Temppelin vetovoima
Temppeli herättää monissa hyvissä ihmisissä tunteita, jotka voivat heti vaikuttaa sydämeen.
Ennen kuin minut kutsuttiin seitsemänkymmenen toisen koorumin jäseneksi, palvelimme vaimoni kanssa useita vuosia Campinasin ja São Paulon temppeleissä Brasiliassa. Kummassakin temppelissä hämmästelin usein sitä, että temppeli veti puoleensa sen ohi matkustavia ihmisiä niin, että he pysähtyivät, tulivat sisään ja kyselivät siitä.
Kun he tulivat sisään, me ilmoitimme heille, etteivät he voineet mennä edemmäs ilman asianmukaista valmistautumista. Sitten me selitimme temppelin tarkoituksen, kerroimme joistakin evankeliumin perusopeista ja kehotimme heitä tapaamaan lähetyssaarnaajat. Temppeli itsessään on mahtava lähetyssaarnaaja, koska se herättää monissa hyvissä ihmisissä tunteita, jotka voivat heti vaikuttaa sydämeen.
Vaimoni Elizabeth ja minä tiedämme omasta kokemuksestamme sellaisten tunteiden voiman. Lähes 40 vuotta sitten eräs hyvä ystävä ja työtoveri, kirkon jäsen, alkoi puhua meille evankeliumista satunnaisissa keskusteluissa. Hän lähetti muutamaan kertaan lähetyssaarnaajat käymään luonamme. Me pidimme lähetyssaarnaajista ja suostuimme osallistumaan keskusteluihin, mutta emme olleet todella kiinnostuneita siitä, mitä he halusivat opettaa.
Tilanne muuttui lokakuussa 1978, kun työtoverini kutsui useita ystäviä – myös meidät – São Paulon temppelin avointen ovien tilaisuuteen. Hän vuokrasi omalla kustannuksellaan muutamia linja-autoja, jotta hänen ystävänsä voisivat lähteä hänen mukaansa temppeliin, joka oli noin 80 kilometrin päässä.
Kun Elizabeth astui kastehuoneeseen, hän tunsi jotakin sellaista, mitä hän ei ollut koskaan aiemmin kokenut – jotakin, minkä hän myöhemmin tunnisti Pyhäksi Hengeksi. Se oli suuren ilon tunne hänen sydämessään. Hän tiesi sillä hetkellä, että kirkko on totta ja että juuri siihen kirkkoon hän halusi liittyä.
Minä koin samankaltaisen tunteen avointen ovien tilaisuuden lopussa, kun meidät vietiin sinetöimishuoneeseen ja meille opetettiin oppi iankaikkisista perheistä. Tuo oppi kosketti minua. Menestyin ammatissani, mutta olin tuntenut kauan tyhjyyttä sielussani. En tiennyt, mikä voisi täyttää tuon tyhjiön, mutta minulla oli tunne, että se liittyi jotenkin perheeseen. Siellä sinetöimishuoneessa palaset alkoivat asettua kohdalleen mielessäni ja sydämessäni.
Muutaman päivän jälkeen lähetyssaarnaajat ottivat taas meihin yhteyttä. Tällä kertaa olimme hyvin kiinnostuneita kuulemaan heidän sanomansa.
Vanhimmat kannustivat meitä rukoilemaan palavasti totuudesta. Päätin, että se oli ainoa tapa, jolla voisin rukoilla. Tiesin, etten voisi tehdä päätöstä liittyä kirkkoon, ellei minulla olisi todellista todistusta. Minua huolestutti lähestyä taivaallista Isää ja pyytää Häneltä vahvistusta, mutta samalla olin varma, että Hän vastaisi minulle. Kerroin Hänelle sydämeni syvimmistä tunteista ja pyysin Häntä antamaan minulle vastauksen, joka vahvistaisi minulle, että kirkkoon liittyminen oli oikea tie.
Seuraavalla viikolla pyhäkoulussa ystävämme, joka oli kutsunut meidät temppelin avoimiin oviin, istui takanani. Hän kumartui eteenpäin ja alkoi puhua minulle. Hänen sanansa olivat tarkka vastaus siihen, mitä olin rukoillut saavani tietää. Minulla ei ollut epäilystäkään siitä, että taivaallinen Isä puhui minulle hänen kauttaan. Olin siihen aikaan ankara, karski mies, mutta sydämeni suli ja minä aloin itkeä. Kun ystäväni oli lopettanut, hän kehotti vaimoani ja minua menemään kasteelle. Me noudatimme kehotusta.
Lokakuun 31. päivänä vuonna 1978, vajaa kuukausi São Paulon temppelissä saamamme kokemuksen jälkeen, meidät kastettiin ja konfirmoitiin. Seuraavana päivänä osallistuimme São Paulon temppelin toiseen vihkimiskokoukseen. Vuotta myöhemmin palasimme kahden poikamme kanssa temppeliin sinetöitäväksi yhteen perheenä. Kaikki kolme tilaisuutta olivat kauniita, ikimuistoisia kokemuksia. Nuo tunteet ovat edelleen vahvistuneet, kun olemme vuosien varrella palvelleet säännöllisesti temppelissä.
Päivälleen 28 vuotta kasteestamme vaimoni ja minä seisoimme jälleen São Paulon temppelissä. Minut oli juuri kutsuttu temppelinjohtajaksi. Meille oli suloinen kokemus kulkea Herran huoneen käytävillä ja tuntea jälleen ne ihanat tunteet, jotka olivat käynnistäneet kääntymyksemme.
Temppeli tuo edelleen vaimolleni ja minulle suurta onnea. Kun näemme nuoren parin tulevan temppeliin sinetöitäväksi iankaikkiseksi perheeksi, tunnemme suurta toivoa.
Monet ihmiset kautta maailman ovat valmiita kuulemaan evankeliumin sanoman. He tuntevat samankaltaista janoa kuin minä tunsin yli 30 vuotta sitten. Temppeli ja sen toimitukset ovat riittävän voimallisia sammuttamaan tuon janon ja täyttämään heidän tyhjiönsä.
Valokuva Laureni Fochetto