Kasvua hedelmällisessä maaperässä: uskollisia nuoria Ugandassa
Cindy Smith asui Ugandassa, kun hänen aviomiehensä oli siellä työssä, ja nyt he asuvat Utahissa Yhdysvalloissa.
Kun nuoret Ugandassa ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja elävät sen mukaan, he näkevät uskon ja toivon versovan kaikkialla ympärillään.
Itä-Afrikan sydämessä sijaitsevaa kaunista Ugandan maata on siunattu sokeriruokoa ja banaanipuita kasvavilla kumpuilevilla kukkuloilla – ja nuorilla, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja elämään sen mukaan.
Ugandan ensimmäinen vaarna perustettiin vuonna 2010. Kirkko kasvaa nopeasti, ja samoin kasvavat monet nuoret miehet ja nuoret naiset jokaisessa seurakunnassa.
Viirin nostamista, esimerkkinä olemista
Erään seurakunnan nuoria naisia innoittivat sisar Elaine S. Daltonin, Nuorten Naisten ylijohtajan, opetukset hyveellisyydestä: ”Nyt meidän jokaisen on aika nousta ja nostaa maailmalle viiri, joka kutsuu palaamaan hyveellisyyteen.”1 Nuoret naiset patikoivat kukkulalle, josta on näköala kaupunkiin, ja nostivat kullanvärisiä viirejä, jotka olivat vertauskuva heidän lupauksestaan olla esimerkkinä hyveellisyydestä. Yhdessä he lauloivat laulun ”Laella kukkulan” (MAP-lauluja, 4).
Nämä nuoret naiset ovat kohottaneet henkilökohtaisia vanhurskauden tasovaatimuksiaan. Heidän kuuliaisuutensa on vahvistanut heidän todistustaan ja vaikuttanut muihin. Sisar Dalton on sanonut: ”Ette saa koskaan aliarvioida vanhurskaan vaikutuksenne voimaa.”2 Ja samoin kuin viiri, näiden nuorten naisten esimerkki hulmuaa koko maailmalle.
Sandra
Kuten monet nuoret naiset Ugandassa, Sandra kävelee melkein kahden kilometrin matkan kirkkoon, auttaa seurakuntakeskuksen siivouksessa perjantaisin ja osallistuu seminaariin lauantaisin. Viikolla hän herää ennen viittä aamulla lukemaan koulukirjoja ja sitten hän kävelee kouluun ja palaa sieltä kuuden jälkeen illalla. Häneltä jäi yksi kouluvuosi väliin taloudellisten vaikeuksien vuoksi, mutta hän kohtaa haasteensa myönteisen asenteen turvin: ”Evankeliumi on todella auttanut minua pysymään lujana ja järkkymättömänä.”
Sandra on ainoa kirkon jäsen perheessään, mutta hänen vanhempansa tukevat hänen palvelemistaan kirkossa, kuten auttamalla silloin kun seurakunta siivosi paikallisen orpokodin piha-alueet. Hänen perheensä näkee, kuinka evankeliumi on auttanut häntä olemaan vahva silloinkin kun edessä on ratkaisemattomia ongelmia. Miettiessään tuon voiman lähdettä Sandra sanoo: ”Kun menen kirkkoon, minusta tuntuu kuin pukisin ylleni Jumalan taisteluvarustuksen” (ks. Ef. 6:11–17).
Vähän uudempi käännynnäinen Susan rakastaa kirkkoa. Hänen perheensä on kotoisin Etelä-Sudanista. He pakenivat vaikeuksia ja heitä siunattiin niin, että lähetyssaarnaajat tulivat heidän luokseen Ugandassa. Pakolaisena Susan löysi evankeliumista rauhaa ja turvaa. Sunnuntaisin hän tuo kirkkoon yleensä nuoremmat sisaruksensa sekä jopa kymmenen muuta lasta, jotka eivät ole kirkon jäseniä. Erään perheenjäsenen odottamattoman kuoleman johdosta hän palasi Etelä-Sudaniin, jossa hän odottaa, että kirkko aloittaa toimintansa hänen alueellaan. Sekä Susanilla että Sandralla on haasteita, mutta he luottavat Jumalaan ja nauttivat hedelmistä, joita eläminen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan tuo (ks. Alma 32:6–8, 43).
