Naisten moraalinen voima
Teillä on intuitiivinen taipumus tehdä hyvää ja olla hyviä, ja kun seuraatte Pyhää Henkeä, moraalinen johtajuutenne ja vaikutuksenne kasvaa.
Muinaisista ajoista alkaen yhteiskunnat ovat luottaneet naisten moraaliseen voimaan. Vaikka se moraalinen perusta, jonka naiset antavat, ei olekaan ainoa yhteiskunnassa vaikuttava myönteinen voima, se on osoittautunut ainutlaatuisen hyödylliseksi yleisen hyvän kannalta. Tätä naisten osuutta ei useinkaan arvosteta riittävästi kenties siksi, että se tuntuu kaikkialla. Haluan ilmaista kiitollisuuteni hyvien naisten vaikutuksesta, tuoda esiin joitakin ajattelutapoja ja suuntauksia, jotka uhkaavat naisten vahvuutta ja asemaa, ja esittää pyynnön, että naiset vaalisivat heissä olevaa sisäistä moraalista voimaa.
Naiset tuovat mukanaan maailmaan tietyn hyveen, jumalallisen lahjan, joka tekee heistä taitavia juurruttamaan ihmissuhteisiin ja kulttuureihin sellaisia ominaisuuksia kuten usko, rohkeus, myötätunto ja hienostuneisuus. Kun Paavali kiitteli sitä vilpitöntä uskoa, jota hän havaitsi Timoteuksessa, hän huomautti, että sama usko ”oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella”1.
Vuosia sitten asuessani Meksikossa havaitsin itse, mitä Paavali tarkoitti. Muistan erään tietyn nuoren äidin. Hän on Meksikossa yksi niistä monista kirkon naisista, joiden usko Jumalaan sulostuttaa heidän elämäänsä niin luontevasti, että he näyttävät tuskin olevan edes tietoisia siitä. Tämä ihastuttava nainen säteili hyvyyden synnyttämää moraalista johtajuutta, joka vaikutti hyvällä tavalla kaikkiin hänen lähipiirissään. Ilmeisen epäröimättä hän ja hänen miehensä luopuivat lukuisista huveista ja suuresta osasta varallisuuttaan heille tärkeämpien asioiden hyväksi. Tämän nuoren äidin kyky saada aikaan suuria kohottaen ja taivutellen lapsiaan ja tasapainoillen heidän kanssaan oli lähes yli-inhimillinen. Häneltä vaadittiin paljon, ja hänen tehtävänsä olivat usein toistuvia ja arkipäiväisiä, ja silti kaiken taustalla oli kaunista seesteisyyttä, tunne siitä, että hän teki Jumalan työtä. Vapahtajan tavoin hänkin jalostui, kun hän siunasi muita palvelemalla ja uhrautumalla. Häneen henkilöityy rakkaus.
Minulle naisten – etenkin äitini ja vaimoni – moraalinen vaikutus on ollut merkittävänä siunauksena. Muiden naisten joukossa, joita ihailen kiitollisena, on Anna Daines. Anna ja hänen miehensä Henry ja heidän neljä lastaan olivat kirkon pioneereja New Jerseyssä Yhdysvalloissa. 1930-luvulta alkaen, kun Henry opiskeli lääkäriksi Rutgersin yliopistossa, hän ja Anna työskentelivät väsymättä koulussa ja yhteiskunnallisissa järjestöissä asuinpaikkakunnallaan Metuchenissa, jotta syvälle juurtuneet ennakkoluulot mormoneja kohtaan voitettaisiin ja jotta kaupungista tulisi parempi paikka kaikille vanhemmille kasvattaa lapsiaan.
Anna esimerkiksi tarjoutui vapaaehtoiseksi Metuchenin NMKY:n toimintaan, ja hänestä tuli korvaamaton. Yhden vuoden kuluessa hänet nimitettiin äitien järjestön puheenjohtajaksi ja sitten ”häntä pyydettiin asettumaan ehdolle yhteen kolmesta naisten paikasta NMKY:n johtokunnassa. Hän voitti vaalit ilman vastustusta, ja niin hän liittyi samaan johtokuntaan, joka vain muutamaa vuotta aiemmin oli kieltänyt pyhiltä kokoontumisen rakennuksessaan!”2
Meidän perheemme muutti New Brunswickin seurakuntaan, kun olin teini-ikäinen. Sisar Daines kiinnitti huomiota minuun ja ilmaisi usein luottamuksensa kykyihini ja mahdollisuuksiini, mikä innoitti minua kurkottamaan korkealle – korkeammalle kuin olisin kurkottanut ilman hänen kannustustaan. Erään kerran, häneltä saamani huomaavaisen ja oikeaan aikaan annetun varoituksen ansiosta, vältin tilanteen, joka olisi varmasti johtanut katumukseen. Vaikka Anna Daines ei ole enää keskuudessamme, hänen vaikutuksensa tuntuu edelleen ja kuvastuu hänen jälkeläistensä ja lukemattomien muiden elämässä, omani mukaan lukien.
