Kuinka vastaamme kutsuun lisätä lähetyssaarnaajien määrää –Kasvatamme lähetystyöhenkeä kotona ja kirkossa
Piispa Victor Nogales Parque Chacabucon seurakunnasta Congreson vaarnassa Buenos Airesissa Argentiinassa istuu ilmoitustaulun edessä. Sitä peittävät kuvat hänen seurakuntansa 37 nuoresta miehestä ja naisesta. Kun joku heistä lähtee lähetystyöhön, hän laittaa kuvan viereen lapun.
”Minun nuoreni innostuvat kovasti, kun he tulevat toimistooni ja näkevät nuo kuvat ja laput”, hän sanoi. ”Se kannustaa heitä valmistautumaan omaan lähetystyöhönsä.”
Tämä seurakunta Buenos Airesissa on esimerkillisen lähetystyöhenkinen. Vuoden 2012 alkupuoliskon aikana 19 nuorta – 14 heistä käännynnäisiä – lähti kotoaan palvellakseen kokoaikaisessa lähetystyössä kahdeksassa maassa. Yli 80 prosenttia kelvollisista nuorista on sitoutunut palvelemaan lähetystyössä.
Viime vuosina kirkon johtajat ovat pyytäneet useasti, että useammat nuoret palvelisivat lähetystyössä.
Huhtikuun 2005 yleiskonferenssissa, pian sen jälkeen kun kirkko oli julkaissut kirjan Saarnatkaa minun evankeliumiani – lähetystyöpalvelun opas, vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista neuvoi perheitä ja johtohenkilöitä kasvattamaan lähetystyöhenkeä ja valmistamaan useampia nuoria miehiä ja nuoria naisia palvelemaan kunniakkaasti auttamalla heitä ymmärtämään, keitä he ovat, ja opettamalla heille oppia (ks. ”Vielä yksi”, Liahona, toukokuu 2005, s. 71).
Presidentti Thomas S. Monsonin lokakuun 2012 yleiskonferenssissa esittämä ilmoitus lähetyssaarnaajien ikärajan alentamisesta oli jälleen uusi muistutus siitä, että Herra kiirehtii työtään.
Nykyään monet perheet ja kirkon johtohenkilöt suhtautuvat vakavasti näihin sanomiin ja luovat alueillaan lähetystyöpalvelun runsaita perinteitä.
Kuinka nuoria autetaan ymmärtämään, keitä he ovat
Vastatessaan kysymykseen ”Kuinka olet kyennyt valmistamaan niin monia nuoristanne olemaan halukkaita palvelemaan?” piispa Nogales sanoi: ”Kun minut kutsuttiin piispaksi, ensimmäinen huolenaiheeni olivat seurakuntani nuoret, ja tein selväksi seurakunnan muille johtohenkilöille, että meidän täytyy olla osa nuorten elämää.”
Esimerkiksi kaikilla Chacabucon lähetyssaarnaajilla on ollut tehtävä seurakunnassa ennen kuin he ovat lähteneet lähetystyöhön. Usein uusia käännynnäisiä ja vähemmän aktiivisia jäseniä on pyydetty palvelemaan opettajina, mikä on auttanut heitä valmistautumaan opettamaan evankeliumia.
Piispa Nogales on myös järjestänyt niin, että nuoret voivat valmistautua lähetystyöhön hengellisesti työskentelemällä paikallisten kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa.
Kun kirkon paikalliset johtohenkilöt ja jäsenet ovat sitoutuneet tukemaan seurakunnan nuoria, heitä on palkittu sillä, että he ovat nähneet lähetystyöhengen kasvavan valtavasti.
Lähetystyöhenkinen perhe
Garth ja Eloise Andrus Draperista Utahista Yhdysvalloista tietävät, mitä lähetystyöhenkinen perhe tarkoittaa. Heidän lastenlapsistaan 17 poikaa on palvellut lähetystyössä, ja he itse ovat palvelleet lähetystyössä kuusi kertaa.
Lähetystyöpalvelun hengen kasvattaminen perheessä on jotakin, mikä alkaa lasten ollessa pieniä, veli Andrus sanoi.
Sisar Andrus on samaa mieltä. ”Lähetystyössä palvelemista ei saa pitää asiana, josta ei puhuta, vaikka sen odotetaankin tapahtuvan. Lapsille ja lastenlapsille pitää puhua ikään kuin olisi kysymys vain siitä, milloin he lähtevät lähetystyöhön, eikä siitä, lähtevätkö he lähetystyöhön”, hän sanoi.
