Kunnes taasen kohdataan
Juo lähteestä
Jeesus Kristus on elävän veden lähde.
Kun puhumme temppelien kauneudesta, mainitsemme yleensä tornit, ikkunat ja seinämaalaukset. Puhumme kunnioittavasti kastealtaista, endaumenttihuoneista, sinetöimishuoneista ja selestisistä huoneista.
Mutta kun profeetta vihkii temppelin Herralle, hän vihkii koko rakennuksen, ei vain kauniita osia, jotka jokainen panee merkille. Missourissa olevan Kansas Cityn temppelin vihkimisrukouksessa presidentti Thomas S. Monson sanoi: ”Me vihimme maan, jolla tämä temppeli kohoaa. Me vihimme jokaisen osan tästä kauniista rakennuksesta näkymättömissä olevista perustuksista Moronin majesteettiseen hahmoon, joka kruunaa sen korkeimman kohdan.”1 Kun presidentti Joseph Fielding Smith lausui Ogdenin temppelin vihkimisrukouksen Utahissa, hän vihki ”perustukset, seinät, lattiat, katot, tornin ja kaikki rakennuksen osat”, ja hän rukoili varjelusta ”kaikille mekaanisille osille, valaistusjohdoille ja laitteille, ilmastointijärjestelmälle ja hisseille ja kaikelle, mitä tähän rakennukseen kuuluu”2.
Olen kiitollinen siitä, että Herra innoittaa profeettojaan vihkimään jokaisen temppelin jokaisen osan. Vaikka oven saranalla tai valaisimella on selkeästi vähäisempi tarkoitus kuin alttarilla sinetöimishuoneessa, sellaiset vähäisemmät osat vaikuttavat temppelin tärkeimpään, korottavaan tarkoitukseen.
Yksi näistä vähäisemmistä osista on auttanut minua saamaan pysyvän opetuksen. Olin eräänä päivänä Suolajärven temppelissä ja valmistauduin lähtemään pukuhuoneesta osallistuttuani erääseen toimitukseen kuolleiden puolesta. Kun huomasin juoma-altaan, tajusin olevani janoinen, joten kumarruin ottamaan kulauksen. Mieleeni tuli viesti:
Sinä juot tätä vettä temppelissä, mutta juotko todella sitä elävää vettä, jota täällä on tarjolla?
Se ei ollut ankara tuomio – vain lempeä nuhde ja sieluun tunkeutuva kysymys.
Vastaukseni tuohon kysymykseen oli kielteinen. En juonut täysin siemauksin temppelin elävää vettä. Minun oli myönnettävä, että ajatukseni olivat harhailleet vielä muutamia minuutteja aiemmin, kun olin ottanut vastaan toimituksia kuolleiden puolesta. Vaikka olin tehnyt hyvän työn ihmisten hyväksi, jotka tarvitsivat apuani, en ollut sallinut itselleni kaiken sen avun vastaanottamista, jota tarvitsin.
Nyt joka kerta kun menen temppeliin, etsin juoma-altaan ja pysähdyn juomaan. Kysyn itseltäni, kuinka runsain mitoin juon elävän veden lähteestä. Vastaukseni: en vieläkään riittävästi. Mutta janoni kasvaa.
Valokuva © iStockphoto.com/Amphotora