Kunnes taasen kohdataan
Edessäpäin on jatkuvasti hyviä asioita
Minä, jonka tapana on harmitella, kun nykyhetki vaipuu niin nopeasti menneisyyteen, olin kiitollinen saamastani muistutuksesta, joka kehotti yksinkertaisesti nauttimaan käsillä olevasta hetkestä ja katsomaan kohti tulevaa.
Oli aivan tavallinen perjantai-ilta. Lähimmät ystäväni ja minä olimme katsoneet erään elokuvan ja istuskelimme nyt asunnossani välillä hiljaa jutellen ja välillä taas äänekkäästi nauraen. Huoneessa vallitsi aidon tyytyväinen ilmapiiri, enkä voinut mitään sille, että hymy karehti kasvoillani, kun vaihdoimme ajatuksia ja juttelimme. Jotkut paikalla olleista olin tavannut vasta kuukausi aikaisemmin; jotkut olin tuntenut koko 25-vuotisen elämäni ajan.
Yhdessä vaiheessa eräs näistä pitkäaikaisista ystävistä ja minä aloimme jakaa muistoja joistakin yliopistoajan kavereistamme muutamia vuosia aiemmin. Siinä jutellessamme mietin, kuinka kaipasinkaan näitä ystäviä, kuinka hauskaa meillä oli ollut ja kuinka läheisiä olimme olleet. Nyt olimme valmistuneet ja siirtyneet asumaan eri puolille maailmaa huomaten olevamme tilanteissa, joita emme olisi koskaan osanneet ennalta aavistaa. Huokaisin tuntien hetkellistä menetyksen tunnetta, sitten vilkaisin huoneessa nauravia kasvoja, joita sillä hetkellä oli ympärilläni, ja mieleeni tuli yhtäkkiä ajatus: edessäpäin on jatkuvasti hyviä asioita.
Se yksinkertainen ajatus oli minulle itse asiassa varsin syvällinen, varsinkin kun minun on aina ollut vaikea kohdata muutoksia ja epäröin päästää irti hyvistä asioista. Kaipaan mennyttä jo siinä vaiheessa, kun se on vielä nykyisyyttä, ja haluan kovasti nauttia täysin rinnoin niistä hetkistä, joissa tietoisesti ja päättäväisesti elän. Tiedän, milloin kohdallani on hyvä asia, ja haluan pitää siitä kiinni enkä päästää irti. Tämä rento ja onnellinen perjantai-ilta oli yksi sellainen hyvä hetki. Tavallisesti kun ymmärrän, kuinka hyvin jotkin asiat ovat, alan heti ajatella sitä, kuinka kaikki on katoavaa, ja että lopulta tämäkin katoaa ajan tai tilanteen edetessä.
Mutta sinä iltana sisäistä ikävää ei tullutkaan. Istuessani hiljaa rakkaiden ihmisten ympäröimänä tiesin, että vaikka joidenkin hyvien asioiden täytyy luontaisesti päättyä ja että tulevaisuudessa olisi epäilemättä monia vaikeita asioita, niin edessäpäin olisi jatkuvasti hyviä asioita. Ja niitä tulisikin aina – niin kauan kuin antaisin niiden tulla. Silloinkin kun minulle rakkaat ihmiset siirtyisivät eteenpäin, tyhjille paikoille tulisi uusia, ihania ihmisiä ja kokemuksia, joita en olisi koskaan edes kuvitellut.
Toisinaan on vaikea siirtyä eteenpäin, mutta meidän täytyy. Ja eteenpäin siirtyminen ei tarkoita ystävyyssuhteiden unohtamista, muistojen jättämistä haalistumaan. Se tarkoittaa sitä, että avaamme sydämemme vieläkin suuremmalle onnelle ja suuremmalle määrälle kokemuksia.
Muutama viikko sen perjantain jälkeen nuorten aikuisten seurakuntamme johtokunta vapautettiin. Kuten kuka tahansa, joka on pienestä seurakunnasta, voi luultavasti vahvistaa, oli vaikea ajatella, mitä tapahtuisi, kun nämä miehet ja naiset, joita olimme oppineet rakastamaan ja joihin olimme oppineet luottamaan, eivät olisi enää seurakunnassamme emmekä voisi enää turvautua heihin. Mutta suljin silmäni ja toistin mielessäni niitä sanoja, jotka olivat iskostuneet mieleeni sinä perjantaina: edessäpäin on jatkuvasti hyviä asioita. Sain lohtua ja olin valmis muutokseen.
Muutos on Herran tapa. Hän haluaa meidän olevan onnellisia ja edistyvän, olevan innokkaita siirtymään eteenpäin elämässämme. Elämä on matka, ja vaikka yhä nautimme nykyhetkestä ja valmistaudumme väistämättömiin haasteisiin, meidän täytyy kulkea eteenpäin, pysyä optimistisina, pitää sydämemme avoimena niille kokemuksille ja hyville asioille, joita epäilemättä on tulossa.
Valokuvakuvitus Matthew Reier