On myös tärkeää opettaa nuorille, keitä he ovat, näyttämällä esimerkkiä lähetystyöpalvelusta. Veli ja sisar Andrus ottivat ensimmäisen kutsunsa vastaan vuonna 1980 samaan aikaan kun heidän nuorin poikansa oli lähdössä lähetystyöhön.
He lähettivät eräälle lapsenlapselleen lahjan auttaakseen häntä valmistautumaan lähetystyöhön. Lahjan saatuaan poika kirjoitti heille. ”Hän kiitti meitä [lahjasta], mutta sanoi, että vielä tärkeämpää oli kiittää meidän näyttämästämme esimerkistä”, sisar Andrus sanoi.
Opin opettaminen
”Nuorillamme on oikeus odottaa, että heidän vanhempansa ja kirkon johtajansa ja opettajansa pitävät huolen siitä, että he tuntevat ja ymmärtävät Jeesuksen Kristuksen evankeliumin”, vanhin Ballard sanoi. ”Pyhä Henki vahvistaa totuuden heidän sydämessään ja sytyttää Kristuksen valon heidän sielussaan. Ja silloin teillä on vielä yksi täysin valmis lähetyssaarnaaja.” (”Vielä yksi,” s. 71.)
Noin 9 600 kilometrin päässä Buenos Airesista Horseshoe Bendin seurakunnassa maaseudulla lähellä Boisea Idahossa Yhdysvalloissa on myös nähty merkittävää kasvua lähetystyöpalvelussa, kun perheet ja johtohenkilöt ovat lisänneet pyrkimyksiään opettaa evankeliumia nuorilleen.
Pienestä 75 jäsenen seurakunnasta lähetystyössä on palvelemassa yhdeksän nuorta.
Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on korostanut palvelemisen syitä ja hyötyjä. ”Kaikki lähetyssaarnaajat – – palvelevat pelkästään parantaakseen muiden ihmisten elämää”, hän sanoi. Päätös palvella lähetystyössä muovaa lähetyssaarnaajan, hänen aviopuolisonsa ja heidän jälkeläistensä hengellistä kohtaloa sukupolvien ajan. Halu palvella on luonnollinen seuraus henkilön kääntymyksestä, kelvollisuudesta ja valmistautumisesta.” (”Kysykää lähetyssaarnaajilta! He voivat auttaa teitä!”, Liahona, marraskuu 2012, s. 18.)
Martin Walker, Emmettin vaarnan johtaja Idahosta, on samaa mieltä. ”Lähetystyössä palveleminen ohjaa nuoren ihmisen kulkusuuntaan, joka vaikuttaa sukupolvien päähän”, hän sanoi. ”Vaarnana teemme kaiken voitavamme valmistaaksemme nuoria lähetystyöpalveluun.”
Tähän valmistamiseen kuuluu, että nuorille opetetaan oppia. Horseshoe Bendin seurakunnan nuorilla on mahdollisuus viikoittain osallistua lähetystyöhön valmistavaan luokkaan, jota opettaa entinen lähetysjohtaja. Tuo koulutus on lisänä lähetyssaarnaajakoulutukselle, jota annetaan vaarnan kuukausittaisessa nuorten lähetyssaarnaajien valmistautumiskokouksessa ja vaarnan vuosittaisella Aaronin pappeuden leirillä.
LaRene Adam – yksi veli ja sisar Andrusin kuudesta lapsesta – palveli aviomiehensä Jimin kanssa Kööpenhaminan lähetyskentällä Tanskassa vuosina 2007–2009. Hän todisti, kuinka tärkeää on opettaa lapsille evankeliumia kotona.
”Yksi tärkeimmistä asioista, mitä voi tehdä auttaakseen lapsiaan saamaan todistuksen lähetystyöstä, on pitää perheiltoja ja tutkia pyhiä kirjoituksia perheen kesken”, hän sanoi. ”Jos annatte heille tuon vahvan perustan evankeliumin tutkimisesta ja evankeliumin tiedosta, he ovat hyvin paljon paremmin valmistautuneita ja tietävät hyvin paljon enemmän evankeliumista.”
Piispa Victor Nogales seisoo ilmoitustaulun ääressä, jossa näkyvät kaikki hänen seurakuntansa nuoret, myös ne, jotka ovat parhaillaan lähetystyössä.
Valokuva Paul L. Garvinin luvalla