Profeetta Josephilta opittua
Sue Barrett, kirkon lehdet
Yksi suosikkiperheilloistamme oli se, jolloin näyttelimme Joseph Smithin kertomuksen ja ensimmäisen näyn. Kerroin kertomuksen, ja sitten lapsenlapseni näyttelivät sen esittäen saarnaajien ja Joseph Smithin osat. Piirsin paperipuita kuvaamaan lehtoa ja liimasin ne seinään yhteen huoneen nurkkaan, tein muutaman kyltin, joissa oli teksti ”Saarnaaja” saarnaajille, ja varasin tuolin ja Raamatun ”Josephille” tutkittavaksi.
Kukin saarnaajista sanoi Josephille: ”Minun kirkkoni on oikea. Liity minun kirkkooni, Joseph.” Ja Joseph vastasi: ”En tiedä” tai ”Minun pitää miettiä sitä”. Kun kaikki saarnaajat olivat puhuneet Josephille, hän istuutui tuoliin ja luki ääneen kohdan Jaak. 1:5. Sitten hän meni ”lehtoon” ja polvistui rukoilemaan. Kukaan ei näytellyt taivaallista Isää eikä Jeesusta Kristusta, ja me olimme kaikki kunnioittavia, kun kukin ”Joseph” meni lehtoon rukoilemaan. Jokainen lapsi sai vuorollaan olla saarnaaja ja Joseph.
Sitten puhuimme siitä, mitä Joseph Smith sai tietää ensimmäisessä näyssä, kuinka me saamme vastauksia rukouksiimme, vaikka emme näekään näkyjä, ja kuinka pyhät kirjoitukset voivat ohjata meitä.