Auta nuoria saamaan hengellisiä kokemuksia

Melissa Merrill

kirkon lehdet

Kukaan ei voi pakottaa nuoria saamaan hengellisiä kokemuksia, mutta kuten nämä vanhemmat ja johtohenkilöt ovat huomanneet, on paljon keinoja edistää kokemuksia, jotka johtavat kääntymykseen.

Kun Vjatšeslav ja Zoja Gulko Ukrainassa alkoivat tutkia kirkkoa, heidän 13-vuotias tyttärensä Kira ei ollut innoissaan. Hän kieltäytyi osallistumasta lähetystyökeskusteluihin, ja kun hän tiesi vanhimpien olevan tulossa heidän kotiinsa, hän ”mielenosoituksellisesti sulki huoneensa oven”, hänen äitinsä muistelee.

Veli ja sisar Gulko, jotka päättivät liittyä kirkkoon, arvelivat, että jos he vain pystyisivät tarjoamaan Kiralle mahdollisuuden tuntea Hengen vaikutusta, hänen sydämensä voisi tuntea liikutusta. Koska sisar Gulkon oma todistus oli saanut alkunsa silloin kun hän osallistui erään toisen henkilön kastetilaisuuteen, hän pyysi Kiraa tulemaan omaan kastetilaisuuteensa – vain auttamaan häntä pukeutumaan kasteen jälkeen kuiviin vaatteisiin. Sisar Gulkon yllätykseksi Kira suostui.

”Se tapahtui!” Sisar Gulko muistelee. ”Taivaallinen Isä toimi hyvin ihmeellisellä tavalla.” Kira todellakin tunsi Hengen, ja viikko vanhempiensa kastetilaisuuden jälkeen hän suostui tapaamaan lähetyssaarnaajat. Hän alkoi lukea Mormonin kirjaa. Muutaman viikon kuluttua sisar Gulko huomasi pienen paperin roikkuvan Kiran kirjoituspöydän yläpuolella; siihen oli kirjoitettu kohdan 2. Nefi 2:25 sanat. Kaksi ja puoli kuukautta oman kasteensa jälkeen Gulkot osallistuivat tyttärensä kastetilaisuuteen. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, Kira on naimisissa. Hänet ja hänen miehensä Dave on sinetöity temppelissä, ja he kasvattavat kahta poikaansa evankeliumin piirissä. Kira on palvellut uskollisesti lukuisissa tehtävissä, ja hän on pysynyt aktiivisena kirkossa.

Zoja kertoo, että sen kokemuksen ansiosta hän oppi ratkaisevan tärkeän asian, joka soveltuu yhtä hyvin vanhempiin, jotka ovat olleet kirkon jäseniä koko ikänsä, kuin häneen ja hänen mieheensä, jotka olivat uusia jäseniä: vanhemmat ja johtohenkilöt eivät voi pakottaa lapsiaan evankeliumiin, mutta he voivat kutsua heitä paikkoihin ja luoda heille mahdollisuuksia saada omia hengellisiä kokemuksia. Nuo kokemukset voivat puolestaan johtaa kääntymykseen.

Mutta mikä sitten on paras tapa luoda tällaisia kokemuksia? Vanhemmat ja johtohenkilöt eri puolilta maailmaa kertovat, mikä on toiminut heidän kohdallaan.

Anna nuorille mahdollisuuksia palvella

Granja Vianan seurakunnassa Cotian vaarnassa São Paulossa Brasiliassa aktiivisuusprosentti oli nuorten miesten keskuudessa korkea. Mutta johtohenkilöt huomasivat, että joillakuilla nuorista miehistä oli henkilökohtaisia haasteita ja vaikeuksia täyttää pappeuteen liittyviä velvollisuuksiaan.

Kun piispakunta ja Nuorten Miesten johtohenkilöt olivat neuvotelleet yhdessä, he päättivät keskittää useampia Nuorten Miesten toimintoja viihteen tai huvittelun sijasta palvelemiseen. Tämä tarkoitti käyntejä vähemmän aktiivisten koorumin jäsenten luona, osallistumista käännytystyöhön kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa ja sakramentin toimittamista liikuntarajoitteisille seurakuntalaisille. Nämä toiminnat antoivat nuorille miehille mahdollisuuden toimia niiden periaatteiden pohjalta, joita he oppivat seminaarissa ja sunnuntaisin (ks. 2. Nefi 2:26).