Isoäitini Adena Warnick Swenson opetti minua olemaan tunnollinen pappeuden palvelutyössä. Hän kannusti minua opettelemaan ulkoa leivän ja veden siunaamisen sakramenttirukoukset selittäen, että sillä tavoin voisin ilmaista ne suurempaa ymmärrystä ja tunnetta osoittaen. Kun näin, kuinka hän tuki isoisääni, vaarnan patriarkkaa, minussa heräsi kunnioitus pyhiä asioita kohtaan. Isoäiti Swenson ei oppinut koskaan ajamaan autoa, mutta hän osasi auttaa poikia tulemaan pappeudenhaltijoiksi.
Naisen moraalinen vaikutus ei tunnu missään voimallisemmin eikä toimi hyödyllisemmin kuin kotona. Ei ole parempaa paikkaa kasvattaa nousevaa sukupolvea kuin perinteinen perhe, jossa isä ja äiti työskentelevät sopusoinnussa elättääkseen, opettaakseen ja hoivatakseen lapsiaan. Siellä missä tätä ihannetilaa ei ole, ihmiset pyrkivät saamaan samat hyödyt niin hyvin kuin pystyvät omissa olosuhteissaan.
Joka tapauksessa äiti voi vaikuttaa tavalla, jonka vertaista ei ole kenelläkään toisella missään muussa ihmissuhteessa. Hänen esimerkkinsä ja opetuksensa voimalla hänen poikansa oppivat kunnioittamaan naiseutta ja sisällyttämään omaan elämäänsä itsekuria ja korkeita moraalin mittapuita. Hänen tyttärensä oppivat vaalimaan omaa hyveellisyyttään ja puolustamaan sitä, mikä on oikein, kerta toisensa jälkeen, olipa se kuinka epäsuosittua hyvänsä. Äidin rakkaus ja korkeat odotukset saavat hänen lapsensa toimimaan vastuullisesti tekosyitä keksimättä, suhtautumaan vakavasti koulutukseen ja henkilökohtaiseen kehittymiseen sekä vaikuttamaan jatkuvasti kaikkien lähipiirissään olevien hyvinvointiin. Vanhin Neal A. Maxwell kysyi kerran: ”Kun ihmiskunnan todellinen historia saatetaan täysin päätökseen, niin onko sille luonteenomaista tykkitulen kaiku vai kehtolaulujen rauhoittava sointu? Sotapäälliköiden tekemät suuret aselevot vai naisten suorittama rauhantyö kodeissa ja yhteisöissä? Tuleeko se, mitä tapahtui kehdoissa ja kotiliesien ääressä, osoittautumaan hallitsevammaksi tekijäksi kuin se, mitä tapahtui kongresseissa?”3
Pyhintä on naisen rooli elämän luomisessa. Me tiedämme, että fyysisellä ruumiillamme on jumalallinen alkuperä4 ja että korkeimpien maailmojen saavuttamiseksi Jumalan selestisessä valtakunnassa ihmisen täytyy kokea sekä fyysinen syntyminen että hengellinen uudestisyntyminen5. Siten naisilla on, joskus oman henkensä uhalla, olennainen tehtävä Jumalan työssä ja kirkkaudessa ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamiseksi]”6. Isoäiteinä, äiteinä ja roolimalleina naiset ovat olleet elämän alkulähteen varjelijoita opettaen kullekin sukupolvelle sukupuolisen puhtauden tärkeyttä – siveyttä ennen avioliittoa ja uskollisuutta avioliitossa. Tällä tavoin he ovat olleet sivistävänä vaikutuksena yhteiskunnassa. He ovat tuoneet parhaan esiin miehissä. He ovat saaneet aikaan tervehenkisen ympäristön, jossa kasvattaa itseensä luottavia ja terveitä lapsia.