Uhraamista, jotta voi palvella lähetystyössä
Nuoret miehet Ugandassa alkavat pelata jalkapalloa pikkupoikina käyttäen pallona tiukasti yhteen sidottuja oksia. Jo hyvin pienestä pitäen Dennisillä oli lahjoja tähän urheilulajiin, ja hän sai lukiosta stipendin, jotta voi pelata lukion joukkueessa. Kun hän oli suorittanut lukion, eräs ammattilaisjoukkue tarjoutui maksamaan hänelle palkkaa, asunnon ja ylläpidon. Se oli erään unelman täyttymys, mutta Dennis tiesi, että se todennäköisesti vaikeuttaisi hänen suunnitelmiaan lähteä myöhemmin samana vuonna lähetystyöhön.
Dennis
Dennisin halu tehdä se, mitä taivaallinen Isä halusi hänen tekevän, oli niin voimakas, ettei hän edes halunnut joutua kiusaukseen jäädä joukkueeseen, kun aika palvella lähetystyössä koittaisi. Monet ihmiset kyseenalaistivat hänen valintansa, mutta hän on varma siitä, että teki oikean päätöksen – sekä itsensä että muiden vuoksi. ”Kaksi pikkuveljeäni ja pikkusisareni oli juuri kastettu”, hän sanoo. ”En koskaan uskonut, että siskoni kuuntelisi evankeliumia. Kun näen Jumalan tekevän ihmeitä perheessäni, saan siitä valoisaa toivoa tulevaisuuteeni.”
Dennisin seurakunnassa nuoret miehet tutkivat joka viikko Saarnatkaa minun evankeliumiani -opasta. Heistä on tullut ikään kuin joukkue, joka työskentelee tiiviisti kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa ja tuo ystäviä sunnuntain kokouksiin ja muihin toimintoihin kuten koripallo- ja jalkapallopeleihin viikolla. Papit ovat kastaneet ystäviä ja muita, joita he ovat olleet opettamassa lähetyssaarnaajien kanssa. Usean vuoden aikana tämä nuorten miesten joukkue on vahvistanut koko seurakuntaa, ja neljä heistä, myös Dennis, sai kutsun Nairobin lähetyskentälle Keniaan.
He ovat noudattaneet kahdentoista apostolin koorumin jäsenen vanhin David A. Bednarin neuvoa tulla lähetyssaarnaajiksi ”kauan ennen kuin lähetätte lähetystyöpaperinne”3. He tekivät niin työskentelemällä yhdessä koorumina, parempana joukkueena kuin mikään toinen.
Kaikki neljä lähetyssaarnaajaa voittivat haasteita voidakseen palvella. Wilberforce selittää: ”Olin vähällä menettää toivoni lähetystyöhön lähdöstä [kustannusten vuoksi], mutta sitten luin kohdan Matt. 6:19–20: ’Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. – – Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.’ Niinpä minä olemalla ahkera ja sitoutunut kykenin saavuttamaan tavoitteeni palvella kokoaikaisessa lähetystyössä. Rakastan lähetystyöpalvelua. Mikään ei ole parempaa kuin etsiä ensin taivaan valtakuntaa.”
Toivoa tulevaisuuteen
Nuoret Ugandassa auttavat Jumalan valtakunnan rakentamisessa täällä, ja heillä on suuri tulevaisuuden toivo. Vaikka Itä-Afrikassa ei ole temppeliä, nuoret odottavat innolla aikaa, jolloin he solmivat avioliiton jossakin kaukaisessa temppelissä. Yksi vaarnan toiminta keskittyi valmistautumiseen temppeliin menoon, ja sen lopuksi yksi vaarnan johtokunnan jäsenistä lausui todistuksensa: ”Jumala rakastaa teitä. Te olette kirkon tulevaisuus Ugandassa.” Näillä vanhurskailla nuorilla on jo suuri vaikutus.
Nuoret miehet ja naiset Ugandassa uhraavat sitä, mikä on maailmasta, saadakseen siunauksia, jotka kestävät ikuisesti. He ovat kylväneet uskon siemenet ja ravitsevat niitä huolella (ks. Alma 32:33–37). Kuin puu täynnä hedelmiä (ks. Alma 32:42) nuoret jakavat evankeliumin iloa tässä hedelmällisessä maassa.
Ylinnä: Nuoret osallistuvat yhdessä vaarnan takkavalkeailtaan.
Yllä: Susan (keskellä), pakolainen Ugandassa, löysi rauhaa evankeliumista ja toi sisaruksensa ja muita lapsia kirkkoon.
Keskellä: Tämän seurakunnan nuoret naiset nauttivat Edistyminen-ohjelman suorittamisesta.
Oikealla: Dennis luopui paikasta ammattilaisjalkapalloseurassa saarnatakseen evankeliumia. Hän ja muut nuoret miehet hänen pappien koorumissaan tekivät uhrauksia ja voittivat haasteita palvellakseen lähetystyössä.
Valokuvat Cindy Smith