Ajan mittaan ”nämä hengelliset toiminnat muuttivat kaiken”, kertoo eräs pappeusjohtaja.

”Olimme ihmeissämme, kun eräänä paastosunnuntaina kaikki meidän nuoret miehemme lausuivat todistuksensa”, hän kertoo. ”Niin tehdessään monet heistä muistelivat silmät kyynelissä sitä hyvää henkeä, jota he olivat tunteneet niissä toiminnoissa. Eräs nuori mies kertoi kokemuksesta, jolloin hän oli toimittanut sakramentin eräälle seurakuntamme iäkkäälle jäsenelle, joka on ollut vuoteenomana kolme vuotta. Hänen vaimonsa, joka on uskollinen sisar, otti nuoret miehemme vastaan iloisena ja toiveikkaana. Toimituksen jälkeen tämä sisar kertoi heille siitä onnesta, jota hän tuntee elämässään evankeliumin ansiosta huolimatta niistä valtavista ongelmista ja haasteista, joita hänellä on edessään. He tunsivat Hengen ja käsittivät, kuinka paljon evankeliumi vaikuttaa ihmisten elämään. Tämä kokemus oli niin voimallinen, että he muistavat sen vielä vuosia – kenties koko elämänsä.”

Hän huomauttaa, ettei hän ollut koskaan nähnyt sellaista tapahtuneen minkään ”jalkapallopelin tai hauskan yhteistoimintaillan” jälkeen. Hän sanoo, että tämä kokemus sen sijaan opetti hänelle, kuinka tärkeää on edistää sellaisia kokemuksia, joissa nuoret voivat tuntea Hengen.

”Yhdessäolotoiminnat ovat tärkeitä”, hän jatkaa. ”Mutta hengelliset kokemukset ovat ratkaisevan tärkeitä, kun autetaan nuoria saamaan oma todistus.”

Rennesin seurakunnassa Angersin vaarnassa Ranskassa Nuorten Naisten johtaja, sisar Delphine Letort, antoi joka sunnuntai kortin kullekin läsnä olevalle nuorelle naiselle ja pyysi häntä valitsemaan jonkun ikätoverin, joka ei ollut kirkossa, ja kirjoittamaan hänelle. Nuoret naiset kirjoittivat sen viikon oppiaiheesta – mitä he oppivat tai mikä innoitti heitä – sekä myös henkilökohtaisen viestin ystävänä. Sitten sisar Letort tai jompikumpi hänen neuvonantajistaan lähetti kortit postitse niille, jotka eivät olleet kirkossa.

Hän kertoo, että toiminta oli yksinkertainen mutta tehokas – se auttoi paitsi niitä, jotka eivät olleet paikalla, tietämään, että heitä muistettiin, myös niitä, jotka kirjoittivat viestejä, olemaan huomaavaisempia toisiaan kohtaan.

”Pienillä asioilla saadaan aikaan suuria ihmeitä”, hän sanoo (ks. Alma 37:6). ”Olemme nähneet niin tapahtuvan. Nuoria naisia on kannustettu, ja tämä kokemus on vahvistanut heidän todistustaan.”

Auta nuoria löytämään Jumalan sana

Alma opetti, että Jumalan sanan saarnaamisella on voimallinen vaikutus (ks. Alma 31:5). David Elmer, Nuorten Miesten johtohenkilö Texasissa Yhdysvalloissa, tiesi tämän ja halusi tarjota nuorille miehille, jotka hän vei partiovaellukselle, merkityksellisen kokemuksen, joka auttaisi heitä valmistautumaan tulevaisuutta varten.

Veli Elmer pohti rukoillen, mitä hän voisi opettaa nuorille miehille, ja tunsi johdatusta käyttää kahdentoista apostolin koorumin jäsenen vanhin Neil L. Andersenin erästä puhetta. Vaelluksen aikana veli Elmer opetti sen sanoman pohjalta ja otti mukaan kertomuksen, jonka vanhin Andersen kertoi Sidney Goingista, uusiseelantilaisesta rugbyn pelaajasta, joka jätti urheilu-uransa tauolle palvellakseen lähetystyössä. ”Teidän lähetystyönne tulee olemaan pyhä mahdollisuus tuoda muita Kristuksen luokse ja auttaa valmistautumaan Vapahtajan toiseen tulemiseen”, vanhin Andersen sanoi.¹

Kokemus oli voimallinen, veli Elmer kertoo, koska hän opetti elävän profeetan sanojen pohjalta. Hartaustilaisuuden päätteeksi kaikki nuoret miehet ja johtohenkilöt kirjoittivat nimikirjoituksensa rugby-palloihin lupauksena siitä, että he palvelisivat lähetystyössä, ja konkreettisena muistutuksena siitä, mitä he olivat oppineet ja tunteneet. Monet isistä ja johtajista valvoivat sinä iltana pitkään jutellen nuorten miesten kanssa siitä, kuinka heidän lähetystyönsä oli vaikuttanut heidän elämäänsä.

