Nuorten voimaksi
Millainen on tosi ystävä?
Ystävän määritelmä on muuttunut nykyajan tekniikan yhdistämässä maailmassa. Nykyään saatamme ajatella, että meillä on monia ”ystäviä”. Se on totta: me nautimme kyvystä saada tietoa ja pysyä ajan tasalla siinä, mitä tapahtuu monien tuttaviemme sekä nykyisten ja aiempien ystävien ja jopa sellaisten ihmisten elämässä, joita emme ole tavanneet henkilökohtaisesti mutta joita kutsumme ystäviksemme.
Sosiaalisen median yhteydessä sanaa ”ystävä” käytetään usein kuvaamaan kontakteja eikä niinkään ihmissuhteita. ”Ystävilleen” voi lähettää viestin, mutta se ei ole sama asia kuin kahdenkeskinen suhde johonkuhun ihmiseen.
Joskus syvennymme omistamaan ystäviä. Ehkäpä meidän pitäisi keskittyä olemaan ystävä.
On olemassa monia määritelmiä siitä, mitä merkitsee olla ystävä. En koskaan unohda sitä, kun kuulin vanhin Robert D. Halesin kahdentoista apostolin koorumista puhuvan, mitä merkitsee olla ystävä ja miten voimakas vaikutus ystävillä on elämäämme. Hänen määritelmällään on ollut pysyvä vaikutus elämääni. Hän sanoi: ”Ystävät ovat ihmisiä, joiden avulla on helpompi elää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan.”1 Tässä mielessä todellisen ystävyyden ydin on etsiä toisen ihmisen parasta hyvää. Se on sitä, että asettaa jonkun toisen ensimmäiseksi. Se on sitä, että on täysin rehellinen, uskollinen ja puhdas jokaisessa teossa. Ehkäpä juuri sana sitoumus avaa ystävyyden todellisen merkityksen.
Kun tyttäreni Emi oli 15-vuotias, hän teki päätöksen siitä, millaisia ystäviä hän etsisi. Huomasin yhtenä aamuna, että hänen Mormonin kirjansa oli auki luvun Alma 48 kohdalta. Hän oli merkinnyt jakeet, joissa kuvattiin sotapäällikkö Moronia: ”Moroni oli vahva ja mahtava mies; hän oli mies, jolla oli oivallinen ymmärrys. – – Hän oli mies, joka oli luja Kristuksen uskossa.” (Jakeet 11 ja 13.) Hän oli kirjoittanut marginaaliin: ”Haluan käydä treffeillä ja mennä naimisiin Moronin kaltaisen miehen kanssa.” Kun seurasin Emiä ja sitä, millaisten nuorten miesten kanssa hän oli tekemisissä ja sitten 16 vuotta täytettyään kävi treffeillä, totesin, että hän oli esimerkkinä noista ominaisuuksista itse ja auttoi muita elämään identiteettinsä mukaisesti Jumalan poikina, pappeudenhaltijoina sekä tulevina isinä ja johtajina.
Todelliset ystävät saavat ne, joiden kanssa he ovat tekemisissä, nousemaan hieman korkeammalle, olemaan hieman parempia.2 Te voitte auttaa toisianne, etenkin nuoria miehiä valmistautumaan ja palvelemaan kunniakkaasti lähetystyössä. Te voitte auttaa toisianne pysymään moraalisesti puhtaina. Teidän vanhurskaalla vaikutuksellanne ja ystävyydellänne voi olla iankaikkista vaikutusta paitsi niiden elämään, joiden kanssa olette tekemisissä, myös tuleviin sukupolviin.
Vapahtaja kutsui opetuslapsiaan ystävikseen. Hän sanoi:
”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.
Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.
Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.
En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.” (Joh. 15:12–15, kursivointi lisätty.)
Kun elätte Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan ja kerrotte siitä, te vedätte puoleenne ihmisiä, jotka haluavat olla ystäviänne – eivät vain kontakti sosiaalisen median sivustolla vaan sellaisia ystäviä, joista Vapahtaja oli esimerkkinä sanoillaan ja omalla elämällään. Kun pyritte olemaan ystävä muille ja annatte valonne loistaa, vaikutuksenne siunaa niiden monien ihmisten elämää, joiden kanssa olette tekemisissä. Tiedän, että kun keskitytte olemaan ystävä muille siten kuin profeetat ja pyhien kirjoitusten esimerkit ovat määritelleet, olette onnellisia ja teillä tulee olemaan hyvää aikaansaava vaikutus maailmassa, ja jonakin päivänä saatte sen loistavan lupauksen, joka pyhissä kirjoituksissa on annettu todellisesta ystävyydestä: ”Tämä sama yhteisyys, joka vallitsee meidän keskuudessamme täällä, vallitsee meidän keskuudessamme siellä, mutta siihen yhdistyy iankaikkinen kirkkaus” (OL 130:2).
Valokuvakuvitus © iStockphoto.com/Fonicum ja Les Nilsson