisten arvosanojesi ja tänään puolustamasi lopputyön valossa ratkaisumme on yksimielinen. Valmistut kunniamaininnoin. Onneksi olkoon!”
Kun kerroin perheelleni, he itkivät ilosta.
Todistan, että kun taivaallinen Isä antoi meille käskyn: ”Käykää vuoteeseenne aikaisin, että ette olisi väsyneitä; nouskaa varhain, jotta ruumiinne ja mielenne olisivat virkistyneitä” ( OL 88:124), Hän teki sen tarkoituksenaan siunata meitä. Olen kiitollinen Hänelle siitä, että Hän antaa evankeliumin tuoda meille onnea kaikilla elämämme alueilla.
Valokuvakuvitus Christina Smith