Ole viisas ja ole ystävä
Opi ja hanki nuoruudessasi tietoa ja viisautta. Ja kohota ja vahvista lähipiirissäsi olevia.
Jos todella haluatte elää hyvän elämän, niin te haluatte noudattaa pyhissä kirjoituksissa annettua neuvoa: ”Opi viisautta nuoruudessasi, niin, opi nuoruudessasi pitämään Jumalan käskyt” (Alma 37:35). Oppimisprosessi voidaan tiivistää seuraavalla tavalla:
Me kaikki aloitamme perusälystä. Me lisäämme siihen tietoa sen oppimisen kautta, jota saamme oppitunneilla ja lukemalla. Me lisäämme siihen elämän kokemuksia. Ja sitten saavutamme neljännen vaiheen: viisauden. Siihen maailma lopettaa etenemisen. Mutta meillä on jotakin, mitä maailmalla ei ole. Kasteen ja konfirmoinnin yhteydessä meille on annettu Pyhän Hengen lahja. Kun olemme uskollisia laeille, toimituksille ja liitoille, jotka otamme päällemme kasteessa, säännöllisille ja usein toistuville sitoumuksille, joita teemme sakramenttikokouksessa, sekä pappeus- ja temppeliliitoille, meillä on aina Pyhän Hengen lahja opettamassa ja johtamassa meitä. Henki johdattaa meitä toimimaan ja tekemään. Meillä kaikilla on hengellisiä lahjoja ja kykyjä (ks. OL 46).
Viisaus yhdistettynä hengellisiin lahjoihin johtaa ymmärtämiseen sydämessä. ”Hanki viisautta, se on aarteista kallein, hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen” (Sananl. 4:7). On tärkeää kasvattaa viisautta ja ymmärrystä nuoruudessaan.
Eräs nuoruuteni kokemus opetti minulle jotakin viisaudesta. Olin kaupunkilaispoika, joten isäni lähetti minut töihin setäni maatilalle Länsi-Utahiin. Siellä ollessani en koskaan pystynyt ymmärtämään, miksi karjaeläimet, joilla oli valittavanaan tuhansia hehtaareja, aina työnsivät päänsä piikkilanka-aidan läpi syömään ruohoa aidan toiselta puolelta. Oletteko koskaan miettineet, kuinka paljon me muistutamme niitä? Me aina vääntäydymme katsomaan, mitkä äärirajat ovat, varsinkin ollessamme nuoria. Inhimillisinä olentoina – luonnollisina ihmisinä – meillä on taipumus työntyä piikkilanka-aidan luo ja pistää päämme sen läpi. Miksi me teemme niin?
Me voimme kokea hyvin suurta iloa elämässä ilman että venytämme rajoja. Muistakaa, viisaus ”on aarteista kallein”, ja sen viisauden avulla ”jumalattomien polulle älä lähde, älä kulje pahojen tietä. Pysy siltä poissa, älä poikkea sille, käänny etäämmäksi ja kulje sen ohi.” (Sananl. 4:14–15.) Älkää menkö lähelle. Älkää työntäkö päätänne piikkilanka-aidan läpi.
Onko teillä hyviä ystäviä?
Huomaatte, että näiden viisautta koskevien opetusten lisäksi Sananlaskujen kirjassa opetetaan valitsemaan hyviä ystäviä: ”Jumalattomien polulle älä lähde, älä kulje pahojen tietä” (Sananl. 4:14). ”Heidän tielleen, poikani, älä lähde, pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan, sillä he rientävät pahaa kohti” (Sananl. 1:15–16).
Mistä tiedätte, onko teillä hyviä ystäviä? Annan teille kaksi koetta. Jos käytätte näitä kokeita, ette koskaan kulje outoja polkuja ettekä kulje pois kaidalta ja kapealta polulta, ”joka johtaa iankaikkiseen elämään” (2. Nefi 31:18).
