Vaatikaa itsellenne liittojenne siunauksia
Kun uudistamme liittomme ja pidämme ne kunniassa, kuormiamme voidaan keventää ja me voimme jatkuvasti tulla puhdistetuiksi ja vahvistua.
Sisaret, kuinka ihanaa onkaan olla kanssanne jälleen.
Tapasin äskettäin naisen, joka valmistautui menemään kasteelle. Sinä erityisenä sunnuntaina hän tuli kirkkoon käveltyään kolme kilometriä erittäin kuraista tietä. Hän meni heti wc-tiloihin, riisui kuraiset vaatteensa, peseytyi ja puki ylleen puhtaat pyhävaatteet. Apuyhdistyksen kokouksessa hän kertoi kääntymyksestään. Minua liikutti hänen pakahduttava halunsa tulla pestyksi ja puhtaaksi parannuksen ja Vapahtajan sovitusuhrin kautta sekä hänen halukkuutensa luopua ”entisestä elämästään”, jotta hän voi solmia pyhiä liittoja taivaallisen Isämme kanssa. Hän oli eronnut poikaystävästään, oli voittamaisillaan riippuvuutensa elääkseen viisauden sanan mukaan, oli lopettanut sunnuntaityönsä ja oli menettänyt rakkaidensa ystävyyden ilmoittaessaan suunnitelmistaan mennä kasteelle. Hän oli innokas luopumaan kaikista synneistään voidakseen tulla puhtaaksi ja tuntea Vapahtajan lunastavan rakkauden. Minua innoitti tuona aamuna hänen halunsa tulla sekä fyysisesti että hengellisesti puhtaaksi.
Me tiedämme, että monet teistä ovat tehneet samankaltaisia uhrauksia, kun olette tunteneet Pyhän Hengen todistuksen ja olette halunneet tehdä parannuksen, mennä kasteelle ja tulla puhtaaksi. Ehkä on niin, ettemme tunne milloinkaan muulloin Vapahtajan jumalallista rakkautta niin runsaana kuin silloin kun teemme parannuksen ja tunnemme Hänen rakastavat käsivartensa ojennettuina syleilemään meitä ja vakuuttamaan meille Hänen rakkauttaan ja hyväksyntäänsä.
Muutama sunnuntai sitten, kun kuuntelin sakramenttirukousta, minua liikutti se, kuinka pappi lausui hyvin tunteikkaasti jokaisen sanan. Myöhemmin soitin tuolle papille kiittääkseni häntä siitä, että hän teki omalta osaltaan sakramentista syvän hengellisen kokemuksen minulle ja seurakunnalle. Hän ei ollut kotona, mutta hänen äitinsä vastasi: ”Voi, hän ilahtuu kovin siitä, että soitit! Se oli ensimmäinen kerta, kun hän lausui sakramenttirukouksen, ja olemme harjoitelleet yhdessä, puhuneet sakramentin tärkeydestä ja siitä, miten tärkeää on kelvollisina uudistaa kasteenliittomme Vapahtajan kanssa.” Kuinka rakastankaan tätä hyvää äitiä sen vuoksi, että hän opettaa pojalleen kasteenliiton voimaa ja sitä, kuinka poika voi auttaa seurakunnan jäseniä tuntemaan tuota voimaa.
Eräs toinen tuntemani äiti on istunut vuosikausia kirkossa yksin neljän pienen lapsensa kanssa. Koska hän on pystynyt vain harvoin keskittymään Vapahtajaan sakramentin aikana, hän laati suunnitelman. Nyt hän pyrkii varaamaan joka lauantai aikaa siihen, että hän käy läpi viikkoaan ja miettii liittojaan ja sitä, mistä hänen pitää tehdä parannus. ”Silloin”, hän sanoo, ”menipä minulla sunnuntaina lasteni kanssa miten tahansa, olen valmistautunut nauttimaan sakramentin, uudistamaan liittoni ja tuntemaan sovituksen puhdistavan voiman.”
