Valitsin paremman osan
Joskus on luovuttava jostakin hyvästä, jotta saisi jotakin parempaa.
Szegedissä Unkarissa asuva Zoltán Szücs yllätti eräänä päivänä kajakkivalmentajansa kertomalla tälle, ettei hän lähtisi Saksaan kilpailemaan.
”Kilpailu oli samana päivänä kuin kasteeni, joten kieltäydyin lähtemästä”, Zoltán sanoo.
17-vuotias Zoltán oli voittanut monia melontakilpailuja kajakillaan. Melonta on suosittu urheilulaji Unkarissa, ja Zoltán oli hyvä – niin hyvä, että ammattilaiseksi ryhtyminen oli todellinen mahdollisuus. Sen lisäksi että Zoltán päätti jättää väliin tuon yhden kilpailun, hän luopui pian melonnasta kokonaan. Hänellä oli parempaa tekemistä.
Kajakkimelonta oli ollut hyväksi Zoltánille. Niiden vuosien varrella, jolloin hän oli työskennellyt valmentajansa kanssa, hän oli oppinut itsekuria, kuuliaisuutta ja ahkeruutta. Hän oli oppinut myös välttämään aineita ja tapoja, jotka vahingoittaisivat hänen suoritustaan. Se ei ollut helppoa elämää vaan yksinäistä, ja ammattilaiseksi ryhtyminen veisi entistä enemmän aikaa. Ammattimelojat harjoittelevat 12 tuntia päivässä, ja heidän on kilpailtava sunnuntaisin.
”Melonta vei suurimman osan ajastani”, Zoltán sanoo. ”Olin fanaattinen. Sen vuoksi jätin paljon asioita pois elämästäni.”
Siksi Zoltán tuli siihen tulokseen, ettei hän voinut omistautua sekä evankeliumille että kajakkimelonnalle. Vuonna 2004 hän kertoi valmentajalleen, ettei aikonut enää meloa.
Aiemmin samana vuonna lähetyssaarnaajat olivat alkaneet opettaa Zoltánin äitiä. Zoltán ei osallistunut oppiaiheisiin. Hän otti vastahakoisesti vastaan äitinsä kutsun tämän kastetilaisuuteen. Mutta hänen sydämensä liikuttui siitä, mitä hän koki astuessaan kirkkorakennukseen. Zoltán suostui tapaamaan lähetyssaarnaajat osittain siksi, että hän kykeni samastumaan heihin.
”Lähetyssaarnaajat olivat minusta kiinnostavia, koska he olivat tavallisia ihmisiä mutta he elivät korkeamman mittapuun mukaan”, hän sanoo.
Tuon korkeamman mittapuun ansiosta, jota Zoltán oli jo noudattanut melojana, hän piti ilman muuta evankeliumin opetuksia arvokkaina. Hänet kastettiin kaksi kuukautta myöhemmin.
Alkuun hän ajatteli, että voisi jatkaa melontaurheilua mutta olla kilpailematta sunnuntaisin. Mutta koska hän on sellainen ihminen, joka kerran sitouduttuaan johonkin toimintaan tai elämäntapaan haluaa tehdä sen hyvin, hän päätti luopua kokonaan melontaurheilusta.
Kasteensa jälkeen hän kokeili kerran melontaa harrastuksena. Kun hän teki niin, hänen valmentajansa pyysi häntä avuksi opettamaan muita ja järjestämään matkoja, koska hän ei suostunut kilpailemaan. Mutta hän ei halunnut sitoutua melontaan – eikä mihinkään muuhunkaan toimintaan – mikä voisi tulla hänen opetuslapseutensa tielle.
Niinpä Zoltán ripusti melansa naulaan ja omistautui kirkon palvelukseen tehden samankaltaisen päätöksen kuin presidentti Howard W. Hunter (1907–1995) teki mennessään naimisiin. Presidentti Hunter oli etevä muusikko, joka soitti kymmeniä soittimia. Hän oli soittanut iltaisin eräässä orkesterissa, mutta niiden ihmisten elämäntapa, joiden kanssa hän oli tekemisissä, oli ristiriidassa evankeliumin tasovaatimusten kanssa. Niinpä presidentti Hunter pani soittimensa sivuun ja otti ne esiin vain silloin tällöin perheen laulaessa yhdessä.1
Zoltán kaipaa melontaa, mutta hän oivalsi, että hänen rakkautensa kajakkimelontaan oli niin voimakasta, että se voisi kilpailla hänen rakkautensa kanssa Herraa kohtaan ja olla jopa suurempaa, jos hän pysyisi liian lähellä tuota urheilulajia.
Sama periaate voi soveltua mihin tahansa toimintaan, joka vie meitä pois siitä, keitä Jumala haluaa meidän olevan. Jokaisen meistä voisi olla parempi elää elämäämme ilman tiettyjä asioita – vaikka ne olisivat hyviäkin – kuin vaarantaa iankaikkinen elämämme saadaksemme ne.
”Kirkosta tuli elämäni”, Zoltán sanoo. ”Koska tiesin, ettei kajakkimelonta voisi olla ammattini, jos halusin olla aktiivinen, ja että se olisi vain harrastus, siitä oli helppoa luopua. Sen sijaan halusin tehdä taivaallisesta Isästä keskipisteeni.”
Zoltán alkoi tutkia evankeliumia samalla innolla, jonka hän tuo kaikkeen toimintaan. Hän asetti tavoitteen palvella lähetystyössä. Hän halusi pysyä omassa maassaan ja opettaa muita.
Hän palveli Unkarissa ja työskentelee nyt lukion englannin kielen opettajana. Hänen tärkeysjärjestyksensä määräytyy edelleen evankeliumin mukaan. ”On asioita, joista meidän on luovuttava, koska niistä tulee esteitä Jumalan tiellä”, hän sanoo. ”On helppoa luopua pahasta heti kun tiedämme, että meidän pitäisi. Emme aina ymmärrä, milloin meidän pitäisi luopua jostakin hyvästä jonkin paremman vuoksi. Ajattelemme, että koska se ei ole pahaa, voimme pitää siitä kiinni ja silti noudattaa Jumalan suunnitelmaa.” Mutta Zoltán tietää, että meidän täytyy luopua hyvästä, jos se estää meitä noudattamasta Jumalan meitä varten laatimaa suunnitelmaa.
Szegedissä Unkarissa asuva Zoltán Szücs luopui kajakkimelonnasta saadakseen enemmän aikaa evankeliumille.
Yllä: valokuva © Thinkstock; alla: valokuva Adam C. Olson