Mihin me uskomme

Kenet Herra kutsuu, Hän myös valmistaa

Useimmilla kirkon jäsenillä on monia tilaisuuksia saada jokin kutsumus kirkossa – tehtävä palvella. ”Herra odottaa, että jokaisella meistä on kutsumus Hänen kirkossaan, niin että muut voivat tulla siunatuiksi meidän kykyjemme ja vaikutuksemme kautta”, presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on sanonut.¹

Kirkon johtohenkilöt, jotka itsekin on kutsuttu palvelemaan, luottavat siihen, että muut jäsenet ottavat vastaan heille tarjotut palvelukutsut ja hoitavat ne. Jokainen uusi kutsu on tilaisuus palvella ja kasvaa, ja siihen tulee suhtautua nöyrästi ja rukoillen. Pappeusjohtajat kutsuvat ihmisiä tehtäviin kirkossa sen jälkeen kun he ovat etsineet innoitusta Herralta. ”Sinä olet Jumalan kutsuma”, presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on selittänyt. ”Herra tuntee sinut. Hän tietää, kenen Hän haluaa palvelevan kussakin tehtävässä kirkossaan. Hän valitsi sinut.”²

Kirkon tehtävissämme me edustamme Vapahtajaa, ja sillä työllä, jota teemme – vaikuttipa se kuinka vähäiseltä hyvänsä – on iankaikkisia seurauksia. Tehtävälleen omistautuneen Alkeisyhdistyksen opettajan vaikutus esimerkiksi voisi innoittaa lasta palvelemaan eräänä päivänä lähetystyössä. Tai ovimiehen ystävällinen tervehdys voisi auttaa vaikeuksissa kamppailevaa jäsentä tuntemaan, että hän on tervetullut kirkkoon.

Herra auttaa meitä kutsumuksissamme etenkin silloin kun vastuulliset tehtävät tuntuvat ylivoimaisilta. Kun me rukoilemme taivaalliselta Isältä johdatusta, Hän ohjaa meitä innoituksella ja siunaa meitä niin, että voimme palvella hyvin. Herra auttaa niitä, jotka palvelevat Häntä, ja lisää oman voimansa heidän ponnistuksiinsa (ks. OL 84:88). Presidentti Thomas S. Monson onkin luvannut: ”Kun me olemme Herran asialla, meillä on oikeus Herran apuun. Muistakaa, että kenet Herra kutsuu, Hän myös valmistaa.”³

Kun me noudatamme Herran esimerkkiä palvelemisesta ja täytämme kuuliaisesti kutsumuksemme ja vastuulliset kirkon tehtävämme, elämäämme siunataan ja meistä voi tulla enemmän Jumalan kaltaisia (ks. Moroni 7:48; OL 106:3).

• Voimme turvautua käsikirjoihin, oppikirjoihin, kirkon johtajien neuvoihin ja muuhun lähdeaineistoon, joista voimme saada opetusta vastuullisiin tehtäviimme ja vastauksia kysymyksiimme.

• Me emme tavoittele tehtäviä kirkossa emmekä me yleensä kieltäydy palvelukutsuista, jotka tulevat asianmukaisen pappeusjohtajan välityksellä (ks. Moos. 6:31–32).

• Kun me autamme Herran työn tekemisessä, me voimme rukoilla ja saada Hänen apuaan (ks. OL 84:88).

• Kutsumustemme täyttäminen tuo siunauksia ja iloa (ks. Matt. 25:23).

• Kaikki kirkon tehtävät ovat yhtä tärkeitä. Kirkko tarvitsee lastenhuonejohtajia aivan yhtä paljon kuin Apuyhdistyksen johtajia (ks. 1. Kor. 12:14–18). Se, kuinka me palvelemme, on tärkeämpää kuin se, missä me palvelemme.

Viitteet

1. Dieter F. Uchtdorfin lainaamana artikkelissa ”Nostakaa siitä missä seisotte”, Liahona, marraskuu 2008, s. 54.

2. Ks. ”Kohoa kutsusi veroiseksi”, Liahona, marraskuu 2002, s. 76.

3. ”Kutsuttu palvelemaan”, Valkeus, heinäkuu 1996, s. 46.

Lisätietoa on julkaisun Kirkon presidenttien opetuksia: Lorenzo Snow, 2012, luvussa 14.

Tee parhaimpasi

”Herra moninkertaistaa voimasi usein. Hän pyytää vain, että teet parhaimpasi ja että teet sen koko sydämestäsi. Tee se iloisesti ja uskon rukouksella. Isä ja Hänen rakas Poikansa lähettävät Pyhän Hengen kumppaniksesi opastamaan sinua. Ponnistelusi moninkertaistuvat palvelemiesi ihmisten elämässä.”

Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, ”Kohoa kutsusi veroiseksi”, Liahona, marraskuu 2002, s. 78.

Vastaamista kysymyksiin

Miksi kirkollanne ei ole palkkapapistoa?

Alusta asti Herra on kutsunut opetuslapsensa taustaltaan monenlaisten tavallisten ihmisten joukosta. He palvelevat rakkaudesta Herraa ja muita kohtaan. Esimerkiksi Mormonin kirjassa profeetta Alma valitsi pappeusjohtajat ja käski heidän ”tehdä omin käsin työtä elannokseen. – –

Eivätkä papit saaneet olla elantonsa suhteen kansasta riippuvaisia, vaan työstään heidän tuli saada Jumalan armoa.” (Moosia 18:24, 26; ks. myös 2. Nefi 26:29–31; UK 5.)

Samoin meidän aikanamme kutsu palvella suo meille tilaisuuden auttaa muita ja kehittää kykyjämme ja hengellisiä lahjojamme sekä käyttää niitä muiden hyväksi. Me saamme runsaan korvauksen palvelemisestamme Herralta tulevina siunauksina.

Kuvitus David Habben