Kesäni temppelin kupeessa
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Saimme suuria siunauksia, kun perheemme käytti lomamme käymällä joka kesä temppelissä.
Valokuva Tukholman temppelistä Stefan Hallberg, kopiointi kielletty; tausta ja reunus © Thinkstock/iStockphoto
Vartuin Norjassa. Lähin temppeli oli Tukholmassa Ruotsissa, noin 8–10 tunnin ajomatkan päässä. Tarpeetonta sanoakaan, jokainen matka temppeliin vaati tarkkaa suunnittelua ja harkintaa. Vaarnamme suunnitteli nuorille joka vuosi kaksi matkaa temppeliin. Muutamat seurakunnat vuokrasivat yhdessä bussin ja lähtivät viikonlopuksi temppeliin. Oli hauskaa mennä muiden nuorten kanssa, mutta perheeni ja minä halusimme käydä toisinaan temppelissä yhdessä.
Niinpä me päätimme yhtenä vuonna lähteä Tukholmaan kesälomallamme. Se oli hieno kokemus, ja pian siitä tuli jokakesäinen tapamme. Me leiriydyimme leirintäalueella lähellä temppeliä. Joka aamu nousimme varhain kasteita varten muiden perheiden kanssa, jotka olivat tulleet Norjasta temppeliin. Jälkeenpäin pelasimme jalkapalloa ja kävimme uimassa leirintäalueella.
Nämä kesät ovat minulle nyt pyhiä muistoja. Vaikka emme asuneet niin lähellä temppeliä, että olisimme voineet käydä siellä joka kuukausi, käynti siellä oli aina erityistilaisuus. Ja vaikka automatka oli pitkä ja väsyttävä, Herra siunasi meitä uhrauksestamme. Ne hengelliset kokemukset, joita sain temppelissä, auttoivat minua niin, että opin rakastamaan temppeliä ja sen toimituksia. Ne myös lähensivät meitä toisiimme perheenä.
Yksi erityinen kokemus, jonka muistan, oli silloin kun minulla oli vähän kapinallinen kausi. Tuntui siltä, että näin vanhemmissani monia vikoja, ja ajattelin, ettei heillä ollut oikeutta neuvoa minua siinä, kuinka eläisin elämääni. Vaikka elin kelvollisena menemään temppeliin, kyseenalaistin isäni roolin perheemme päänä. Mutta kun menimme yhdessä temppeliin tekemään sijaiskasteita ja -konfirmointeja, tunsin suloisen hengen läsnäolon. Kun isäni laski kätensä pääni päälle konfirmoidakseen minut niiden ihmisten puolesta, jotka olivat kuolleet, tunsin Hengen vahvistavan minulle, että hän toimi todellisella pappeuden valtuudella. Se sai minut ymmärtämään, että vaikka isäni ei ollut täydellinen, hän oli silti hyvä isä ja minulle oli siunaus olla hänen poikansa. Tunsin, että minun piti tehdä parannus kapinallisuudestani ja yrittää nähdä viisaus ja rakkaus hänen nuhteissaan.
Nyt monia vuosia myöhemmin nuo kesät temppelin kupeessa loistavat yhä muistoissani. Temppelistä on tullut yksi todella kauniista paikoista maailmassa, kuten Mormonin vedet olivat Alman kansalle: ”Kuinka kauniita ovatkaan [ne] niiden silmissä, jotka siellä tulivat tuntemaan Lunastajansa” (Moosia 18:30).