Sisaret, en halua ylistää teitä liikaa, kuten joskus teemme äitienpäivän puheissa, jotka saavat teidät vaivautumaan. Teidän ei tarvitse olla täydellisiä.7 En väitä, että olette (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, joka istuu tällä hetkellä tässä lähellä). Haluan vain sanoa, että olettepa naimisissa tai ette, olettepa synnyttäneet lapsia tai ette, olettepa vanhoja, nuoria tai siltä väliltä, moraalinen johtajuutenne on ratkaisevan tärkeää ja kenties me olemme alkaneet ottaa sen ja teidät itsestäänselvyytenä. Epäilemättä vaikuttamassa on suuntauksia ja voimia, jotka pyrkivät heikentämään vaikutustanne tai jopa poistamaan sen kokonaan yksilöiden, perheiden ja koko yhteiskunnan suureksi vahingoksi. Saanen mainita kolme niistä varoitukseksi.
Eräs turmiollinen ajattelutapa, joka horjuttaa naisten moraalista vaikutusta, on se, että väheksytään avioliittoa ja äitiyden ja kodinhoidon valitsemista uraksi. Jotkut suhtautuvat kodinhoitoon avoimen halveksuvasti väittäen, että se alentaa naisia ja että lasten kasvattamisen hellittämättömät vaatimukset ovat yksi hyväksikäytön muoto.8 He pilkkaavat sitä, mitä he kutsuvat ”kotiäidin uraksi”. Se ei ole reilua eikä se ole oikein. Me emme väheksy sen arvoa, mitä naiset tai miehet saavuttavat missä tahansa kelvollisessa hankkeessa tai ammatissa – me kaikki hyödymme niistä saavutuksista – mutta me ymmärrämme silti, ettei ole korkeampaa hyvää kuin äitiys ja isyys avioliitossa. Ei ole olemassa loistavampaa uraa, eikä mikään määrä rahaa, arvovaltaa tai julkista tunnustusta voi ylittää perheestä koituvia lopullisia palkintoja. Mitä muuta nainen sitten saavuttaakin, hän ei voi missään muualla käyttää moraalista vaikutustaan paremmin.
Asenteet ihmisen seksuaalisuutta kohtaan uhkaavat naisten moraalista johtajuutta usealta suunnalta. Abortti henkilökohtaisista tai sosiaalisista mukavuussyistä iskee naisen pyhimpien voimien ytimeen ja tuhoaa hänen moraalisen johtajuutensa. Sama koskee sukupuolista moraalittomuutta ja paljastavaa pukeutumista, jotka paitsi halventavat naisia myös vahvistavat sitä valhetta, että naisen seksuaalisuus määrittelee hänen arvonsa.
Kulttuurissa on vallinnut jo kauan kaksinaismoraali, joka odottaa naisten olevan sukupuolisesti pidättyväisiä samalla kun miesten moraalittomuutta puolustellaan. On selvää, että sellainen kaksinaismoraali on epäoikeudenmukaista, ja sitä on oikeutetusti arvosteltu ja torjuttu. Sitä torjuttaessa olisi toivonut, että miehet kohoaisivat korkeamman, yhden ja saman mittapuun tasolle, mutta on tapahtunut juuri päinvastoin – naisia ja tyttöjä kannustetaan nykyään olemaan yhtä siveettömiä kuin kaksinaismoraali oletti miesten olevan. Siinä missä kerran naisten korkeammat mittapuut edellyttivät miehiltä sitoutumista ja vastuullisuutta, meillä on nyt sukupuolisuhteita ilman omaatuntoa, isättömiä perheitä ja kasvavaa köyhyyttä. Tasavertainen siveettömyys vie yksinkertaisesti naisilta heidän moraalisen vaikutuksensa ja halventaa koko yhteiskuntaa.9 Tässä hyödyttömässä kaupanteossa nimenomaan miehet ”vapautetaan” ja naiset ja lapset kärsivät eniten.
Kolmas huolenaihe johtuu niistä, jotka tasavertaisuuden nimissä haluavat hävittää kaikki erot miehisyyden ja naisellisuuden väliltä. Usein se tapahtuu siten, että naisia painostetaan omaksumaan miehisempiä piirteitä – olemaan aggressiivisempia, kovempia ja uhmakkaampia. Nykyään elokuvissa ja videopeleissä on tavallista nähdä naisia hirvittävän väkivaltaisissa rooleissa, joissa he jättävät jälkeensä kuolleita ja sekasortoa. On sydäntä raastavaa nähdä miehiä sellaisissa rooleissa, eikä tietenkään ole yhtään vähemmän raastavaa nähdä naisten olevan niitä, jotka syyllistyvät väkivaltaan ja kärsivät sitä.