Miksi Vapahtaja pitää sakramenttia niin tärkeänä, rakkaat sisaret? Miten tärkeää tämä viikoittainen kasteenliittomme uudistaminen on elämässämme? Huomaammeko me, että Vapahtajalla on kyky puhdistaa meidät täysin joka viikko, kun me nautimme sakramentin kelvollisesti ja ajatuksella? Presidentti Boyd K. Packer on todistanut: ”Tämä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja sovituksen lupaus: – – että [elämämme] päättyessä [voimme] mennä väliverhon läpi [synneistämme] parannuksen tehneenä ja Kristuksen verellä puhtaaksi pestynä.”1
Johtokuntamme tuntee suurta iloa, kun sisaremme ja heidän perheensä tekevät liittoja ja pitävät ne, mutta sydämemme tuntee tuskaa niiden vuoksi, jotka kokevat suuria vastoinkäymisiä elämässään siksi, että rakkaanne rikkovat liittonsa. Profeetta Jaakob, Nefin veli, sai Herralta tehtävän puhua veljilleen aikansa vanhurskaista naisista ja lapsista. Todistan, että hänen sanansa on säilytetty erityisesti meidän aikaamme varten. Hän puhuu meille aivan kuin Vapahtaja itse puhuisi. Jaakobia painoi suuri huoli, kun hän todisti aviomiehille ja isille:
”Minua surettaa – – se, että minun on puhuttava niin kovin voimakkaasti – – vaimojenne ja lastenne edessä, joista monien tunteet ovat tavattoman arat ja siveät ja herkät – –.
Heidän sydämensä nyyhkytykset kohoavat ylös Jumalan luokse – –. Monet sydämet ovat menettäneet toivonsa syville haavoille lävistettyinä.”2
Liittonsa pitäville naisille ja lapsille omana aikanaan ja meidän aikanamme Jaakob lupaa:
”Turvautukaa Jumalaan horjumattomin mielin ja rukoilkaa häntä suuresti uskoen, niin hän lohduttaa teitä ahdingoissanne – –.
Nostakaa päänne ja ottakaa vastaan mieluisa Jumalan sana ja kestitkää itseänne hänen rakkaudellaan.”3
Sisaret, todistan rukouksen voimasta ja mahdista, kun ilmaisemme taivaalliselle Isällemme syvimmät tuskamme ja toiveemme, ja vastauksista, joita saamme, kun kestitsemme itseämme pyhillä kirjoituksilla ja elävien profeettojen sanoilla.
Melkein kolme vuotta sitten tuhoisa tulipalo hävitti rakkaan historiallisen tabernaakkelin sisätilat Provossa Utahissa. Sen menetystä pidettiin suurena murhenäytelmänä sekä paikkakuntalaisten että kirkon jäsenten keskuudessa. Moni mietti: ”Miksi Herra antoi sen tapahtua? Hän olisi varmasti voinut estää palon tai pysäyttää rakennuksen tuhoutumisen.”
Kymmenen kuukautta myöhemmin, lokakuun 2011 yleiskonferenssissa, yleisö henkäisi, kun presidentti Thomas S. Monson ilmoitti, että lähes tuhoutuneesta tabernaakkelista tulisi pyhä temppeli – Herran huone! Äkkiä ymmärsimme sen, mitä Herra oli aina tiennyt! Hän ei aiheuttanut tulipaloa, mutta Hän salli palon hävittää sisätilat. Hän näki tabernaakkelin suurenmoisena temppelinä – pyhien ja ikuisten liittojen pysyvänä solmimispaikkana.4
Rakkaat sisareni, Herra sallii sen, että meitä koetellaan ja testataan, joskus äärirajoillemme asti. Olemme nähneet rakkaiden elämän – ja kenties omammekin – kuvaannollisesti palavan poroksi, ja olemme miettineet, miksi rakastava ja armelias taivaallinen Isä sallii sellaisen tapahtua. Mutta Hän ei jätä meitä tuhkan sekaan. Hän seisoo syli avoinna, innokkaana kutsuen meitä tulemaan luokseen. Hän rakentaa elämäämme upeaksi temppeliksi, jossa Hänen Henkensä voi asua iankaikkisesti.
