Rukoilin rohkeutta
Fy Tianarivelo, Madagaskar
Vanhempani ovat kirkon jäseniä, mutta he eivät ole kovinkaan aktiivisia. Tämä johtaa joskus ristiriitatilanteisiin, koska he uskovat, että perheen yhteisen ajan tulisi mennä kaiken muun edelle – kirkossa käymisen, kirkon tehtäväni kunniassa pitämisen ja kaikkien muiden toimintojen edelle.
Koska toimin johtohenkilönä Alkeisyhdistyksessä ja kuulun seurakuntamme kuoroon, minulle kuuluvat kirkon kokoukset haittaavat joskus perhevelvollisuuksieni täyttämistä. Eräänä päivänä kun olin valmistautumassa mennäkseni Antananarivon seurakuntakeskukseemme katsomaan yleiskonferenssilähetystä, vanhempani muistuttivat minua siitä, että meillä oli kotona vieraita.
”Sinun pitää valita perheesi ja kirkon välillä”, äiti sanoi minulle. ”Joko jäät tänne meidän kanssamme etkä katso konferenssia tai menet konferenssiin ja saat rangaistuksen.”
Päätin, etten ryhtyisi väittelemään äidin kanssa. Sen sijaan pysähdyin hetkeksi pyytääkseni taivaallista Isää antamaan minulle rohkeutta ja voimaa. Pyysin Häntä myös neuvomaan minulle, mitä tehdä. Pitäisikö minun jäädä kotiin perheeni luo vai mennä kirkkoon kuuntelemaan profeetan ääntä?
Heti kun lopetin rukoukseni, tunsin Pyhän Hengen. Tunsin Hengen kannustavan minua kertomaan äidille, kuinka tärkeää minun oli mennä kuuntelemaan profeettaa. Minusta tuntui, että minun pitäisi kertoa äidille, että saisin viisaita neuvoja paitsi tämänhetkistä elämääni myös tulevaisuuttani varten.
Jumala voi tehdä ihmeellisiä asioita, ja Hän pehmitti vanhempieni sydämen niin että he antoivat minun mennä yleiskonferenssiin ilman rangaistusta. Tämä oli merkittävä kokemus elämässäni. Se vahvisti minulle sen pyhien kirjoitusten kohdan totuuden, jossa sanotaan, että ”Pyhän Hengen voimalla [me voimme] tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5).
Tiedän, että jos toimimme evankeliumin periaatteiden pohjalta ja kuuntelemme Henkeä, voimme aina olla tyytyväisiä valintoihimme. Tämä kokemus vahvisti todistustani siitä, että Jumala on valmiina tukemaan meitä ja että Pyhä Henki auttaa meitä elämässämme.