Kokekaa kääntymys
Todellinen kääntymys tapahtuu, kun edelleen toimimme niiden opinkohtien mukaisesti, joiden tiedämme olevan tosia, ja pidämme käskyt päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen.
Veljet ja sisaret, kuinka nöyräksi tekevä kokemus onkaan seistä tällä puhujakorokkeella, missä niin monet elämäni sankareista ovat seisseet. Haluaisin kertoa teille joistakin sydämeni tuntemuksista ja suunnata ne erityisesti nuorille.
Yksi Vanhan testamentin suurista sankareista oli profeetta-soturi Joosua. Hän esitti tämän kutsun Israelin lapsille, joita hän johti: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette – –. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”1 Joosuan julistus osoittaa todellista kääntymystä evankeliumiin. Joosuan ja meidän kaikkien kohdalla kääntymys evankeliumin periaatteisiin on seurausta evankeliumin periaatteiden mukaisesta vanhurskaasta elämästä ja uskollisuudesta Herran kanssa tekemillemme liitoille.
Haluaisin kertoa teille sukuhistoriastani kääntymyskertomuksen, joka kertoo eräästä toisesta sankaristani. Hänen nimensä on Agnes Hoggan, ja hän ja hänen miehensä liittyivät kirkkoon Skotlannissa vuonna 1861. Koska he kärsivät suurta vainoa kotimaassaan, he muuttivat lastensa kanssa Amerikkaan. Muutamia vuosia myöhemmin Agnes jäi leskeksi, ja hänen huolehdittavakseen jäi kahdeksan lasta. Hän teki kovasti työtä saadakseen heidät ruokittua ja vaatetettua. Onneksi hänen 12-vuotias tyttärensä Isabelle sai työtä palvelijana eräässä varakkaassa perheessä, joka ei kuulunut MAP-kirkkoon.
Isabelle asui perheen isossa talossa ja auttoi perheen nuorempien lasten hoidossa. Korvauksena hänen palveluksestaan hänen äidilleen maksettiin joka viikko pieni palkka. Pian Isabellea alettiin pitää perheenjäsenenä ja hän alkoi nauttia monista samoista etuoikeuksista kuin he, kuten tanssitunneista, kauniista vaatteista ja teatterikäynneistä. Tämä järjestely jatkui neljän vuoden ajan, kunnes perhe, jolle Isabelle oli työskennellyt, muutti toiseen osavaltioon. Perhe oli niin kiintynyt Isabelleen, että vanhemmat menivät hänen äitinsä Agnesin puheille ja pyysivät lupaa laillisesti adoptoida hänet. He lupasivat järjestää hänelle hyvän koulutuksen, huolehtia siitä, että hän pääsisi hyviin naimisiin, ja lisätä hänet testamenttiin perilliseksi heidän omien lastensa rinnalle. Lisäksi he maksaisivat edelleen Agnesille palkkaa.
Tällä vaikeuksissa kamppailevalla leskiäidillä oli edessään vaikea valinta, mutta hän ei epäröinyt hetkeäkään. Kuunnelkaa hänen tyttärentyttärensä sanoja, jotka on kirjoitettu monia vuosia myöhemmin: ”Ellei hänen rakkautensa olisi pakottanut [häntä] kieltäytymään, niin hänellä oli parempikin syy: hän oli tullut aina Skotlannista asti ja oli kestänyt ahdistuksia ja koettelemuksia evankeliumin vuoksi, eikä hän aikonut – mikäli se oli inhimillisesti mahdollista – antaa lapsensa menettää sitä, mitä hän oli tullut niin kaukaa hankkimaan.”2 Varakas perhe käytti kaikki mahdolliset perustelut, ja Isabelle itse aneli itkien lupaa lähteä, mutta Agnes pysyi lujana. Kuten voitte kuvitella, 16-vuotiaasta Isabellesta tuntui aivan kuin hänen elämänsä olisi pilalla.
Isabelle Hoggan on minun isoäitini äiti, ja olen mitä kiitollisin siitä todistuksesta ja vakaumuksesta, joka paloi niin kirkkaana hänen äitinsä sydämessä, ettei se sallinut hänen vaihtaa tyttärensä jäsenyyttä kirkossa maailmallisiin lupauksiin. Nykyään sadat Agnesin jälkeläiset, jotka saavat nauttia kirkon jäsenyyden siunauksista, hyötyvät hänen syvälle juurtuneesta uskostaan ja kääntymyksestään evankeliumiin.
