Kerro meille kirkostasi
Shauna Moore, Virginia, USA
Ollessani matkalla tapaamaan veljeäni istuin lentokoneen peräosassa, missä lentoemännät istuvat. Koneen peräosan kaksi istuinriviä ovat vastakkain.
Esittäydyin ympärilläni istuville ihmisille ja mainitsin sitten, että menisin käymään Brigham Youngin yliopistossa. Minua vastapäätä istuva mies kertoi, että hänen tyttärellään on hyvä ystävä, joka oli juuri lähtenyt kokoaikaiseen lähetystyöhön. Hänen tyttärensä tiesi kirkosta vähän, mutta hän itse ei tiennyt lähestulkoon mitään. Lentoemäntä julisti heti, ettei hän haluaisi kuulua ”siihen kirkkoon”, koska se oli naisia vastaan. Mies sanoi kuulleensa jotakin samankaltaista – että myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia naisia pidetään vähemmän tärkeinä kuin miehiä, että he eivät voi saada pappeutta tai johtaa kokouksia ja että kirkko on miesten johtama.
Sitten hän kääntyi minun puoleeni ja kysyi: ”Miten te suhtaudutte siihen?” Kaikki seitsemän ihmistä kääntyivät minuun päin odottavina.
Sydämeni alkoi hakata. Lapsena olin opetellut ulkoa uskonkappaleet juuri tällaista tilannetta varten, ja nuorena sekä nuorena aikuisena olin harjoitellut todistuksen lausumista Joseph Smithin näystä ja Mormonin kirjasta. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka pitäisi vastata miehen kysymykseen. Rukoilin mielessäni taivaallista Isää johdattamaan minua.
Sitten sanoin ensimmäiset sanat, jotka tulivat mieleeni: ”Te vain ette tiedä Apuyhdistyksestä.” Heidän kasvojensa ilmeet kertoivat, etteivät he tienneetkään.
”Pappeus toimii yhdessä naisten kanssa, jotka kuuluvat kaikki Apuyhdistykseen”, selitin. ”Meillä on nainen Apuyhdistyksen johtajana, ja hän johtaa naisten toimintoja kirkossa kautta maailman. Naisten vastuullisena tehtävänä on tuoda hellyyttä ja lähimmäisenrakkautta jäsenten elämään ja varsinkin oman perheen elämään.”
Ympärilläni olevat ihmiset kuuntelivat tarkasti.
”Me elämme kummallista aikaa, jolloin jotkut naiset haluavat naisten toimivan ja ajattelevan kuten miehet. Mutta me uskomme, että Jumala jakaa tehtäviä. Me odotamme naisten olevan johtajia naisten keskuudessa ja johtajakumppaneita omassa kodissaan. Miehet tukeutuvat vahvasti meihin saadakseen neuvoa näillä alueilla. Se on vanhurskas tasapaino. Sen ansiosta kirkkomme järjestöt ja kotimme menestyvät. Ja me todellakin uskomme, että Herran edessä ei ole miestä ilman naista eikä naista ilman miestä (ks. 1. Kor. 11:11). Me uskomme, että me emme ole kokonaisia ilman toinen toistamme. Me uskomme, ettei meitä ole luotu kilpailemaan toinen toisemme kanssa vaan täydentämään toinen toistamme.”
Tunsin itseni siunatuksi, kun olin lopettanut. Tiesin, että puhumani sanat olivat Hengen innoittamia. Jokainen näytti olevan tyytyväinen selitykseeni. Sitten mies sanoi: ”Kerro meille lisää kirkostasi.”
Sitten kahden seuraavan tunnin ajan minulla oli riemukas mahdollisuus kertoa palautuksesta, vastata kysymyksiin ja lausua todistukseni evankeliumista, jota rakastan.