Entinen Nuorten Naisten ylijohtaja Margaret D. Nadauld on opettanut: ”Maailmassa on riittävästi naisia, jotka ovat kovia; me tarvitsemme naisia, jotka ovat helliä. Maailmassa on riittävästi naisia, jotka ovat karkeita; me tarvitsemme naisia, jotka ovat ystävällisiä. Maailmassa on riittävästi naisia, jotka ovat epäkohteliaita; me tarvitsemme naisia, jotka ovat hienostuneita. Meillä on riittävästi naisia, joilla on suosiota ja vaurautta; me tarvitsemme enemmän naisia, joilla on uskoa. Meillä on riittävästi ahneutta; me tarvitsemme lisää hyvyyttä. Meillä on riittävästi turhamaisuutta; me tarvitsemme enemmän hyveellisyyttä. Meillä on riittävästi yleistä hyväksyntää; me tarvitsemme lisää puhtautta.”10 Hämärtämällä naisellisia ja miehisiä eroja me menetämme ne erilliset, toisiaan täydentävät naisten ja miesten lahjat, jotka yhdessä saavat aikaan suuremman kokonaisuuden.
Pyyntöni naisille ja tytöille tänään on suojella ja vaalia sitä moraalista voimaa, joka teissä on. Säilyttäkää se sisäinen hyveellisyys ja ne ainutlaatuiset lahjat, jotka tuotte mukananne maailmaan. Teillä on intuitiivinen taipumus tehdä hyvää ja olla hyviä, ja kun seuraatte Pyhää Henkeä, moraalinen johtajuutenne ja vaikutuksenne kasvaa. Nuorille naisille sanon: Älkää menettäkö moraalista voimaanne jo ennen kuin teillä on se täydessä mitassaan. Pitäkää erityistä huolta siitä, että kielenkäyttönne on siistiä eikä karkeaa, että pukeutumisenne kuvastaa säädyllisyyttä eikä turhamaisuutta ja että käytöksenne ilmaisee puhtautta eikä siveettömyyttä. Ette voi kohottaa muita hyveeseen toisella kädellä, jos toisella kestitsette pahetta.
Sisaret, kaikessa kanssakäymisessänne teidän täytyy aina asettaa ensimmäiselle sijalle elämässänne suhteenne Jumalaan, taivaalliseen Isäänne, joka on moraalisen voimanne lähde. Muistakaa, että Jeesus sai voimansa omistautumalla määrätietoisesti toteuttamaan Isänsä tahdon. Hän ei koskaan poikennut siitä, mikä oli Hänen Isänsä mielen mukaista.11 Pyrkikää olemaan sellaisia Isän ja Pojan opetuslapsia, niin vaikutuksenne ei koskaan vaimene.
Älkääkä pelätkö käyttää tuota vaikutusta pelotta ja anteeksi pyytelemättä. ”Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle [miehelle, naiselle ja lapselle], joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.”12 ”Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.”13 ”[Kasvattakaa] lapsenne valossa ja totuudessa.”14 ”[Opettakaa heitä] rukoilemaan ja vaeltamaan oikeamielisesti Herran edessä.”15
Älköön kukaan tahallaan ymmärtäkö väärin näitä naisille osoitettuja kehotuksia. Kiittämällä ja suosimalla naisten moraalista voimaa en tarkoita, että miehet ja pojat saavat jollakin tavalla vapautuksen omasta velvollisuudestaan puolustaa totuutta ja vanhurskautta tai että heidän vastuunsa palvella, uhrata ja auttaa on jotenkin vähemmän kuin naisten tai voidaan jättää naisten tehtäväksi. Veljet, seiskäämme naisten rinnalla, jakakaamme heidän kuormansa ja vaalikaamme omaa rinnakkaista moraalista johtajuuttamme.
Rakkaat sisaret, me luotamme siihen moraaliseen voimaan, jonka te tuotte maailmaan, avioliittoon, perheeseen, kirkkoon. Me luotamme siunauksiin, joita tuotte alas taivaasta rukouksillanne ja uskollanne. Me rukoilemme turvallisuutenne, hyvinvointinne ja onnenne puolesta ja rukoilemme, että vaikutuksenne kestäisi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.