Nuoret ystävät, me elämme vaarallisia aikoja, ja niillä valinnoilla, joita teidän on tehtävä päivittäin – jopa tunneittain – on iankaikkisia seurauksia. Ne valinnat, joita teette päivittäisessä elämässänne, ratkaisevat sen, mitä teille tapahtuu myöhemmin. Ellei teillä vielä ole lujasti juurtunutta todistusta ja vakaumusta siitä, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Jumalan valtakunta maan päällä, nyt on aika tehdä se, mitä tarvitaan tämän vakaumuksen saamiseksi. Se, että viivytätte niitä ponnisteluja, joita vaaditaan tämänkaltaisen vakaumuksen ansaitsemiseksi, voi olla vaaraksi teidän sielullenne.
Todellinen kääntymys on enemmän kuin vain sitä, että on tieto evankeliumin periaatteista, ja se merkitsee jopa enemmän kuin vain sitä, että saa todistuksen niistä periaatteista. On mahdollista, että on todistus evankeliumista ilman että elää sen mukaan. Todellinen kääntymys tarkoittaa sitä, että me toimimme sen mukaan, mihin uskomme, ja annamme sen saada aikaan ”voimallisen muutoksen meissä eli meidän sydämissämme”3. Kirjasessa Lujana uskossa sanotaan: ”Kääntyminen on tapahtumasarja, ei yksi tapahtuma. Kääntyminen on tulosta siitä, että pyrkii vanhurskaasti seuraamaan Vapahtajaa.”4 Se vaatii aikaa, ponnisteluja ja työtä. Isoäitini isoäidillä oli voimakas vakaumus siitä, että evankeliumi oli tärkeämpi hänen lapsilleen kuin kaikki se vauraus ja mukavuus, jota maailmalla oli tarjottavana, koska hän oli tehnyt uhrauksia, kestänyt ja elänyt evankeliumin mukaan. Hänen kääntymyksensä oli tapahtunut sen ansiosta, että hän oli elänyt evankeliumin periaatteiden mukaan ja tehnyt uhrauksia niiden vuoksi.
Meidän täytyy käydä läpi ne samat vaiheet, jos haluamme oppia sitoutumaan samalla tavoin. Vapahtaja on opettanut: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.”5 Toisinaan yritämme tehdä sen päinvastaisessa järjestyksessä. Saatamme esimerkiksi suhtautua asiaan näin: Eläisin ihan mielelläni kymmenysten lain mukaan, mutta ensin minun on tiedettävä, että se on totta. Kenties me jopa rukoilemme saadaksemme todistuksen kymmenysten laista ja toivomme, että Herra siunaa meitä sillä todistuksella, ennen kuin olemme täyttäneet ensimmäistäkään kymmenyslipuketta. Se vain ei toimi sillä tavalla. Herra odottaa meidän osoittavan uskoa. Meidän täytyy johdonmukaisesti maksaa täydet ja rehelliset kymmenykset saadaksemme todistuksen kymmenyksistä. Tämä sama malli pätee kaikkiin evankeliumin periaatteisiin, olipa kyse siveyden laista, säädyllisyyden periaatteesta, viisauden sanasta tai paaston laista.
Haluaisin kertoa esimerkin siitä, kuinka eläminen jonkin periaatteen mukaan auttaa meitä kokemaan kääntymyksen siihen periaatteeseen. Kuusikymmenluvulla olin nuori nainen ja ainoa MAP-tyttö lukiossani. Se oli vallankumouksellista aikaa, jota luonnehtivat perinteisten moraalisääntöjen hylkääminen, huumeiden käyttö ja ”kaikki käy” -ajattelutapa. Monet ikätovereistani olivat hyviä ihmisiä, mutta he jäivät helposti tämän uuden moraalin – itse asiassa vain entisen moraalittomuuden – jännityksen lumoihin. Vanhempani ja opettajani kirkossa olivat painottaneet minulle sitä, miten arvokasta on kohdella ruumistaan kunnioittaen, pitää mieli selkeänä ja ennen kaikkea oppia luottamaan Herran käskyihin. Päätin välttää tilanteita, joissa tiesin käytettävän alkoholia, ja pysyä erossa tupakasta ja huumeista. Usein se merkitsi sitä, ettei minua kutsuttu juhliin, ja minulla oli harvoin treffejä. Huumeiden käyttö kävi yhä yleisemmäksi nuorten keskuudessa, eivätkä sen vaarat olleet yhtä hyvin tiedossa kuin nykyään. Myöhemmin monet ikätovereistani kärsivät aivoihin vaikuttavien huumeiden aiheuttamista pysyvistä vaurioista tai vakavista riippuvuuksista. Olin kiitollinen siitä, että minua oli kotona opetettu elämään viisauden sanan mukaan, ja kun osoitin uskoa ja elin sen evankeliumin periaatteen mukaan, sain syvällisen todistuksen siitä. Hyvä tunne, jonka sain eläessäni evankeliumin tosi periaatteen mukaan, oli Pyhän Hengen vaikutus, joka vahvisti periaatteen olevan totta. Juuri silloin alkaa tapahtua todellista kääntymystä.
