Opettakaa kotona vanhurskautta

Vanhin Delbert L. Stapley (1896–1978)

kahdentoista apostolin koorumista

Delbert L. Stapley syntyi 11. joulukuuta 1896 Arizonan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hänet erotettiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi 5. lokakuuta 1950, ja hän palveli siinä koorumissa kuolemaansa asti 19. elokuuta 1978. Tämä hartaustilaisuuden puhe pidettiin Brigham Youngin yliopistossa 1. helmikuuta 1977. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.

Vanhemmilla on vastuullinen ja siunauksellinen tehtävä opettaa ja kouluttaa lapsiaan elämään vanhurskaasti.

Vanhemmilla on mahdollisuus opettaa ja muovata pienten lastensa luonnetta, ennen kuin Saatanalla on valta kiusata heitä ja ennen kuin he saavuttavat kahdeksan vuoden iän tullen silloin vastuullisiksi Jumalan edessä. – – Herra on suonut vanhemmille nämä kallisarvoiset vuodet, lapsen elämän ensimmäiset vuodet, jolloin lapsi ei ole vastuussa siitä, mitä hän sanoo ja tekee. Vanhemmilla on vastuullinen ja siunauksellinen tehtävä opettaa ja kouluttaa lapsiaan elämään vanhurskaasti.

Tehokkain keino opettaa vanhurskautta ja uskontoa kotona on opettaa esimerkin avulla. Toivon mukaan vanhemmat ovat pitäneet oman elämänsä suloisena ja puhtaana ja voivat siten hyödyntää oman elämänsä esimerkkiä opettaessaan ja kouluttaessaan omia lapsiaan. [Presidentti David O. McKay (1873–1970) on opettanut:] ”Jos haluatte opettaa uskoa Jumalaan, osoittakaa itse uskoa Häneen; jos haluatte opettaa rukousta, rukoilkaa itse; – – jos haluatte heidän olevan hillittyjä, pidättykää silloin itsekin hillittömyydestä; jos haluatte lapsenne elävän hyveellisesti, itsensä hilliten ja hyvältä kuuluvalla tavalla, olkaa silloin itse kelvollisena esimerkkinä kaikissa näissä asioissa.”¹ Kun teette niin, nämä opetukset vaikuttavat teidän lapsiinne voimallisemmin; ja saadessaan tällaista opetusta vanhemmilta he voivat vahvistaa itseään Saatanan houkutuksia vastaan, jonka tavoitteena on tuhota heidän elämänsä, kun he saavuttavat vastuullisen iän. Vanhemmilla on velvollisuus olla sitä, millaisiksi he haluaisivat lastensa tulevan, mitä tulee kohteliaisuuteen, vilpittömyyteen, itsehillintään ja rohkeuteen tehdä oikein joka hetki. Esimerkki on paljon voimallisempi kuin sanat.

Päivittäisen elämän kotona tulee mukautua kirkkomme periaatteisiin ja tasovaatimuksiin. Liiketoimiemme tulee olla sopusoinnussa uskontomme kanssa. Lapset ovat nopeita aistimaan vilpillisyyden. John Milton on sanonut, että tekopyhyys on ainoa synti, joka jää muilta huomaamatta, paitsi yksin Jumalalta. Lapset ovat kuitenkin herkkiä huomaamaan, mikä on väärin, ja he närkästyvät vilpillisyydestä ja valheellisista väitteistä. Tiedämme, että lapsiimme vaikuttaa paljon enemmän se, mitä me saarnaamme elämällämme, kuin se, mitä me saarnaamme puhumalla. Vanhempien tulee aina olla rehellisiä lapsilleen, pitää heille antamansa lupaukset ja puhua aina totta. Juuri johdonmukainen isä tai äiti saavuttaa lapsensa luottamuksen. Kun lapsi tuntee, että kunnioitatte hänen luottamustaan ja osoitatte samaa vastavuoroisesti, hän ei riko luottamusta eikä hän tuota häpeää teidän nimellenne. – –

Vanhempien ei pidä koskaan riidellä lastensa nähden. Toisinaan riitoja syntyy, kun yritetään oikaista tai kurittaa lasta. Toinen vanhemmista arvostelee, toinen vastustaa. Ja kodin yhtenäinen vaikutus, ainakin mitä lapseen tulee, tehdään tyhjäksi. Vanhempien tulee yhdessä tietää, mihin suuntaan he haluavat lapsen kulkevan; muutoin lapsi saattaa hämmennyksen vuoksi joutua väärille teille. Richard L. Evans on sanonut: ”Vanhempien välinen erimielisyys on epäreilua ja hämmentävää ja heikentää perheen perustuksia. Niiden, joiden puoleen lapsen tulisi kääntyä opastusta saadakseen, tulee opastaa yhtenäisellä tavalla.”² Me tiedämme, että lapset ovat herkkiä huomaamaan perheen mielialoja ja tunteita; he voivat aistia kireitä suhteita ja erimielisyyksiä, joita he eivät aina pysty ymmärtämään tai määrittelemään. – –

Lapsella on oikeus tuntea, että kotonaan hän on turvapaikassa, suojassa ulkopuolisen maailman vaaroilta ja pahuudelta. Perheen ykseys ja nuhteettomuus ovat välttämättömiä tämän tarpeen tyydyttämiseksi. Ei ole mitään muuta paikkaa kuin koti, jossa todellinen ja kestävä onni voidaan saavuttaa tässä elämässä. On mahdollista tehdä kodistamme kappale taivasta. Kuvittelen todellakin, että taivas on jatkoa ihanteelliselle kodille maan päällä.”³ – –

Evankeliumi, kuten me sitä opetamme, on totta. Kristus elää, Jumala elää, ja ylhäällä valmistellaan loistavia huoneita kaikille Hänen uskollisille ja omistautuneille lapsilleen. Suunnitelkaa nyt, millaisen kodin ja perheen te haluatte ja kuinka täytätte lastenne tarpeet pitääksenne heidät vanhurskaalla tiellä, joka johtaa perheen iankaikkiseen elämään selestisessä kodissa. Jumala siunatkoon kaikkia teitä, veljeni ja sisareni. Luulen, että voitte ymmärtää, että suuri osa siitä, mitä on sanottu, koskee teitä. Ja niiden nuorten vuoksi, jotka tulevat siunaamaan elämäänne, on hyvin tärkeää järjestää kotinne ja johtaa sitä pyhällä tavalla.