”Meidän Jumalamme on henkilökohtainen; Hän tuntee nuorensa”, veli Elmer sanoo. ”Hän on tietoinen heidän elämästään ja haasteistaan ja siitä, mitä näille nuorille kuuluu. Ei koskaan tiedä, millä tavoin Hän on työskennellyt heidän elämässään. Niinpä me johtohenkilöt valmistelemme ja tarjoamme heille ilmapiirin, jossa he voivat tuntea Hengen. Sen voi tehdä pyhien kirjoitusten avulla ja profeettojen sanojen avulla, mutta nimenomaan Herra – emme me – tekee työtä heidän sydämessään.”

Ole johdonmukainen

Veli Elmer kertoo, että hän haluaa nuorten miesten muistavan vaelluksesta muutakin: heidän evankeliumin tutkimisensa oli johdonmukaista.

”Tunsin, että osa vastuullista tehtävääni oli antaa heille kokemuksia, joissa he tuntevat Hengen, ja jos halusin niin tapahtuvan, minun piti tehdä oma osani sen suunnittelemiseksi”, hän sanoo. ”Vanhin David A. Bednar on opettanut, että meidän tulisi luoda elämäämme hengellisiä malleja, kuten pyhien kirjoitusten tutkiminen ja rukous sekä perheilta.² Ja kun olimme poissa sen viikon, me pidimme yllä hengellisiä mallejamme. Me rukoilimme ryhmänä. Me annoimme nuorille miehille tehtävän pitää 10 minuutin hartaushetki aamulla, ja heidän johtajansa ja isänsä valmistivat hartaushetket illalla.

”Ideana oli se, että vaikka olimme kaukana kotoa ja toimintamme olivat erilaisia kuin tavallisesti, niin hengellisissä malleissamme ei tapahtunut katkoksia. Nuoret miehet ehkä muistavat nimenomaiset oppiaiheet tai eivät muista, mutta toivon, että he muistavat mallin, jota noudatimme – pidimme hartaushetkiä ja rukouksia sekä tutkimme pyhiä kirjoituksia.”

Myra Bocobo Garcia Filippiineiltä tuntee myös johdonmukaisuuden arvon, ja hän tietää, että sen opettaminen alkaa kotona. Sisar Garcialla ja hänen miehellään Edwinillä on kolme poikaa ja kuusi tytärtä, iältään 8–22-vuotiaita, ja kaikki ovat mukana erilaisissa hyvissä harrastuksissa. Vaikka se voikin tarkoittaa sitä, että monet ihmiset ovat menossa moniin eri suuntiin, niin perhe tekee kaikkensa voidakseen säännöllisesti syödä päivällisen yhdessä.

”Hyväntuulinen ruoan valmistaminen ja aterian syöminen yhdessä on yksi parhaista keinoista koota lapsemme yhteen”, sisar Garcia sanoo. Hän toteaa, että ateriahetki on aika päivittää kuulumiset, tuntea yhteenkuuluvuutta ja tuntea kiitollisuutta Herran siunauksista.

Hyödynnä olemassaolevia tilaisuuksia opettaa ja kuunnella

Jocelyn Fielden Nova Scotiasta Kanadasta sanoo, että tärkeimmät asiat, mitä hän oppi kasvattaessaan kuutta lastaan, jotka nykyään ovat iältään 20–30-vuotiaita, liittyvät paitsi suoranaiseen opettamiseen myös ”sellaisen ilmapiirin luomiseen, jossa lapset voivat oppia totuuksia itse”.

”Älä kiiruhda tekemään kaikkia heidän valintojaan tai vastaamaan kaikkiin heidän kysymyksiinsä”, hän sanoo. Sen sijaan hän suosittelee, että ohjaamme lapset ”pyhien kirjoitusten tai profeettamme neuvojen pariin saamaan johdatusta ja vastauksia”. Hän lisää: ”Ja ole valmis keskustelemaan siitä, mitä he löytävät.” Lisäksi kun lapset esittävät hänelle kysymyksiä, hän toisinaan vastaa esittämällä oman kysymyksen: ”Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä?”