Mormonin kirjan profeetta Moroni on opettanut: ”Minä tahtoisin näyttää maailmalle, että usko on sellaista, mitä toivotaan mutta ei nähdä; älkää siis kiistäkö siksi, ettette näe, sillä te ette saa todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu.”6 Maailmassamme, missä odotuksena on välitön tyydytys, me syyllistymme usein siihen, että odotamme palkintoa ilman että meidän tarvitsee työskennellä sen eteen. Uskon Moronin sanovan meille, että meidän täytyy ensin tehdä työtä ja osoittaa uskoa elämällä evankeliumin mukaan, niin sitten saamme todistuksen siitä, että se on totta. Todellinen kääntymys tapahtuu, kun edelleen toimimme niiden opinkohtien mukaisesti, joiden tiedämme olevan tosia, ja pidämme käskyt päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen.
Tämä on loistavaa aikaa olla nuori kirkossa. Te olette ensimmäisiä, jotka osallistuvat nuorten opetusohjelmaan Tule ja seuraa minua, jonka yhtenä päätarkoituksena on teidän kääntymyksenne Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. On hyvä muistaa, että riippumatta siitä, kuinka innoitettuja teidän vanhempanne ja nuorten johtohenkilöt saattavat ollakin, ”sinulla on ensisijainen vastuu omasta kääntymyksestäsi. Kukaan ei voi kääntyä sinun puolestasi eikä kukaan voi pakottaa sinua kääntymään.”7 Kääntymystä tapahtuu, kun uutterasti pidämme rukouksemme, tutkimme pyhiä kirjoituksiamme, käymme kirkossa ja olemme kelvollisia osallistumaan temppelitoimituksiin. Kääntymys tulee, kun toimimme niiden vanhurskaiden periaatteiden mukaisesti, joita opimme kotona ja luokissa. Kääntymys tulee, kun elämme puhdasta ja hyveellistä elämää ja nautimme Pyhän Hengen kumppanuudesta. Kääntymys tulee, kun ymmärrämme Jeesuksen Kristuksen sovituksen, tunnustamme Hänet Vapahtajaksemme ja Lunastajaksemme sekä sallimme sovituksen astua voimaan elämässämme.
Henkilökohtainen kääntymyksenne auttaa teitä, kun valmistaudutte tekemään liittoja temppelissä, palvelemaan lähetystyössä ja perustamaan oman tulevan kotinne. Kun koette kääntymyksen, teillä on halu kertoa muille siitä, mitä olette oppineet, ja olette varmempia ja kyvykkäämpiä todistamaan muille vakaumuksellisesti ja voimallisesti. Tämä halu kertoa evankeliumista muille ja varmuus todistaa rohkeasti ovat todellisen kääntymyksen luonnollisia seurauksia. Vapahtaja opetti Pietaria: ”Kun olet [kääntynyt], vahvista veljiäsi.”8
Muistatteko Joosuan, profeetta-soturin? Sen lisäksi että hän itse kääntyi, hän myös työskenteli väsymättä elämänsä loppuun asti tuodakseen Israelin lapset Jumalan luokse. Vanhassa testamentissa kerrotaan: ”Israelin kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan.”9 Henkilö, joka on kokenut todellisen kääntymyksen, turvautuu sovituksen voimaan ja vastaanottaa pelastuksen omalle sielulleen sekä pyrkii sitten käyttämään voimallista vaikutusta kaikkiin niihin, jotka tuntevat hänet.
Evankeliumin mukaan eläminen ja pyhissä paikoissa seisominen ei aina ole helppoa tai mukavaa, mutta minä todistan, että se on sen arvoista! Herra neuvoi Emma Smithiä panemaan pois sen, mikä on tästä maailmasta, ja etsimään sitä, mikä on paremmasta.10 Minusta tuntuu, ettemme pysty edes kuvittelemaan, kuinka suurenmoista on se, mikä on paremmasta maailmasta!
Todistan, että meillä on rakastava taivaallinen Isä, jonka suurimpana haluna on auttaa ja siunata meitä pyrkiessämme elämään evankeliumin mukaan ja kokemaan kääntymyksen. Hän on sanonut selvästi, että Hänen päätarkoituksenaan ja työnään on meidän kuolemattomuutemme ja iankaikkinen elämämme.11 Hän haluaa tuoda meidät kotiin Hänen eteensä. Todistan, että kun me toimimme evankeliumin periaatteiden mukaisesti ja toteutamme niitä päivittäin käytännössä, me koemme kääntymyksen ja voimme omalta osaltamme saada aikaan paljon hyvää perheessämme ja maailmassa. Rukoilen, että meitä kaikkia siunataan päivittäisissä pyrkimyksissämme saavuttaa se tavoite. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.