Kohdassa OL 58:3–4 Herra sanoo meille:
”Te ette voi nähdä luonnollisilla silmillänne tällä hetkellä Jumalanne suunnitelmaa niistä asioista, jotka tulevat tämän jälkeen, ettekä kirkkautta, joka seuraa paljoa ahdinkoa.
Sillä paljon ahdingon jälkeen tulevat siunaukset. Sen tähden päivä tulee, jolloin teidät kruunataan paljolla kirkkaudella.”
Sisaret, minä todistan, että Herralla on suunnitelma meidän kunkin elämää varten. Mitään sellaista ei tapahdu, mikä järkyttäisi Häntä tai yllättäisi Hänet. Hän on kaikkitietävä ja kaikkia rakastava. Hän on innokas auttamaan meitä, lohduttamaan meitä ja lievittämään tuskaamme, kun me turvaamme sovituksen voimaan ja kunnioitamme liittojamme. Koetukset ja kärsimys, joita koemme, saattavat olla juuri niitä asioita, jotka johtavat meidät Hänen luokseen ja saavat meidät pitämään kiinni liitoistamme, jotta voisimme palata Hänen eteensä ja saada kaiken, mitä Isällä on.
Tänä kuluneena vuonna minulla on ollut tarve ja halu tuntea Herran rakkaus syvällisemmin, saada henkilökohtaista ilmoitusta, ymmärtää paremmin temppeliliittoni ja saada kevennystä kuormiini. Kun olen rukoillut erityisesti näitä siunauksia, olen tuntenut Hengen ohjaavan minua menemään temppeliin ja kuuntelemaan tarkemmin jokaista siunauksen sanaa, joka minulle lausutaan. Todistan, että kun olen kuunnellut tarkkaavaisemmin ja yrittänyt osoittaa uskoani, Herra on ollut minulle armollinen ja on auttanut kuormieni keventämisessä. Hän on auttanut minua tuntemaan suurta rauhaa rukouksista, joihin ei ole vielä vastattu. Me sidomme Herran pitämään lupauksensa, kun me pidämme liittomme ja osoitamme uskoamme.5 Tulkaa temppeliin, rakkaat sisaret, ja vaatikaa siunauksenne!
Haluan puuttua erääseen toiseen tapaan, joka voi juurruttaa meihin varmuutta ja uskoa. Joskus meillä naisilla on taipumus olla hyvin kriittisiä itseämme kohtaan. Sellaisina hetkinä meidän pitää tavoitella Henkeä ja kysyä: ”Näinkö Herra haluaa minun ajattelevan itsestäni vai Saatanako yrittää painaa minua alas?” Muistakaa, millainen taivaallinen Isämme on. Hänen rakkautensa on täydellistä ja ääretöntä.6 Hän haluaa kohottaa meitä, ei lannistaa meitä.
Me kirkon jäsenet saatamme toisinaan tuntea, että meidän pitää olla osa ”täydellistä MAP-perhettä”, ennen kuin Herra hyväksyy meidät. Tunnemme usein olevamme ”vähempiarvoisia” tai ulkopuolisia valtakunnassa, jos meistä tuntuu, ettemme aivan sovi tuohon kuvaan. Rakkaat sisaret, loppujen lopuksi taivaan Isällemme on merkitystä ennen kaikkea sillä, kuinka hyvin olemme pitäneet liittomme ja kuinka paljon olemme yrittäneet noudattaa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä.
Todistan, että Jeesus Kristus on Vapahtajamme ja Lunastajamme. Hänen sovitusuhrinsa ansiosta meidät voidaan pestä puhtaiksi viikoittain, kun nautimme Hänen sakramenttinsa kelvollisesti. Kun uudistamme liittomme ja pidämme ne kunniassa, kuormiamme voidaan keventää ja me voimme jatkuvasti tulla puhdistetuiksi ja vahvistua, niin että elämämme lopussa meitä pidetään kelvollisina saamaan korotus ja iankaikkinen elämä. Todistan näistä asioista rakkaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.