Pukeuduin tanssiaisiin
Kuvitus Scott Greer
Tunsin kiusausta mennä joukon mukana, mutta sitten käsitin, että minun piti sen sijaan olla esimerkkinä.
Kun olin teini-ikäinen, evankeliumin mukaan eläminen oli joskus vaikeaa. Kotipaikkakunnallamme ei asunut monia kirkon jäseniä, ja ystäväni, jotka eivät olleet kirkon jäseniä, toisinaan vaikeuttivat pysymistäni oikeilla raiteilla.
”Sinun pitäisi käyttää tätä, se toisi esiin silmiesi värin”, yksi ystävistäni sanoi minulle ennen tanssiaisia. Hän näytti mekkoa, jonka hän aikoi antaa minulle lainaksi, mutta siinä ei ollut hihoja. Päätin käyttää mekkoa boleron kanssa.
Kun menin tansseihin, kenelläkään muulla ei ollut hihallista mekkoa, ja tunsin erottuvani joukosta. Kun minulle alkoi tulla liian kuuma, ystäväni sanoivat minulle, että minun pitäisi vain riisua bolero ja että näyttäisin joka tapauksessa paremmalta.
Juuri kun olin hyväksymäisilläni sen, että boleron riisuminen olisi perusteltua, muistin patriarkallisen siunaukseni. Siunauksessani minulle sanottiin, että minulla olisi monia kiusauksia ja jos lankeaisin, monet henkilöt seuraisivat minua. Silloin käsitin, että minun täytyi pysyä oikeilla raiteilla – ei vain itseni vuoksi vaan myös muiden vuoksi, jotka katsoivat minusta mallia. Päätin pitää boleron ylläni.
Joskus minua on pilkattu sen vuoksi, etten ole tehnyt sitä, mitä kaikki muut ovat tehneet, mutta olen pysynyt vahvana ja minua on siunattu sen ansiosta. Olen myöhemmin saanut tietää, että monet ihmiset ovat katsoneet minusta mallia. Jotkut ystävistäni ovat jopa kertoneet, että he ovat kunnioittaneet minua sen vuoksi, että olen noudattanut tasovaatimuksiani. He ovat pyytäneet anteeksi sitä, että he lukiossa hankaloittivat tilannettani, kun en tehnyt sitä, mitä kaikki muut tekivät.
Koska olen noudattanut kirkon tasovaatimuksia ja pyrkinyt olemaan hyvänä esimerkkinä, olen saanut osakseni lähetystyökokemuksia ja olen voinut opettaa evankeliumia muille. En olisi pystynyt vaikuttamaan muihin, ellen olisi pysynyt oikeilla raiteilla.