-
Hyvien ystävien ansiosta teidän on helppo elää käskyjen mukaan, kun olette heidän kanssaan. Todellinen ystävä vahvistaa teitä ja auttaa teitä elämään evankeliumin periaatteiden mukaan, joiden avulla voitte kestää loppuun asti.
-
Todellinen ystävä ei vaadi teitä valitsemaan omien tapojensa ja Herran tapojen välillä eikä vie teitä siten pois kaidalta ja kapealta polulta. Vastustaja kuljeskelee ympäri tätä maapalloa ja haluaa kovasti, että jokainen meistä lankeaisi. Jos ystävänne vievät teitä jumalattomuuden poluille, luopukaa heistä heti. Valitkaa ystävänne viisaasti.
Millaisia ystäviä te olette?
Nyt esitän vaikean kysymyksen: millaisia ystäviä te olette?
Elämässä on kyse muustakin kuin itsemme pelastamisesta. Meidän tehtävänämme on kohottaa ja vahvistaa kaikkia lähipiirissämme olevia. Herra haluaa meidän kaikkien tulevan yhdessä takaisin Hänen luokseen.
Te olette majakka, eikä ole mitään vaarallisempaa kuin sammunut majakka. Muistakaa, keitä te olette: te olette valona maailmalle, ystävillenne, veljillenne ja sisarillenne. He katsovat teihin.
Sananlaskujen luku 4 jatkuu:
”Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.
Jumalattomien tie on synkin yö, he kompastuvat, tietämättä mihin.” (Jakeet 18–19.)
He eivät oikeastaan tiedä, miksi he kompastuvat. Heillä ei ole valoa, ei ohjausta.
Tiedättekö, millaista on olla riippuvainen majakasta, jonka valo on sammunut? Seurauksena on pimeys, ja olemme eksyksissä.
Kun lentokoneen sähköt katkeavat, lentäjä voi käyttää apunaan vain niitä mittareita, jotka toimivat ilman sähköä. Hän tuntee itsensä täysin avuttomaksi ollessaan yksipaikkaisessa hävittäjässä 12 000 metrin korkeudessa ilmassa pilvien ja muun sellaisen heiteltävänä. Hänellä ei ole mitään tietoa suunnasta. Minä olen selvinnyt sellaisesta kokemuksesta, ja olen iloinen ollessani tässä. Se on kokemus, jota en koskaan unohda. Tekin saatatte jonakin päivänä huomata olevanne sellaisessa tilanteessa. Ei ole mitään niin vaarallista kuin sammunut majakka, varsinkin silloin kun on riippuvainen sen valosta.
Onko joku riippuvainen siitä, että teidän valonne opastaa häntä? Olkaa hyvänä esimerkkinä. Olkaa valona maailmalle ja johtakaa ja opastakaa lähipiirissänne olevia vanhurskauden poluilla. He luottavat teihin kuin uskolliseen majakkaan. Olkaa valmiina, kun joku tarvitsee teitä.
Henki on opastava valo, joka tuo iloa ja onnea. Älköön käytöksemme koskaan kieltäkö meiltä Hengen kumppanuutta. Voi, kuinka rukoilenkaan, ettemme koskaan olisi yksin ja murheissamme tässä pimeässä ja kolkossa maailmassa (ks. 1. Nefi 8:4).
Olkoot Herran siunaukset kanssanne, kun pyritte nuoruudessanne oppimaan ja hankkimaan tietoa ja viisautta. Hankkikaa myös viisautta ja ymmärrystä sydämeenne evankeliumin totuuksista kuuliaisuuden sekä myös Hengen – Pyhän Hengen – valon kautta. Olkaa hyviä ystäviä. Kohottakaa ja vahvistakaa lähipiirissänne olevia. Tehkää maailmasta parempi paikka sen ansiosta, että te olette täällä. Auttakaa ystäviänne pysymään kaidalla ja kapealla polulla, kestämään loppuun asti ja palaamaan kunniakkaasti.