”Luota siihen, että he valitsevat oikein”, hän sanoo. ”Kun autamme lapsiamme oppimaan tunnistamaan Hengen elämässään niiden monien opetushetkien aikana, joita meillä on joka päivä heidän kanssaan, ja kun he tietävät, miltä Hengen vaikutus tuntuu, se toimii heille kannustimena tavoitella lisää hengellisiä kokemuksia ja siten vahvistaa todistustaan taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen todellisuudesta. Se saa aikaan kerrannaisvaikutuksen: mitä enemmän he tuntevat sitä valoa ja lohtua, jota Henki tuo, sitä enemmän he haluavat sitä ja pyrkivät tekemään asioita, jotka tuovat Hengen runsaampana heidän elämäänsä.”

Hän tähdentää nopeasti, että periaatteet, jotka ovat toimineet hänen perheessään, ovat niitä, joita kirkon johtajat ovat toistuvasti opettaneet. Esimerkiksi hän sanoo, että vaikka opettamista voi tapahtua muodollisten keskustelujen aikana, kuten perheillassa, perheen tutkiessa yhdessä pyhiä kirjoituksia ja perherukouksen yhteydessä, Pyhä Henki voi johdattaa vanhempia panemaan merkille opetustilanteita.³

”Kävelylenkit, matkat toimintoihin, korien heittäminen [koripallon pelaaminen], perheen ateriahetket, yhdessä työskenteleminen, laulaminen ja muiden palveleminen ovat vain muutamia niistä toiminnoista, joiden aikana meidän perheessämme on tapahtunut evankeliumin opettamista”, hän kertoo. ”Evankeliumin aiheista puhuminen käy usein luontevasti samalla kun olemme tekemässä jotakin muuta.”

Työskennelkää yhdessä kohti yhteistä tavoitetta

Pian sen jälkeen kun KaYan Danise Mok oli suorittanut tutkinnon Brigham Youngin yliopistossa Havaijin kampuksella, hän palasi kotiin Hongkongiin ja hänet kutsuttiin Nuorten Naisten johtajaksi. Samalla kun hän sopeutui siihen, että oli taas kotimaassaan, aloitteli uraa ja jatkoi opintojaan, hän rukoili vilpittömästi saadakseen innoitusta niin että voisi auttaa nuoria naisia, joiden parissa hän toimi, saamaan todistuksen valmistautuakseen tulevaisuutta varten.

Eräänä sunnuntaina kun sisar Mok opetti iankaikkista näkökulmaa, hän tunsi kehotuksen lukea Mormonin kirja erään tietyn nuoren naisen kanssa, joka sattui olemaan sinä päivänä ainoa nuori nainen kirkossa.

”Neuvonantajani ja minä toimimme nopeasti asettaen tavoitteet Mormonin kirjan lukemiseksi yhdessä tämän nuoren naisen kanssa”, sisar Mok kertoo. ”Hän otti epäröimättä haasteen vastaan, koska suorittaisimme sen tavoitteen yhdessä.”

Siitä lähtien sisar Mokilla, hänen neuvonantajallaan ja tällä nuorella naisella on ollut Facebookin ja tekstiviestien välityksellä toimiva ”tukijärjestelmä”, jonka avulla he ovat muistuttaneet toisiaan lukemisesta ja kertoneet toisilleen, mitä ovat oppineet.

Sisar Mok kertoo nähneensä tämän nuoren naisen elämässä todisteita merkittävästä muutoksesta, joka kumpusi hänen pyhien kirjoitusten tutkimisestaan. Kun sisar Mok luki pyhiä kirjoituksia kulkiessaan päivittäin junalla töihin ja takaisin, hän koki itsekin saavansa siunauksia. ”Minäkin tunsin Hengen ja sain vastauksia rukouksiini, kun kuljin edelleen eteenpäin elämässä”, hän sanoo.

”Kokemukseni mukaan jotkut nuoret kantavat huolta ja tuntevat epävarmuutta siitä, voivatko he saada todistuksen ja hengellisiä kokemuksia, kuten muut ovat saaneet”, hän jatkaa. ”Työskentelemällä yhdessä heidän kanssaan me teoillamme vakuutamme heille, että tämä toimii ja että me olemme valmiita tukemaan heitä joka askeleella.”